Uskottomuustrendi ja miten se tehdään

Just sopivasti ystävänpäivä-rakkauspäivän kunniaksi: uskottomuusteema jälleen täällä! (Osat 1 ja 2 menivät jo.)

En haluaisi, en millään haluaisi enää osallistua tämän erään nettideittisaitin pr-toimintaan. Mutta kun ne on niin hyviä.

Olen joutunut yllätys yllätys heidän postituslistalleen. He lähettävät harva se päivä jännittäviä ”tutkimustuloksia” ja ”uutisia”, joista iltapäivälehdet saavat tarvitsemaansa klikkausmateriaalia ja työpaikkojen kahvihuoneet polttoainetta. Win-win. On nostettava hattua: erittäin ammattimaista viestintää!

Samalla ammattimaisuudella saitin peeärrää hoidetaan myös Ruotsissa. Ihailin tänä aamuna Newsmill.se-mielipidesivuston julkaisemaa kirjoitusta Därför är otrohetstrenden här. Sen on kirjoittanut pettämisdeittisaitin maajohtaja ja pr-konsultti (kappas) ja se julkaistiin sopivasti ystävänpäivänä. Koska suunnilleen kaikki tulee Suomeen Ruotsista, ennustan: suomalaiset, pian ”uskottomuustrendi” on meilläkin.

Pettämisdeittisaitin maajohtaja analysoi, mistä ”trendi” johtuu. Trendihän siis on olemassa, siitä todisteina ovat a) heidän saittinsa, b) se, että Ruotsissa ilmestyy pian Otrohetsboken (”69 tapaa pettää tyttöystävääsi jäämättä kiinni”) ja c) se, että Ruotsin radion sinfoniaorkesteri esittää pian Pietro Mascagnin 1800-luvulla säveltämän pettämisaiheisen Cavalleria Rusticanan.

Eli vaikka ette olisi aistineet ympärillänne mitään lisääntynyttä pettämisalttiutta (oletteko muka?), niin tietäkää, sitä kyllä syntyy kun vaan tuotetaan matskuu.

Maajohtajan mukaan syynä ”trendiin” on, että ihmiset ovat kyllästyneet pitkään jatkuneeseen moralismiin.

Sementinraskaan moralismikuoren alla kuplii ja kuohuu. Jälkeen vuosien, jolloin kirkkovihkimisten suosio jatkuvasti kasvoi, jälkeen miesten ja naisten erillisten uintivuorojen, jälkeen sen tosiasian, että nainen toisensa jälkeen poistatti implanttinsa tehdäkseen tisseistään pienemmät ja siten siveämmät.

Tässä olisi siis pitänyt paitsi ehtiä ottaa silarit, myös poistattaa ne moralistien painostuksen alla. Uintivuoroissa lienee kyse monikulttuurisuuden haasteista eikä mistään ruotsalaisesta siveydestä.

Maajohtajan mukaan turvallisuusyhteiskunnassa nuutuvat ruotsalaiset tarvitsevat jännitystä, tapahtumia, riskejä ja vaaraa, etteivät kuolisi tylsyyteen.

Ja tässä uskottomuus astuu kuvaan. Se tarjoaa juuri sitä. Sille moralistit ja turvallisuustalibanit eivät voi mitään, niin kauan kuin me ihmiset olemme vain ihmisiä emmekä robotteja.

Aivan upea perustelu. Kuulostaa vakuuttavalta ja sujuvasti unohtaa kaiken muun paitsi hedonistisen, itsekeskeisen minä-ihmisen, jolla on täysi oikeus saada kaikki mitä haluaa ja mieluiten heti. Aivan täydellistä markkinointiviestintää.

Nauttikaa, ystävät, tänään rakkauspäivästä, sydänkorteista, leivoksista ja pusuista. Mutta tiedätte sitten mistä puhutaan, kun uskottomuustrendi tulee Suomeen.

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään

I Will Always Love You

Nyt on nostalgiaviikot menossa Rönsyssä, koska ensin hukkasin lapaseni ja sitten Whitney Houston kuoli.

Olin kuudennella luokalla, kun Whitney lauloi I Will Always Love You’n. Pian Bodyguard tuli myös Kauniaisten ruotsinkielisen yläasteen auditoriossa toimivaan Bio Graniin. Mielessäni on aivan elävä muistikuva siitä, kuinka luokkakaverini, Jenny ja Leena, supattivat koulumme käytävällä korvaani, että he ovat menossa katsomaan sen Bio Graniin poikien kanssa.

Tämä oli mullistavin uutinen koko elämässäni. Siinä käytävällä minulle avautui uusi maailma, uudet tavat ja mahdollisuudet, jännittävä ja pelottava sosiaalinen elämä. Jotenkin alitajuisesti tiedostin, että tästä se alkaa. Iiiiik!

Ja sitten samaan aikaan tuo ihansikanätti Whitney lauloi aivan mahtavalla äänellä vastaansanomattomasti ja virheettömästi I Will Always Love You, ja tuo uusi maailma näytti ainoastaan kauniilta, hyväksyvältä, vilpittömältä (amerikkalaiselta?).

Minä halusin mukaan uuteen maailmaan, joten keräsin rohkeuteni ja soitin meiän luokan Sepolle. Sen äiti taisi vastata puhelimeen. Millainenkohan uuden aikakauden alkuelämys se oli sen äidille. No, Seppo vastasi muitta mutkitta, että ”joo, voiks Laurikin tulla?”

Elämäni ensimmäisille leffatreffeille osallistui siis tosi romanttisesti kolmen kimppa. Pojat ei ehkä vielä olleet ihan valmiita uuteen aikakauteen.

Vaikka tämä kaikki on nyt jo hassua ja sööttiä (terkkuja vaan Jennylle, Leenalle, Sepolle ja Laurille) ja vaikka Bodyguard ei todellakaan ole mikään merkkiteos, niin olen iloinen, että uusi maailma aukesi minulle juuri I Will Always Love You’n säestyksellä. Se kun on oikeastikin ihansikahyväbiisi. Kuten varmaan pari miljoonaa muuta ihmistä, kuuntelin sitä eilen Youtubesta ja totesin tämän. Kaunista, niin absoluuttisen ja ajattoman kaunista, että ihan turhaan yksikään rokkipoliisi tuhahtelee. (Musiikkivideo onkin sitten eri juttu.)

Whitney Houstonin elämä ei tuon kappaleen jälkeen enää mennyt kovin hyvin. Eikä ole omakaan tieni tuossa silloin avautuneessa maailmassa ollut kovin sileä. Onkohan näilläkin asioilla jokin yhteys?

No joka tapauksessa, jos jollakin lukijoista on siirappisia tai surullisia tai hauskoja Whitney Houston -muistoja, tämä on oikea paikka ja hetki esittää niitä!

Lepää rauhassa Whitney, tuo Hollywoodin Mika Myllylä.

Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään