Minä ja mun yksityisyys eli Googlen käyttäjäsopimuksesta

Joo, tyhjensin erilaiset Google-hakuhistoriani, mutta olisin voinut olla tyhjentämättäkin.

Ei haittaa, että saan kohdennettuja mainoksia, päinvastoin, jos kerran mainoksia joka tapauksessa tulee. Toivottavasti Google oppii mahdollisimman nopeasti, että olen superälykäs ja huippusivistynyt, ja alkaa pian tarjota minulle arvoisiani mainoksia.

Niin tyhmä en ainakaan ole, että diilaisin huumeita tai laittomia aseita kirjautuneena omalla nimelläni yhtään mihinkään, tai edes omalla tietokoneellani. Niin kauan kuin en tee rikoksia enkä käytä nettiä aivan epätavallisen naurettavien perversioiden toteuttamiseen, klikkailuissani ei ole mitään, mikä ei kestäisi päivänvaloa. (Ja jos olisikin, niin tietenkin tutkivan journalistin ominaisuudessa kattelin, työtarkoituksiin vain.)

googlepornoo.jpg

Ajatus siitä, että yksityisyyttäni on suojeltava päivänvalolta, perustuu osittain ajatukseen, että yksityisyyteni olisi tosi kiinnostava. Ikävä pettymys: ei se ole. En ole uniikki, olen todella tavallinen ja yhtä tylsä kuin 99,8 prosenttia ihmisistä, vaikka mulla onkin tämä blogi ja Facebookissa sata naamakuvaa itestäni ja niissä kavereiden tykkäyksiä.

Yksikään Googlen työntekijä ei tule koskaan käsin poimimaan ja tarkastelemaan juuri minun tietojani, etsimään kotiosoitettani ja soittamaan ovikelloani. Ja vaikka tulisikin, niin mitäs sitten. En minä sitä tyyppiä tunne, ajatelkoon minusta mitä haluaa.

googlejoanna.jpg

Ja vaikka nyt kieltäisin yrityksiä yhdistelemästä eri hakuhistorioitani, varsin kattavat datat niillä jo on yhdistelemättäkin. En ole todellakaan tietoturva-asiantuntija, mutta yksi sellainen sanoi juuri täällä, että tämä G-käyttäjäsopimusmuutos on amerikkalaista sopimusjuridiikkaa vailla suurta käytännön merkitystä.

Tykkään Googlesta. Käytän sitä varmaan enemmän kuin puhun puhelimessa. Katselen Youtubea enemmän kuin telkkaria. Ja Facebook, no, en osaa enää kuvitella elämää ilman sitä (tiedän joo, sitä varmasti on).

google_facebook.jpg

Näitä kaikkia käytän aivan ilmaiseksi. Kuinka pahasti minun kannattaa loukkaantua, jos ne pyrkivät rahoittamaan toimintansa jollakin järkevällä ja ilmeisesti laillisella tavalla? Paljonko olisin valmis maksamaan omasta lompakostani jokaisesta Google-haustani? Ennen kuin alan yhtään urputtaa, olisi varmaan kohtuullista vähintään siirtää jo valtavaksi paisunut sähköpostini johonkin maksulliseen palveluun.

Kommentit (12)
  1. Hosuli, Timelinen kanssa mä sain kyllä pienen paniikin, kun Facebookiin en hirveästi luota, tai siis siihen, että ne itsekään aina tietää, mitä ovat julkistamassa. Enkä nyt siis tästä tuhahtelusta ja avomielisyydestä huolimatta todellakaan halua, että esim kaikki Facebook-kaverini näkisivät kaiken kahdenkeskisen viestintäni. Ja koko ajan on pikkuinen pelko juuri semmoisista. Outoa kyllä, musta Microsoft ”tuntuu” luotettavammalta, joten suosin aina meseä ennemmin kuin fb-chattia jos mahdollista. 

    Vieras Mies, juuri noin mulle on käynyt. Inhottavaa.

  2. Vieras Mies
    29.2.2012, 07:21

    Joanna: itse asiassa sen sivuhistorian voi vahingossa nähdä aivan vain kirjoittamalla uutta osoitetta ja selain sitten tekee ehdotuksia historian perusteella. Muutaman kerran on tahattomasti löytynyt kiusallisia osoitteita aivan vahingossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *