Piru asuu yksityiskohdissa
Olen aina ollut yksityiskohtien rakastaja. En tiedä, onko se enemmän vika vai ominaisuus, mutta ajoittain koen sen hieman ärsyttävänä.
Havahdun usein tuohon luonteenpiirteeseeni vaatteita ja asusteita ostostellessani: hankin välillä asioita puhtaasti sen vuoksi, että ne sopivat yhteen jonkin jo omistamani kanssa; en niinkään siksi, että tarvitsisin mitään uutta. Tässä pari esimerkkiä lähiviikoilta:
Nämä reippaan tropiikkihenkiset crazy pantsit (n.20e) olen hankkinut New Yorkerin alennusmyynnistä viime vuonna. Ne eivät mahdu tällä hetkellä jalkaani mitenkään päin, mutta siitä huolimatta ostin viime viikolla kirpputorilta niihin sopivat korvakorut (1e). Optimismia parhaimmillaan?
Sieluni silmin näen, kuinka yhdistän nämä mustaan tuubitoppiin ja mustiin korkosandaaleihin ja liihottelen ihanassa kesäisessä auringonpaisteessa hoikkana ja upeana. Jepjep, sitä odotellessa…
Tämä kokonaisuus puolestaan syntyi aika lailla vahingossa. Mustan korttihatun olen ostanut Lontoosta jo vuonna 2009, mutta se on tänne maalle muuton jälkeen ollut kovin vähällä käytöllä. Valkoinen toppi (0,50e) on hankittu taannoiselta maakuntakierrokselta puhtaasti halvan hintansa vuoksi, ja ilahduinkin suunnattomasti, kun tajusin sen brodeeratun sydänkuvion sopivan näpsästi hatun pataässän kaveriksi.
Viikonloppuna loputkin palaset loksahtelivat kohdalleen, kun bongasin paikalliselta kirpputorilta tuon mustan liivin (3e). Mietin pitkään, raaskinko ostaa sitä, mutta nähtyäni toisessa pöydässä nuo nappikorvikset (1e), oli ostopäätös sinetöity salamannopeasti. Kun kotona sitten tutkin, mitä tulikaan taas tehtyä, tuli mieleeni ensin tuo hattu ja sitten tuo toppi. Ja hei, kyllähän ne pelaa ihan hyvin yhteen!
Myös tämän kokonaisuuden muodostumiseen meni hieman pidemmän aikaa: rannekoru on muutaman vuoden takainen kirpputorilöytö (2-3e), korvakorut (2e) puolestaan ostettu samaiselta maakuntakierrokselta kuin edellisen kuvan valkoinen toppikin. Viime viikolla löysin vielä niiden kaveriksi hauskasti sivusta napitettavan Denimbirdsin farkkupaidan (2e), kyllä nyt taas kelpaa pukeutua!
Vanhan sanonnan mukaan piru asuu yksityiskohdissa. Olen osittain samaa mieltä: useimmiten olisi kai parempi keskittyä hoivaamaan koko metsää, eikä vain istutella niitä yksittäisiä puita. Löytöjen tekeminen on kuitenkin niin palkitsevaa, että taidan jatkaa tällä totutulla linjalla jatkossakin.
-V
Sitten olikin valojen asentamisen vuoro. Merkitsin valonauhan keskikohdan teipillä, jotta pysyisin paremmin kartalla siitä, paljonko valoja on vielä ”käytettävissä”.
Sitten ei ollutkaan enää jäljellä kuin tähden ikkunaan ripustaminen ja nipsujen irroitus. Tä-dää, siellä roikkuu!
