Mitä huonommin käyttäytyy, sitä ihailtavampi ihminen?

Toivon jokaiselle vanhemmalle, joka toivoo etukäteen tytöstään ”oikeaa tyttöä” eli pikku prinsessaa, omapäistä ja voimakastahtoista riiviötä, joka räkä poskella oppii runkkaamaan ennen kuin muodostamaan kokonaisia lauseita.

Rosa Meriläisen kolumni Hesarin nettisivulla kiertää Facebookkia ja näemmä Lilyäkin. Tuo lause on hauska (joskin harmittavan epäselvästi muotoiltu) ja ymmärrän prinsessatoiveiden ärsyttävyyden, mutta kylläpä väsyttää tämä huonon käytöksen ihannointi. 

En kirjoita lastenkasvatuksesta vaan rönsyän.

Mistä tulee tämä käsitys, että kiltteys ja tottelevaisuus ovat jotain vammoja, joita kaikkien ja erityisesti tyttöjen tulisi välttää? Mitä pahaa siinä on, että lapsi (tyttö tai poika) osaa istua hiljaa paikallaan kun käsketään?

Jokainen tiedostava tiedostaja osaa heittää lonkalta analyysin esimerkiksi siitä, kuinka ”jatkuvaa talouskasvua pidetään nykyään luonnonlakina”. Tiedostakaa nyt sekin, että myös tuon kolumnin ekaa lausetta, ”tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää”, pidetään luonnonlakina mutta se ei ole sitä.

Milloin lakkaatte parjaamasta kilttejä ihmisiä ja väheksymästä kympin tyttöjä? Milloin sanotte niille itsekeskeisille, kovaäänisille ja kaiken hengitystilan vieville menestyjäindividualisteille, että te olette väärässä ja käytöksenne on vastenmielistä, teidän pitää muuttua eikä kilttien? 

Kyllä vaan, säännöt koskevat kaikkia eli myös sinua. Vesijuoksuradalla ei todellakaan saa juosta vierekkäin, et edes sinä. Näille kolmelle kassalle on yhteinen jono tässä keskellä, kyllä sinä sen oikeasti huomasit. Pummillamatkustaja, mä en halua tarjota sulle tätä metromatkaa. Ja Mechelininkadulla on kuin onkin iltaisin parkkeerattuja autoja oikeanpuolisella kaistalla, turhaan yrität kiilata sieltä muka viattomana takaisin ohitettuasi koko jonon tottelevaisia autoilijoita. 

Liikenneruuhkat ovatkin erinomainen esimerkki: niitä ei olisi, jos ihmiset eivät käyttäytyisi huonosti. 

Niin että ootteko ihan tosissanne, että maailma kehittyy, jos yhä harvempi tottelee eli ottaa toiset huomioon, koska ”tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää”?

Ja samaan syssyyn kun nyt kerran aloitin: ”räiskyvät” ”temperamenttiset” ”tunneihmiset” ovat lapsellisia, isoegoisia ja väsyttäviä, eivät mitään kiehtovia, herkkiä taiteilijasieluja. Tunneihmiset ovat yleensä kiinnostuneita vain omista tunteistaan ja olettavat, että muutkin ovat. Sellaisessa ei ole mitään ihailtavaa.

Kommentit (77)
  1. Hyvä Joanna, oikeasta aiheesta huomattavasti paremmin kirjoitettu kuin Meriläisen roiskiminen jossa mauttomuus ja kapea-alaisuus olivat ainoita näköaloja. Ikävä kyllä kirjoittamisessa, niin kuin kilteysteemassakin, on valalla sama suuntaus; älämölö, runkkaus, tölväily ja pintapuolinen rähjääminen putoaa lukijoihin paremmin kuin perusteltu, anarkistinenkin, pohdinta. Ja jos näitä ”pika”kirjoittajia moittii ylilyönneistä on puolustuksena aina ”no, mä halusin herättää keskustelua!”

    Kahden kiltin tytön ja yhden kiltin pojan isänä en toivo heistä Rosan kaltaisia päällepuhujia ja mauttomuuksia latelevia kvasiliberaaleja. Rosan joitain kertoja tavanneena uskallan näin väittää. Kannustan heidän luovia pyrkimyksiään en ystäväni häiden terrorisointiin.
    Toivon heistä kapinallisia jotka ymmärtävät että aito kapina lähtee omasta itsestään ei toisten tekemisien ja ajatusten ohjailusta.

  2. Mä kuulun juurikin niihin ”temperamenttisiin, räiskyviin tunne-ihmisiin”, ja olen samaa mieltä Joannan kanssa. Vähän ajattelemattomastihan asia oli ilmaistu, mutta oletan kuitenkin, ettei tarkoituksena ollut varsinaisesti kritisoida kyseisiä piirteitä, vaan sitä, ettei niitä mukamas kykene pitämään kurissa. Oma verenpaine kohoaa välittömästi aina, kun joku puolustelee törkeää käytöstään sillä, ”kun mä nyt olen vaan tämmönen temperamenttinen”. Kumma juttu, että kykenen silti näissä tilanteissa hillitsemään itseni ja käyttäytymään asiallisesti, vaikka omakin temperamenttini on sangen myrskyisä.

    Käytös ja luonteenpiirteet tuntuvat menevän meillä ”räiskyvillä” hyvin helposti sekaisin. En keksi yhtäkään syytä sille, miksei ihan joka ikinen kykenisi vaikuttamaan ensin mainittuun. Nykykäsityksen mukaan luonnekin kehittyy läpi elämän. Itse en ole syntynyt siistinä enkä järjestelmällisenä, eikä kotikasvatuskaan onnistunut näitä piirteitä minuun painamaan. Aikuisella iällä olen kuitenkin hankkinut kyseiset ominaisuudet itselleni, samalla tavoin kuin mikä tahansa taito hankitaan: harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla. Täysin sama pätee tunteiden hallintaan.

    Introvertti siskoni opiskelee opettajaksi ja harjoittelee säännöllisest esiintymistä yleisön edessä, vaikka se onkin hänelle vaikeaa. Itseasiassa suurin osa tuntemistani ihmisistä, joita voisi kuvailla sanalla ”ujo”, pyrkii järjestelmällisesti toimimaan ujouteen vaikuttavien ominaisuuksiensa vastaisesti. Miksi ihmeessä sama olisi mahdotonta meille räiskyville räjähtelijöille?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *