Selittäkää Girls-sarja ynnä muuta

Rönsy

Kollega naapuritoimituksesta tuli kertomaan että hänen graduhaastateltavansa ovat kehuneet blogiani. Ja ihmetelleet, kun ei se enää päivity. Ilahdus ja syyllisyys! Otan itseäni niskasta kiinni.

Kirjoitan Rönsyä periaatteessa työajalla, mutta kun ei se työaika oikein riitä. Viime aikoina aikaani ovat vieneet erityisesti natsit ja opettajat. Eivät siis samat ihmiset.

Koko viime viikon tein etätöinä opejuttua, paniikissa siitä etten ehdi, että kaikki joille yritän soittaa ovat lomalla, että olen tulossa kipeäksi, että purettavia nauhoja on sata tuntia, että pääsiäinen menee kirjoittaessa.

Sitten torstaina juttuni siirtyi yhdellä lehdellä eteenpäin. Hartiani lysähtivät helpotuksesta miltei lattiaan eivätkä sieltä enää nousseet koko pääsiäisen aikana. 

Mutta kuten varmaan kaikilla bloggaajilla, minullakin aihekynnys nousee sitä korkeammaksi, mitä kauemmin olen kirjoittamatta. Lääkkeeni vaivaan: jos ei keksi yhtä isoa, voi ripotella monta pientä, tähän tapaan.

  • En tajua Girls-sarjaa, vaikka kaikki muut ilmeisesti niiiin tajuaa. Pitäisikö mun nauraa? Pitäisikö mun samaistua? Muistella omaa parikymppisyyttäni? Nauttia hienoista henkilöhahmoista? Mua ei naurata, en käyttäytynyt noin parikymppisenä enkä tiedä ketään joka olisi käyttäytynyt (teininä olisin voinutkin, mutta eikö tässä se pointsi juuri ole, että noi on nuoria aikuisia?), en tajua mitä hienoa on henkilöissä jotka eivät ole realistisia eivätkä hauskoja. Tiedän että tämä kuulostaa nuivalta pyh-puuskahdukselta, mutta olisipa ihan oikeasti kiva tietää, miten sarjaan tulisi suhtautua?
  • Katsoin vahingossa elokuvan Hella W telkasta pääsiäisenä. Se oli valaistu jollain elokuva-alan Instagramilla. Ja musiikki, no se oli elokuva-alan, hmm. Mikä?
  • Katsoin myös Litmas-dokkarin. Se on jännä, miten vakavasti tuohon urheiluun pitää aikuisten (miesten) mielestä suhtautua. Urheiluhan on ihanaa, mutta oikeesti, hakea nyt maailman ääristä nimekkäät pelaajat yksi toisensa jälkeen ammattimaisesti ja asiallisesti lausumaan, että "Jari oli tosi hyvä pelaaja" - no niin oli, onko teillä mitään muuta sanottavaa, dokumentaristit?
  • Sen sijaan Tyler Hamilton -kirja, suosittelen. 
  • Kaksi Mignon-munaa peräkkäin, ilman juomataukoa. Ystäväni sanoi, että pitää minua esikuvanaan karkinsyönnissä.
  • Onko koskaan, ja tarkoitan nyt pyöreästi kolmea viime vuosikymmentä, ollut näin kaunista kevättalvea Etelä-Suomessa?
  • Seurasaaren ravintola-kahvila on omituisesti auki (ja sisustettu). Jos se olisi auki joka päivä ja myöhään iltaan, siitä voisi keväisin ja kesäisin tulla samanlainen ihana tunnelmallinen oleilupaikka kuin vaikka Ursulasta, Torpanrannasta, Kasinonrannasta ja tavallaan Regatastakin. Aurinkoinen terassi, klassista musiikkia, metsikköä ja meri.

Kommentit

Hilma

Minäkään en ihan ymmärrä Girls-sarjaa (vaikka kieltämättä katsonkin sitä)... Jotenkin siinä on vähän liikaa juonenkäänteitä eikä se päähenkilö (Hannah) ole aina erityisen sympaattinen. Tietysti sitä tulee verrattua Sinkkuelämään, joka alkaa vaikuttamaan aika kesyltä sarjalta. 

