Jos internetissä minkään kommenttitekstikentän läheisyydessä käyttää sanoja mies ja nainen, kaikki padot murtuvat. Se on täällä Lilyssäkin nähty tänä keväänä moneen kertaan. Minua on alkanut kiinnostaa tämä kiihko.

Heti alkuun sanon, että vaikka tästä eespäin puhun miesten puolen kiihkosta, samanlaista sukupuoliperusteisesti vihamielistä puhetta tulee myös monien naisten näppiksiltä. Tuomitsen. Mutta tässä uudessa, digiajan sukupuolten sodassa miesten rintamaa edustavat nettikirjoittajat muistuttavat minua monin tavoin siitä, miten niin kutsuttujen maahanmuuttokriitikkojen yhteisö alkoi kymmenisen vuotta sitten syntyä. On yksi johtava bloggaaja, joka ei pelkää joutua sylkykupiksi, on keskusteluissa häneen viittaavia ja linkittäviä ”opetuslapsia”, on vahva näkemys, että media ja eliitti ovat monikulttuurisen/feministisen ideologian läpitunkemia, että poliittinen korrektius estää esittämästä tästä ideologiasta poikkeavia näkemyksiä ja että nämä vastarannen kiisket ovat totuuden näkijöitä ja sen puolesta taistelijoita. Ja samalla tavalla lukematon määrä yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia voidaan selittää sillä, että islam/feministit. (Naissotijoiden puolella en juuri tätä analogiaa näe, vaikka sielläkin on erilaista liikehdintää.)

Kiinnostuneena odotan, miksi tätä uutta liikettä aletaan kutsua (Ruotsissa muuten on tämmöiset jämnställdistit, olisivatko sitten tasa-arvolaisia), syntyykö sille oma foorumi, kenties puolue? Ottaisiko Piraattipuolue heidät ehkä suojiinsa?

Tämä ei ollut arvottava analyysi, vaikka varmaan ei ole hirveän vaikea päätellä, kummalle puolelle rintamalinjoja itseni näissä kummassakin battlessa itseni sijoittaisin, jos olisi pakko valita. Mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja siksi en haluaisi näitä rintamalinjoja. Rasismi on rasismia ja sovinismi sovinismiä, mutta kannatan järkevää keskustelua enkä suinkaan väitä, etteikö maahanmuutossa olisi ongelmia tai että miehet eivät olisi naisia huonommassa asemassa joissakin asioissa.

Siksi haluaisin keskustella rauhallisesti vihaisten mieskärsijöiden kanssa. Ihan sillä lailla asiallisesti. Haluaisin ymmärtää, mitä minun ja kaltaisteni nuorehkojen naisten pitäisi tehdä toisin, jotta miehet eivät syrjäytyisi ja olisi onnettomia. Kun te tunnutte olevan vahvasti sitä mieltä, että se on meidän vika. Minun on hirveän vaikea ymmärtää, miten, mutta haluan ihan vilpittömästi yrittää.

Kyse on kaiketi siitä seksistä. Että me ei ”anneta” tarpeeksi. Tätä on hankala ymmärtää, kun niin mielelläni ”annan”, jos tykkään miehestä. En ole koskaan kuullut yhdenkään naisen sanovan, ettei tykkää seksistä. Hyvin usein kuulen naispuolisten ystävieni valittavan seksinpuutetta. 

Tähän käsittääkseni – korjatkaa heti, kun olen ymmärtänyt jotain väärin – vihaiset mieskärsijät vastaavat, että naisilla on liian korkeat vaatimukset. Tämä on osin helpompi ymmärtää. Ehkäisyn keksiminen, naisten koulutus, työelämään siirtyminen jne ovat aiheuttaneet, että naiset eivät tarvitse elättäjää (Tämä juuri siinä markkina-arvoteoriassa on vähän hankala kohta: valtaosa naisista ei enää tarvitse elättäjää, joten jos naiset vain vaihtaisivat seksiä rahaan, niin seksiä ei varmaan enää hirveästi olisi kellään? Kun seksiä kuitenkin vielä todistetusti esiintyy, niin naisten täytyy saada siitä jotain muuta kuin rahaa. Orgasmeja?), joten naisilla ei ole entisenlaista pakkoa päästä naimisiin. Rimaa voi korottaa. Hyvä on, otetaan lähtökohdaksi, että naisilla on rima korkealla. Naiset pärjäävät tutkimusten mukaan miehiä paremmin yksin, eivät syrjäydy jne. Mutta tämä on kaikki makrotasolla. Jos siirrymme nyt niihin naisyksilöihin, jotka esimerkiksi pitävät Lilyssä palstaa ja joita eräät nimimerkit ovat täällä syyttäneet miesten kärsimyksistä: mitä heidän, tai siis meidän, pitäisi tehdä? Miten sitä rimaa voi laskea, jos kokee, että on onnellisempi yksin kuin seurustelemalla tai avioitumalla miehen kanssa, jota ei rakasta? Miten omia rakastumiskriteerejään voi muuttaa?

Kertokaa, te, joilla on asiasta näkemys. Naiset kans. Löytäisimmekö yhdessä rauhanomaisen ratkaisun sukupuolidigisotaan? Haluaisin kirjoittaa aiheesta jutun myös Imageen, joten kernaasti ottakaa yhteyttä sähköpostitse, osoitteeni on tuossa oikeassa sivupalkissa. Haluaisin kovasti tavata Eliitin ja kärsijät, deebyn, Henri K:n ja kumppanit ihan livenä. Ja Henry Laasanen, tervetuloa myös! Olen puolivälissä graduasi.