Kirkko ja valtio, erotkaa jo!
Ruotsissa nuo mainiot Ruotsidemokraatit protestoivat moniuskontoista (Onkohan sellainen sana? Johdin suoraan monikulttuurisesta, sopi jotenkin kontekstiin.) valtiopäivien avausjumalanpalvelusta vastaan. Taas. Viime vuonna pidettiin ekumeeninen avausjumalanpalvelus, ja ne marssivat ulos kirkosta, kun piispa alkoi puhua rasismista.
Tänä vuonna tarkoitus on siis pitää Suurkirkossa jumalanpalvelus, jossa puhuvat sekä pappi, rabbi että imaami. Puoluejohtaja Jimmie Åkesson kirjoitti vastalauseensa Svenska Dagbladetiin:
Kristinusko on ohittamaton osa arvomaailmaamme ja elintapojamme – ja tarkoitan tällä myös meitä, jotka emme varsinaisesti ole uskonnollisia. Kristinusko ja sen arvot ovat yhteiskuntamme perusta, vaikka se tuntuu olevan monille vaikeaa hyväksyä.
Siksi en pidä siitä, että jälleen on päätetty politisoida jumalanpalvelus valtiopäivien avajaisten yhteydessä antamalla myös imaamin ja rabbin saarnata seurakunnalle. Kannatan uskontojen vuoropuhelua, myös erimielisten ryhmien vuoropuhelua, mutta mielestäni valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus ei ole sopiva tilaisuus sellaiselle.
Olen Jimmie Åkessonin kanssa yllättäen samaa mieltä siitä, että jumalanpalvelusta ei sovi politisoida. Tosin minusta ei ole politisointia kutsua kristilliseen jumalanpalvelukseen juutalainen ja islamilainen saarnaaja. Politisointia sen sijaan on, kun Jimmie Åkesson tekee siitä poliittisen kysymyksen.
Mutta edelleen, olen Jimmie Åkessonin kanssa samaa mieltä siitä, että huonosti sopivat uskonto ja politiikka yhteen. Onko oikeasti hyvä idea viedä valtiopäivät jumalanpalvelukseen? Kun on tämä uskonnonvapaus ja demokratia ja kirkon ja valtion ero. En vastusta joulupyhiä tahi muita alunperin kristillisiä, sittemmin maallistuneita perinteitä, mutta jumalanpalvelushan on ihan silkkaa kristinuskoa, johon vaikkapa Ruotsissa uskoo (paperilla) noin 70 prosenttia väestöstä.
Ihan huomaavaista, että rabbi ja imaamikin saavat puhua, ja toki sitä nyt aikuinen ihminen kestää vahingoittumatta tunnin verran vääräuskoisten messussa. Mutta parhaiten sopisi pohjoismaiseen yhteiskuntamalliin, että vietäisiin uskonto niin kauas politiikasta kuin ikinä mahdollista.
Eipä kai yksittäistä ihmistä tai edes puoluetta voi kieltää tekemästä poliittisia päätöksiä uskonnollisin tai minkä ikinä perustein. Niitä ihmisiä on kuitenkin aika marginaalinen määrä sekä Suomen että Ruotsin politiikassa. Näin ollen en ymmärrä esimerkiksi avajaisjumalanpalvelusta enkä paria muutakaan seikkaa.
Totta tuo Ranska-asia, historiallisesti. Sanoinkin vain että tämä ranskalainen malli sopisi parhaiten pohjoismaiseenkin yhteiskuntaan.
En malta olla tässä yhteydessä sanomatta Ranskasta ja Ranskan huivikeskusteluista: Huivit ja lainsäädäntö on hankala ja monitahoinen asia, en kiellä, mutta kun täältä käsin kommentoidaan Ranskan keskustelua, musta usein tuntuu, että ihmiset unohtavat, kuinka fundamentaali kirkon ja valtion ero Ranskassa on. Se ei ole siellä sanahelinää samalla tavalla kuin Suomen ja Ruotsin avajaisjumalanpalveluksissa. Kun olin itse vaihtarina Ranskassa lukioaikoina 90-luvulla, mulla oli kaulassa rippilahjaksi saatu noin puolitoistasenttinen, hyvin huomaamaton risti. Muistan että pariin otteeseen vuoden aikana koulukaverit kyselivät, että miten sulla tuo on täällä koulussa, ei saisi olla. En silloin tajunnut mistään mitään, mutta nyttemmin kannatan tätä lämpimästi. Samat säännöt kaikille. Vive la France!
Samoilla linjoilla. Mutta eikös tuo uskonnon ja valtion erottaminen ole noin historiallisesti tarkasteltuna enemmänkin ranskalainen kuin pohjoismaalainen piirre 🙂