Huoritellaanko sinua?
Luin eilen tämän kiinnostavan kirjoituksen ja jäin miettimään.
Tiedän kyllä että tyttöjä ja naisia huoritellaan. Olen kuullut inhottavia tarinoita paljon, eikä minulla ole syytä epäillä, etteikö kerrottu olisi totta. Tarkoitukseni ei siis ole kyseenalaistaa Kukkalan tekstiä.
Mutta yritin muistella, onko minua koskaan huoriteltu tai kourittu.
Muistin yhden huorittelun, se tapahtui Marokossa. Suomesta en pysty muistamaan ainuttakaan. Kourimisia on ollut joitakin, mutta ne liittyvät yleensä molemminpuoliseen känniin, yökerhoihin tai vastaaviin, eivätkä siten ihan arkipäivään, kuten tuossa kirjoituksessa kuvatut (aiheeseen hieman liittyy myös tämä ja tämä uutinen, kummatkin järkyttäviä).
Sitten mietin, mistä johtuu, että itse en törmää tähän ilmiöön Suomessa. Johtuuko se tavalla tai toisella minusta itsestäni, käytöksestäni tai olemuksestani? Vai johtuuko se ympäristöstä jossa liikun, ihmisistä joiden parissa vietän aikani? Hyväosaisista elinalueistani? Vai olenko sen verran vanha ja onko tämä tuore ilmiö, jonka alta olen ehtinyt pois?
Kauniaisten yläaste ei varmana ole yläasteista kauhein, mutta oli sielläkin kamalaa. Olin liian lapsi, liian nössö, liian hyvä koulussa, liian urheilullinen, jne, mutta en ikinä kokenut, että kamaluus olisi johtunut siitä, että olen tyttö. Lauta-sanaa en ihme kyllä koskaan kuullut, en myöskään läskiä. Muistelen hämärästi, että huora-sanaa käytettiin, mutta muistoissani se sanotaan tytön äänellä toiselle tytölle, ja se on kai olevinaan jonkinlainen typerä kunnianosoitus.
Onnekas olen ainakin, mutta olenko poikkeus? Naiset, kertokaa: Onko sinua huoriteltu? Kouritaanko? Kuinka usein? Missä? Milloin? Millaisten ihmisten toimesta?
Onko huoritteluun keksittävissä joku kaava? Vai onko se täysin sattumanvaraista ja minulla vain käynyt tolkuton tuuri?