MiaMatleena (Ei varmistettu)

En ollut ennen innostunut Girls-sarjasta. Eilen mulla oli tylsää ja katsoin yleareenasta sitä viisi jaksoa putkeen. Mua nauratti ja suretti. Ne on niin höpsöjä. Ja mä olen lähes kolmekymppisenä ihan yhtä dorka ja pihalla. Jos sä olet kasvanut aikuiseksi ja sen takia se ei kolahda? Täytyy vielä sanoa, että plussaa on päähenkilön ei-niin-hollywoodmaisen-täydellinen vartalo.

miamatleena.blogspot.com

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko miten paljon Girlsiä katsonut? Mietin vaan, että kolmosjakson lopussa tulee se Dancing on my own -kohtaus, joka Hesarinkin arviossa mainittiin erityisesti sellaisena, että siinä vaiheessa viimeistään katsoja ihastuu. Oon nähnyt ne ekan kauden jaksot useampaan kertaan (koska sarja on mun mielestä niin hyvä), ja joka kerta vaan hihittelen niille samoille asioille. Toinen kausi menee kyllä multakin ohi.

Oon sen aika monta vuotta yli 30 ja tunnen olevani edelleen yhtä pihalla kuin sarjan naiset, mikä tietty on mun kannalta surullista :) Hannahin ja Adamin suhdetta en kylläkään ihan tajua. Sen tarkemmin en osaa sulle analysoida, pitäis muistaa esimerkkejä sarjasta ja selittää sitä kautta... Mä ainakin jotenkin tunnistan sarjan hahmoissa itseäni ja kavereitani, samoja ajatuksia jne. Sovelletusti toki.

- Shoegal

Helmi K
sivulauseita

Mulle ei Girls auennut aluksi yhtään, kolmen jakson jälkeen olin jo aikeissa luovuttaa mutta sitten se jotenkin vaihvihkaa osuikin johonkin. Hannah on aika rasittava, eikä sarjan hahmot ole kovinkaan realistisia mutta jotain siinä kuitenkin on, hetkittäistä mahtavuutta joka kantaa pienten notkahdusten yli. Oudolla tavalla Adam on hieno hahmo, samoin Jessa. Ja yllättäen 2.kausi muuttuikin sitten vakavaksi ja haikeaksi ja surumieliseksi paikoitellen aika kauniillakin tavalla. 

Ja kerran söin neljä runebergintorttua putkeen.

Las Zapatillas Rojas

Girls on mulle piinallista katsottavaa, koska olen noin suurin piirtein kaikilta ystäviltäni kuullut, että muistutan Hannahia ihan liikaa. Ja huomaan sen itsekin. Jos ei ihan nyt, niin ainakin muutama vuosi sitten. Kammottavaa tajuta, että mäkin olen/olin noin itsekeskeinen ja sekaisin. Ja en tiedä mikä mussa on, mutta mulle monet tapahtumat ja hahmot tuntuu naurettavan realistisilta. Siis onhan se toki telkkaria, jossa on karikatyyrejä ja hassuja sattumuksia, mutta silti.

Olen myös kehittänyt Lena Dunham pienen fiksaation. Mä en ymmärrä, miten joku kehtaa tehdä juttuja, mitä se tekee. Ja on ihan mahtavaa, että 27-vuotiaana mulla on samanikäinen idoli, joka antaa mulle päivittäin ainakin vähän tsemppiä.

Mahdoton Nainen

Katsoin yhden jakson Girlsiä enkä jaksanut katsoa toista. En löytänyt minkäänlaista samastumispintaa hahmoista. Voihan toki olla että jos katsoisin sarjaa pidemmälle niin kiinnostuisin siitä enemmän, mutta miksi pitäisi? Jos ei sarja heti imaise mukaansa niin kai sitä voi katsoa jotain muuta.

