”Hei, hauska tutustua, kertoisitko seksielämästäsi?”

Tapasin eilen kaksi neitsyttä. Toinen sanoi ettei enää tajua, miksi edes lähetti minulle viestin, ei ole yhtään hänen tapaistaan avautua tuntemattomille. Toinen kertoi, että oli miettinyt melkein tapaamishetkeen asti, pitäisikö perua. Kolmas perui. 

Ei ollut kovin helppoa itsellenikään. Tämä työ on ihan hullua. Mulla on joku teoreettinen yliopistokoulutus ja tykkään kirjoittamisesta, ja sitten yhtäkkiä istunkin kahvilassa kyselemässä ventovieraiden ihmisten henkilökohtaisesta elämästä kipeitä asioita, joista he eivät välttämättä koskaan ole puhuneet kellekään. He kuitenkin kertovat niitä minulle, koska on journalismi. Minulle!

Ihailin heidän rohkeuttaan. He tulivat paikalle selvästi hermostuneina mutta selvästi halukkaina kertomaan. Kumpikin puhui yli kaksi tuntia, eikä tarvinnut kauheasti edes kysymyksiä esittää. 

”Tätä en ole kertonut kellekään, mutta en ole koskaan edes suudellut, ja se on vielä nolompaa.”

Kuunteleminen on toimittajan tärkein tehtävä haastattelussa, kuulin jälleen tutkivan journalismin kurssilla pari viikkoa sitten. Koitin pitää siitä kiinni. Minä kuuntelen, en ole terapeutti (en todellakaan!) enkä ystävä, tämä ei ole keskustelu, tämä on haastattelu.

Mutta ei siinä ihan vain tiedonvälityksen pyhällä asialla ja kylmän analyyttisena voi olla, jos aihe on tällainen. Pakko olla myös jotain empaattisia kykyjä, joita ei viestinnän laitoksella opeteta. 

Toinen heistä viestitti jälkeenpäin, että tuli ”terapeuttinen pörrösen lämmin olo, ku pääs kertomaan, miten on menny”. Olin iloinen.

Huomenna tapaan yhden, joka on nimenomaisesti pyytänyt minua suhtautumaan asiaan toimittajana, ei ihmissuhdeterapeuttina. Aion keskittyä kuuntelemaan.  

Kommentit (10)
  1. Voi, kiitos paljon! Se oli tosi kauniisti sanottu.

    (Jutussa muuten kerrotaan erään neitsytmiehen keksimä ratkaisu suosikkiasentopuheenaiheeseen!)

  2. Joanna, vaikutat läpeesi lämpimältä ihmiseltä. Tutustuin vasta nyt blogiisi ja edelleen raapaisuni on täysin pintapuolinen, mutta jo lukemani perusteella on helppo sanoa, että lienet varsin mukava ja empaattinen henkilö. Itse 23-vuotiaana miehenä olen ollut onnellisesti noin puolitoista vuotta parisuhteessa, jonka alkutaipaleilla koin ensimmäisen seksikertani ja oikeastaan kunnollisen suudelmanikin. Sen jälkeen molempia onkin sitten piisannut. 🙂

    Aika ennen parisuhdetta oli kuitenkin välillä aika lohdutontakin. Nettiin voi aina avautua anonyymisti, mutta jälkikäteen voi todeta, että asiasta jollekin kasvotusten puhuminen olisi voinut tehdä hyvää. Tallella ollut poikuus oli niin arka aihe, etten ainakaan itse voinut kuvitella puhuvani siitä läheisilleni tai tutuilleni. Päinvastoin, paljon energiaa kului siihen, kun yritti antaa kuvaa, että kokemuksia on siinä missä muillakin. Illanvietoissa puhutaan ennemmin tai myöhemmin kumppanien lukumäärästä, erikoisimmista paikoista ja suosikkiasennoista, joista keskusteltaessa en todellakaan halunnut vastata, että minäpä en muuten koskaan ole tehnyt sitä missään kenenkään kanssa. Olisi ollut vaikeaa asettaa itsensä niin haavoittuvaiseksi.

    No joo, tulinpahan vain ajatelleeksi, miten tapaamisesi ja tarjoamasi mahdollisuus avautua on saattanut jeesata kohtaamiasi neitsyitä, vaikka vaikeaa on varmasti ollut nauhurin molemmin puolin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *