Marraskuussa levylautasella
Tiesittekö, että suomen kielen sana marras viittaa kuolemaan? Marraskuuta kutsutaan marraskuuksi, koska se on kuoleman kuukausi: maa on silloin martaana ja koko luonto hiljentynyt talven alistamaksi. Myös itselleni marraskuu on ollut aina vuoden kuukausista vaikein. On hankala olla luova tai aikaansaava, kun keho huutaa vain lepoa ja haluaisi vetäytyä talviunille.
Mikä sitten avuksi, kun tunnelma oman pään sisällä on kuin Kaurismäen elokuvasta? No tietysti musiikki ja hyvä ruoka! Tai ainakin musiikki, koska pieni sairastelu on vienyt normaalisti hyvinkin terveen ruokahaluni hetkeksi jäähylle.
Olen huomannut, että pimeimmän ajan keskellä suurimman mielihyvän minulle tuo musiikki, johon liittyy joko muistoja tai mielleyhtymiä tiettyihin henkilöihin tai tilanteisiin. Ylläoleva The Hillbilly Moon Explosionin biisi on juuri sellainen.
Tämä biisi tosin toimii ympäri vuoden: bändin laulaja Emanuela tekee tunnelmallisen dueton Demented Are Go -yhtyeestä tutun Spark Phillipsin kanssa, kertakaikkisen hieno kipale. The Hillbilly Moon Explosionia tulee kuunneltua muutenkin paljon, yhtye sopii korvalleni hyvin.
Seuraava valinta marraskuuta piristämään on Social Distortionin Angel’s Wings. Tätä en osaa oikein perustella, jotenkin siinä on vaan lohdullinen ja sielua tyynnyttävä tunnelma: biisi rauhoittaa ja piristää samaan aikaan.
Kolmantena listallani on jenkkiläinen kantritrio Pistol Annies kappaleellaan Loved By A Workin’ Man. Tyttösillä on myös pari muuta ihan näpäkkää rallia, kannattaa tutustua, jos on yhtään kantriin päin kallellaan.
The Hillbilly Moon Explosionin lisäksi kovemmassa soitossa on viime aikoina ollut ruotsalainen Fatboy. Kappale Springtime tuo mieleen ajatuksen keväästä, lisäksi siihen liittyy myös hauskoja keikkamuistoja ja elämäni ensimmäinen ylinopeussakko kaksi vuotta sitten. Yhtye olisi ollut Tampereella lokakuun alussa, harmittaa vieläkin, etten päässyt paikalle. No, ensi kerralla sitten.
Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tulee mielestäni yksi kauneimmista suomenkielisistä rakkauslauluista. Tätä kuunnellessa tulee aina samanaikaisesti surumielinen ja onnellinen olo: pintaan nousee se hullu ja kuluttava tunne, jossa mennään isosti sydän eikä järki edellä.
Miltäs muiden musiikillinen marraskuu näyttää? Kaipaako mieli rauhallisempaa poljentoa vai kunnon hengennostatusta ja reipasta energiapiikkiä? Ja oiskos mitään hyviä biisi-/bändivinkkejä antaa?
-V