Joanna Palmén
Rönsy

No kun musta ongelma on just siinä, etten tunnista mitään kaksikymppisyyttä tosta. Joo, en ehkä itse ollut kaikkein kreisein kaksikymppinen, mutta oli mulla ainakin ihan  kreisejä kavereita. Välillä tuntuu, että hahmot on 12-vuotiaita aikuisen ruumiissa, välillä ne käyttäytyy vaan täysin arvaamattomasti, sattumanvaraisesti ja absurdisti (erityisesti Adam). En tavoita mitään! Ja olen kuitenkin katsonut viisi ekaa jaksoa ja kaksi ja puoli siitä myöhemmästä satsista. Shoegal, en enää ainakaan kauhean tarkasti muista tanssikohtausta...

Matteus
Oisko tulta?

Minä päätin jokunen vuosi sitten, että-Mignon munaa ei tarvitse syödä kokonaan jos ei halua. Tänä pääsiäisenä söin vain kolmasosan. Se riitti. Ihanaahan se nougat on. Muita karkkeja voinkin syödä ihan kuinka paljon vaan!

---m--- (Ei varmistettu)

Minäkään en tajua Girlsin hehkutusta. Vaivaantunut olo kun sitä katsoo. En tiedä, johtuuko se pinnallisuudesta vai mistä mutta televisiossa haluan nähdä itseäni kiinnostavampia hahmoja joihin toisaalta voi samaistua jollain tavalla. Nämä hahmot vain ärsyttävät. Tai no, Hannah se taitaa olla joka siinä eniten ärsyttää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse taas en voi liikaa hehkuttaa Girlsiä, kaveripiiristäni löytyy suunnilleen kaikki hahmot suhteineen!! Ja myös kaveripiirini osallistuu sarjan hehkutukseen, joten täytyy siinä jotain todellisuuspohjaa olla... olen hahmojen kanssa suunnilleen saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa ja useinkin sarja tuntuu osuvan siihen naulan kantaan niin hyvin, ettei ole tosikaan. Surullista kannaltani, ehkä, mutta ei voi mitään.

Joanna Palmén
Rönsy

Matteus, miten se kolmasosa syödään? Tai siis mitä teet lopulle - annat jollekin hampaanjäljilläsi koristellun suklaamunanjämän..?

Niin, mä en vaan voi tajuta. Esim Hannahin elämäntilannetta ja vanhempisuhdetta, saati ihmissuhdetta ja sitä miten Adam yhtäkkiä löysi jotain rakastumista sisältään, en niiden kummankaan käytöstä millään lailla, en Shoshannan neuroottisuutta, jossa ei oikeastaan ole mitään uutta, tuollaisia hahmoja nyt on tv-historia täynnä paitsi että tää on niistä ehkä tylsin koska tää ei kosketa just mitään todellista. Marnie ja Jessa on ehkä vähän ymmärrettävämpiä, mutta ei kovin kiinnostavia. 

Ja siis vaikka se Hannahin työhaastattelu siinä jossain ekassa tai tokassa jaksossa. Käyttäytyykö joku 20 vuotta täyttänyt noin työhaastattelussa? Entä jos pomo ahdistelee?

Hosuli
Hömppäblogi

Mää kyllä ihan tykkäsin Girlsistä muutaman ekan jakson perusteella, mutta en innostunut niin paljon, että olisin jaksanut seurata sen enempää (toistaiseksi). Onhan se Hannah tosiaan käsittämätön tyyppi, mutta tiedän kyllä tuttavapiiristäni samalla tavoin käyttäytyviä. Se työhaastattelukohtaus oli älytön, joo. Eniten mua ärsyttää Adam. Eivvv...

Veidi

Haha, minäkin kyllä näin kakskolmosena nimenomaan näen tämän iän siinä sarjassa, siksi siitä niin paljon pidän.

Mahdoton Nainen

Näiden kommenttien perusteella olen yksinkertaisesti liian vanha katsomaan Girls-sarjaa.

Tipu (Ei varmistettu)

Itse olen 25-vuotias eli kuulun ikäni puolesta Girlsin kohderyhmään. Musta se olisi aivan mainio sarja (kerrankin jossain ohjelmassa on esim. niin hyvä soundtrack) - jos siinä ei olisi niin kammottavan paljon seksiä! Katsoin ne viisi ennakkojaksoa putkeen ja olin sen jälkeen ihan korvat punaisena. Tuli vähän sellainen olo, että olisi tirkistellyt ja nähnyt jotain, mitä ei pitäisi. Sinkkuelämää kalpenee tuon rinnalla, mutta ehkä se on tarkoituskin? "Hei kattokaa, tää on 2010-lukua, tää on paljon groteskimpaa ja rajumpaa kuin mihin te tädit ikinä pystyitte!" Samalla mietin, miten kukaan oikeasti VOI olla suhteessa Adamin tyyppisen jätkän kanssa. Sehän on silkkaa hyväksikäyttöä! Pahaa tekee.

