Adèlen elämä, ja vähän minunkin

Erinäisiä kulttuuri- ja muitakin postauksia on jäänyt tekemättä, mutta tämä on tehtävä.

Adèlen elämä: osat 1 ja 2.

//www.youtube.com/embed/msjqGYIiWCA

Teen tämän siksikin, että tänään oli ensi-iltaperjantai, kävin katsomassa elokuvan puoli kuuden näytöksessä ja siellä oli lisäkseni noin parikymmentä ihmistä. Ja se leffa, hyvät ihmiset, voitti kuitenkin Cannesissa Kultaisen palmun ja on valittu vähän siellä sun täällä yhdeksi vuoden parhaista elokuvista. Tämä on niin tätä.

Tunnustelin oloani, kun kävelin elokuvateatterista ulos. Olin niin sisäelimiä myöten liikuttunut ja ravisteltu, että olo oli rauhallinen ja tyytyväinen. Kerrankin taide teki tehtävänsä. 

Osin se johtuu selvästi siitä, että Adèlen elämä yksinkertaisesti muistutti minua omasta muinaisesta elämästäni Ranskassa. Olin silloin täsmälleen samanikäinen kuin Adèle elokuvan alussa, ja juuri tuollaista oli lukiolaisena Ranskassa. Noin opettajat puhuivat äidinkielen tunnilla, tuolta ihmiset näyttivät, tuollaisia olivat ihmissuhteet, noin siellä istuskeltiin ja makoiltiin puistossa, kotona syötiin illalla just noin, tytöt olivat juuri tuollaisia huolettoman meikittömiä ja lapsenpyöreitä mutta jotenkin vereviä ja alkavan naisellisia, pojat taas, joo, niillä oli noita höpsöjä korviksia ja liian lyhyitä tukkia ja ne oli kunnollisia ja tunteellisia. Noin puhuttiin, noin just puhuttiin! Aah, voisin jatkaa tätä loputtomiin! 

laviedadele_800i.jpg

Palasin ajassa ne noin 18 vuotta taaksepäin, tunsin itseni ihan fyysisesti siksi Ranskassa asuvaksi teinitytöksi. Olisi aivan karseaa, jos niin kävisi oikeasti, mutta nyt aikamatka tuntui turvalliselta ja nostalgiselta, jopa jotenkin voimaannuttavalta.   

No, tämä kertoo tietysti ennen kaikkea minusta, mutta kertoo se elokuvastakin sen, että siinä on onnistuttu tavoittamaan elävä elämä. Termi ”iholla” on usein vastenmielistä taidepuhetta, mutta tällä kertaa ihan kirjaimellisesti totta. Niin siinä näytettiin Adèlen silmiä ja nukkumiskuolaa ja bolognese-viiksiä ja seksiä.

laviedadele_800h.jpg

Tämä ei ole elokuva-arvostelu vaan tällainen vuodatus vaan. Seuraavaksi kuitenkin kaksi lausetta elokuva-arvostelua: Adèlen elämä on aivan liian pitkä elokuva. Kolmen tunnin kestosta puolet olisi riittänyt.

Ja sitten myyntiargumentti: Kuten on lehdissä luvattu, kyllä siinä on sitä suorasukaista lesboseksiä. Ja vaikka kaikissa arvosteluissa väitetään, että ”katsoja ei kuitenkaan tunne itseään tirkistelijäksi”, niin khm, oli sitä hemmetin kiusaannuttavaa katsoa minuuttitolkulla jonkun ventovieraan vieressä (tajusin liian myöhään salin jääneen niin tyhjäksi, että olisi voinut valita paikkansa vapaasti, ja kylläpä kadutti).

laviedadele_800a.jpg

Mutta vielä paljon elokuvaseksiäkin viihdyttävämpää oli jälkeenpäin lukea tästä aiheesta kirjoitettuja juttuja ja keskusteluja. Niissä on monenlaista argumenttia, miehistä katsetta ja vähemmistön oikeutta omaan ääneen ja vaikka mitä, mutta kun kaikki koukerot ja sivistyssanat karsitaan, jäljelle jää aivan liian yksinkertainen ja nolo kysymys, jotta sitä kehtaisi kukaan keskustelija ääneen lausua: Millaista se aito lesboseksi on?

Osalla keskustelijoista on asiasta ensikäden tietoa mutta ei sitä nyt oikein voi kattavasti toisille kuvailla, osalla ei teoreettistakaan mahdollisuutta tietää mutta vahva käsitys silti. Osa taas on vain tyrmistynyt. Tuhoon tuomitun keskustelun kaikki ainekset kasassa.

Se vielä on sanottava, että Adèle on aivan hurmaavan ihana. 

laviedadele_800l.jpg

Kuvat: Cinema Mondo.

Kommentit (3)
  1. Enpä ole nähnyt elokuvaa mutta olen lukenut joitain kommentteja siitä. Minkäläistä oikea lesboseksi on? Typerä kysymys. Heterseksiä on leffoissa vaikka kuinka paljona ja pornoleffoissa vielä enemmän. Mutta missään ei ole keskustelua siitä, että millaista se oikeasti on. Brokeback leffasa oli homoilua eikä senkään jälkeen tullut keskustelua että oliko homoilu nyt autenttista vai ei.

    Eli siis: mitä väliä? Vastaus: ei mitään väliä. Ingman Bergman sanoo muistelmissaan että jos elokuva ei ole dokumentti niin se on unta. Tämä elokuva ei ole dokumentti.

    Vieläpä: jos miesohjaaja haluaa näyttää sievien tyttöjen paljasta pintaa yleisöä (ja itseään) viihdyttääkseen niin miksipä ei? Siitä vaan. Näyttelijätytöt jossain sanoivat että ei ollut kivaa näytellä pitkiä seksikohtauksia mutta tämä on näyttelijän kohtalo. Paaaaljon epämiellyttävimpiä roolejakin on elokuvissa tarjolla eikä näyttelijän auta kuin pistää perheelle leipää pöytään.

  2. Pitää käydä katsomassa – harmi vaan, kun tänne maalle ei koskaan tuoda yhtäkään eurooppalaista elokuvaa teattereihin asti. 

    Tuo lesboseksikeskustelu elokuvan tiimoilta on minusta jotenkin aika hassu: ihan kuin maailmassa olisi yhtä aidonlaista lesboseksiä. Eiköhän sitä ole ihan yhtä monenlaista kuin heteroseksiäkin. 🙂

    1. No tuohan juuri on se useimmiten siinä keskustelussa toistettu asia. Silti keskustelu jatkuu, sillä voiko juuri tuollaista lesboseksiä olla kuin on elokuvassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *