Lukutoukka minussa
Olen kirjatoukka pahimmasta päästä, joten ajattelin nyt kertoa hieman kirjoista, joita luen ja niiden vaikutuksesta elämääni. Olen oikeasti ihminen, joka lukee missä tahansa. Niin autossa, koulussa kuin keittiön tasoillakin. Tarvitsen vain hyvän kirjan ja puf, poistun todellisuudesta kokonaan. Ettekö usko? Odottakaas, niin kerron tarkemmin…
Luin ensimmäisen kirjani 4- tai 5-vuotiaana. Kyseessä oli sellainen pieni, lehtimäinen kirja, joita saa vaikkapa kaupan kassojen vierestä, niin sanotusta heräteostosparkista. Joo, tiedän. Tuskin kukaan muu kutsuu sitä pientä hyllyä heräteostosparkiksi, mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon!
Kirjan nimi oli tosiaan Rasmus Nalle ja Isoisä, ja kyllä sen lukemiseen meni muutama päivä. Mutta pienestä on hyvä aloittaa, eikö? Siitä asti olen kuitenkin lukenut paljon ja kaikenlaista.
Ensimmäinen “oikea” kirja, jonka luin kokonaan, oli Ronja Ryövärintytär. Siihen aikaan taisin olla kuuden vanha. Äitini oli sen jo kerran lukenut veljelleni ja minulle, joten se oli helppo valinta. Ja onhan päähenkilöllä sentään minun nimeni!
En muista kauanko lukemisessa kesti, mutta sen verran kauan, että kirjan loppuminen sai minut itkemään melko lohduttomasti hyvän aikaa. Kyseinen kirja on vaikuttanut elämääni yllättävän paljon nyt kun katson elämääni taaksepäin, ja on se edelleen todella tärkeä. Olen tainnut lukea sen nyt kokonaisuudessaan kolme kertaa, viimeisestä kerrasta on tainnut vierähtää vuosi tai kaksi. Pitäisi taas ottaa aikaa ja lukea kirja vielä kerran!
Kahdeksan vuotta täyttäessäni sain vanhemmiltani lahjaksi Harry Potter ja Viisasten kivi -kirjan. En siitä heti innostunut, vaikka yritinkin aloittaa lukemista. Äiti aloitti sen lukemista minulle ääneen, mutta koskaan ei loppuun päästy. Seuraavana kesänä otin kirjan mukaan mökille, ja luin sen todella nopeasti. Sitten oli pakko saada seuraavat osat, ja hups vain, elämäni keikahti nurin. Harry Potterit olivat valtava osa elämääni monen vuoden ajan, ja vielä yhäkin. Kirjat toimivat yhdistävänä tekijänä minun ja nykyisen parhaan ystäväni välillä! Nykyään olemme toki ystäviä muistakin syistä, mutta muistan edelleen, kuinka hän aloitti sarjan lukemisen hieman minun jälkeeni, ja kiersimme koulun kenttää välitunnit vain puhuen kirjoista. Myöhemmin leikimme leikkejä Harry Potterin hengessä, ja teimme viittoja ja taikasauvoja. Kirjat olen tainnut lukea 5 kertaa, plus äitini luki ne pikkuveljelleni, ja se kyllä näkyy. Kirjaparat eivät taida kestää enää enempää! Vähän harmittaa, että omistan ne pokkareina…
Yhdeksänvuotiaana aloin lukemaan Soturikissoja, ja jäin pahasti koukkuun. Nämä kirjat ovat toinen sarja, jonka yhdistän aina parhaaseen kaveriini, suunnittelimme ja kirjoitimme fanifiktioitakin! Vaikka olenkin ehkä kasvanut sarjasta jo vähän yli, Soturikissoilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.
Harry Potterit ja Soturikissat olivat ainoat suuret kirjasarjat elämässäni parin vuoden ajan, kunnes tuli Varjojen Kaupungit. Tiedättekö sen tunteen, kun joku sarja kolahtaa niin syvälle, ettei millään voi lopettaa lukemista, ja huomaa suunnittelevansa hahmojen myöhempää elämää illalla sängyssä? Niin kävi minulle näiden kanssa. Tiesin sarjan olemassaolosta, sillä meillä oli kirjat hyllyssä. Äitini luki niitä. Ostin hänelle itse asiassa viidennen osan joululahjaksi! Yhtenä päivänä, kun aioimme katsoa elokuvaa, löysimme Netflixistä Luukaupungin, Varjojen Kaupunkien ensimmäisen osan. Äiti suostui katsomaan sen kanssani sillä ehdolla, että lukisin sarjan heti leffan jälkeen. Ja niin tein. Nämäkin kirjat on tullut pariin kertaan luettua!
Seuraava sarja johon oikeasti rakastuin, oli Twilight. En yleensä tykkää sen tyylisistä yltiöromanttisista kirjoista lainkaan, mutta tämä sarja ei päästänyt otteestaan. Stephenie Meyer onnistui vain liian hyvin. Taisin tosiaan itkeäkin muutaman kerran, ihan vaan koska tuntui siltä. Se on minun kohdallani lähes harmillisen yleistä.
Vuosi sitten löysin instagramin syövereistä Normaali-sarjan. Oikeasti, jos tyttövoima, teinielämä ja monimutkaiset ihmissuhteet ovat yhtään sinun juttusi, tämä sarja on täydellinen! Evie, Amber ja Lottie vetivät minut syvälle tarinaansa, muistan, kuinka melkein itkin kun varaukseni sarjan kolmannesta osasta ei saapunut kirjastoon kolmessa päivässä, niin kuin useimmat varaukset. Vaikka vain vuosi on kulunut, voin kuvitella sarjan jäävän kestosuosikkieni listalle.
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, Throne of Glass -kirjat. Tähänkin sarjaan tutustuin vuosi sitten, ja rakastuin. Luin kaikki suomennetut osat putkeen (tai siis kun varaukset saapuivat kirjastoon) ja sitten tilasin sarjan englanniksi Adlibrikselta. En ole vielä lukenut sarjaa edes loppuun, ja voin kuvitella, miten itken kun viimeinen kirja sulkeutuu viimeisen kerran… Oikeasti, itken varmaan kuukauden. Kirjojen tärkeydestä kertoo jo sekin, että olin valmis lukemaan ne ENGLANNIKSI! En ole ikinä ennen lukenut mitään englanniksi. Sarja pitää varmasti paikkansa ikisuosikkieni listan kärjessä vielä hyvän aikaa, tästä on vaikea pistää paremmaksi. Tämän sarjan tulen lukemaan monesti, se on jo nyt vaikuttanut elämääni niin paljon.
Mitkä on sun lempikirjasarjoja? Miten ne on vaikuttanut sun elämään?
Kirja käsissään,
Ronja xoxo