Olenko minä ainoa, jota ruotsinkieliset vaalitentit suunnattomasti huvittavat?

Ne ovat kestosuosikkejani. Ihan asiaahan niissä puhutaan, mutta muodoltaan ne ovat kuin lastentarhan leikkitenttejä, joissa osa osallistujista on opettajia (ruotsinkieliset), jotka kuuntelevat kärsivällisesti hymyillen, kun viisivuotiaat (heikommin ruotsia puhuvat ehdokkaat) sönköttävät lapsen sanavarastollaan vaikeita asioita.

Nyt ei saa ymmärtää väärin. Arvostan kaksikielisyyttä. Tykkään ruotsista. Ihailen suunnattomasti ehdokkaita, jotka uskaltavat puhua vaikeista asioista vieraalla kielellä tv-lähetyksessä. En naura kielitaidolle – eiväthän he edes niin huonosti pärjää; eilisessä FST-tentissä tuntui että ainakin Paavo Arhinmäki oli käynyt ruotsintunnilla sitten eduskuntavaalien.

Mutta se ei silti poista sitä suunnatonta koomisuutta, enkä ymmärrä, miten ihmiset pystyvät keskittymään niihin tentteihin ihan vakavissaan, suodattamaan tämän politiikkaan niin epätavallisen tyylin. Pystyttekö te?

Eräs kollegani huomautti tähän tänään, että ruotsinkieliset tentit myös paljastavat asioita, jotka ehdokkaat suomeksi kiertäisivät kaunopuheisesti. Se on totta. Hyvä testi, parempi kuin esimerkiksi se UKK-kävelytesti.

Joskus jossain mökkireissulla pelattiin porukalla ruotsinkielistä 80-lukulaista Trivial Pursuitia. Sääntönä oli, että vaikka olisi tiennyt vastauksen kysymykseen, se ei riittänyt, jos ei osannut sanoa sitä ruotsiksi. (Ja oikeaksi vastaukseksi kelpasi vain kysymyskortin vastaus, vaikka se olisi vanhentunutta tietoa.) Se oli valtavan hauskaa, ja vähän kuin FST:n vaalitentti: Fiksu vastaus on jo mielessä, mutta tehdään tämä nyt vähän vaikeammin – ja hauskuutetaan samalla.

(Huomautus: olen täysin suomenkielisestä kodista, nimestäni huolimatta.)