Se kasvaa sittenkin?
Hiusten kasvattaminen on tuskaista puuhaa. Etenkin, jos lähtee aikalailla nollasta liikenteeseen.
Syksyllä 2010 tukkani oli lyhyttä ja sotilaallista mallia. Hiusmalli oli jo ennestäänkin lyhyt, mutta vedonlyönnin seurauksena hiustenleikkuukone surisi hetkisen ja matkani kohti Haminaa alkoi kevyemmällä talviturkilla varustettuna.
Armeijassa ollessa lyhyt tukka oli ihana ja helppo: se kuivui nopeasti ja sitä oli suhteellisen helppo käsitellä. Hiusten kasvattaminen osoittautui kuitenkin juuri niin haastavaksi, kuin olin etukäteen kuvitellutkin.
Mikrofoni-vaihe oli kaikista raskain. Tukka kasvoi iloisesti joka suuntaan, ja muistutin hetkittäin pientä ja pehmeää siiliä. Onneksi siitä ei ole liiemmin kuvatodisteita. Yritin kasvatella hiuspehkoani pikkuhiljaa ja tasaisesti, jotta se olisi edes jotenkin hallittavissa loppupalveluksen ajan.
Armeijan loputtua koitti suloinen vapaus, joka täyttyi kuitenkin nopeasti töistä ja koulutehtävistä. Tukkajuttuihin ei ehtinyt oikein paneutua, ja loppukesästä 2011 syksyyn 2012 mentiinkin milloin keesillä, milloin pörröllä. Yleisilme säilyi kuitenkin tummahkona.
Syksy ja talvi 2012 oli muutosten aikaa monessakin mielessä ja se näkyi myös ulospäin: mikään ei katkaise hiustenkasvatusprojektia niin mukavasti kuin kunnon vaalennus ja shokkiväri sen päälle. Hiukseni olivat toki melko hyvässä kunnossa ja kaikki vaalennustoimenpiteet tehtiin kampaajalla, mutta silti…
Pidin kyllä hurjasti tuosta punaisesta ja pinkkiä suorastaan rakastin. Värien ylläpito oli kuitenkin sen verran kovaa hommaa silloisessa elämäntilanteessani, että eihän siitä mitään tullut. Viimeinen naula shokkivärikauteni arkkuun oli toukokuussa 2013 tehty Thaimaan-matka: aurinko ja merivesi käräyttivät ihanan pinkkini oksennuksen väriseksi mössöksi, ja turvauduin hätäpäissäni paikalliseen salonkiin, jossa frisyyristäni muokattiin ihan kamala veikeän mudanvärinen:
Reissusta palattuani seuraava luonnollinen askel olikin sitten paluu tummaan väriin. Syyskuussa 2013 tukka alkoi näyttää jo vähän elävämmältä, ja itsenäisyyspäivän juhliin siihen sai jo pikkiriikkisen kampauksenkin!
Entäpä sitten hiusvuosi 2014? Tuntuu, että kaikki kasvu on pysähtynyt, eikä mitään tapahdu. Epäilen, että tunne johtuu pääasiassa siitä, että tukkani on nykyään aina kiinni. Päätinkin siis muutama viikko sitten näyttää pehkolleni hieman suoristusrautaa, ja kas, sehän näyttää jo ihan puolipitkältä!
Välillä täytyy antaa itselleen konkreettista näyttöä siitä, että aika kuluu ja asiat etenevät. Kyllä se tukka sieltä näköjään kasvaa ilman kasvattamistakin, hyvä niin.
-V