Musta tosiaan tuntuu, että Dunham haluaa juurikin herättää keskustelua/raivoa/epäuskoa/jotain muuta sarjallaan. TV:n tarkoitushan on kuitenkin viihdyttää, ja aika harvoin tasapainoisten työssäkäyvien ihmisten päivärutiinien katsominen on mitään viihdettä. Paitsi ehkä Strömsö, mutta ei mennä siihen.

Satunnainen vierailija (Ei varmistettu)

Oli ihan pakko kommentoida tota Girlsiä, ite sanoisin et pidän sarjasta. Siinä on musta vaan jotenkin tosi realistisia hahmoja, realistisempia kuin... oikeastaan missään sarjassa (tosin mä kyl en seuraa oikeestaan mitään sarjoja/kato juuri lainkaan tv:tä). Jotenkin ne jutut vaan kolahti siinä (oon 25v.), esim. Marnien ja sen poikaystävän juttu. Vaik on siinä paljon mitä en tajua, esim. just Adamia (kuka ihmeessä on sellasen tyypin kanssa??) ja se ihme työpaikkahaastattelu. Mut mä en tajuu mitä ihmeellistä sen suhteessa sen vanhempiin? Hannah on kuitenkin siinä mielessä mielenkiintoinen et kun se on rasittava/ärsyttävä, varmaan aika moni tuntee jonkun ihmisen joka on enimmäkseen jompaa kumpaa. Ehkä siinä on mullistavaa se, et sitä vaan voi leimata hankalaks naiseks, vaan Hannah on ihminen, vaikka miten ärsyttävä ois. + sen kaverit ei oo (ihan) koko ajan et "onpa Hannah rasittava bitch".
Jessa ois musta voinut tehdä oikeesti jotain jännää eikä vaan haahuilla ja sit mennä naimisiin, petyin sen ratkaisuun. Tai jäi ärsyttämään se et nykynainen voi nykyään tehdä oikeestaan mitä vaan ja mitä nykynainen tekee? Menee naimisiin. En nyt halua dissata naimisiinmenoa ja rakastumista yhtään, hienoahan se. Mut jotenkin ootti siltä Jessan roolihahmolta et se tekis oikeesti jotain (hienoa), ryhtyis joksku taiteilijaks tai vastaavaa, niin sen takia petyin. Musta Shosanna (vai miten se nyt kirjoitetaan) taas oli jännä neurooseineen, muuten vähän tylsä. Ois voinu olla ehkä vähän enemmän neuroottisempi, tosin sit ois varmaan menny yli se hahmo.

Hmm, ei ehkä auta sun kysymykseen tää, kunhan nyt innostuin selittämään omia mietteitäni sarjasta :). Tavallaan kyl jotenkin hämmentävä sarja, siitä ei mun mielestä täysin ehdottomasti jakaa tykkään/en tykkää kategoriaan, se on jossain siellä välissä (vaikka itse kyllä pidänkin siitä, jotenkin sitä vaan haluaa tietää et mitä siinä tapahtuu).

Hosuli
Hömppäblogi

Ehkä sitä Hannahin ja vanhempien välistä suhdetta ois helpompi ymmärtää, jos olis yhdysvaltalainen ja tottunu lukukausimaksuihin ja opintotuettomuuteen yms. Musta tuntuu niin käsittämättömältä, että joku haluais vielä aikuisena elää vanhempiensa rahoilla ja käyttäytyis niin lapsellisesti.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Minäkin olen miettinyt tätä paljon. Kaikki hahmot on raivostuttavia, mutta (lähes) kaikista kaivetaan jokin kiinnostava ja tartuttava puoli just kun olen ollut valmis hylkäämään koko sarjan. Se ärsyttää suunnattomasti, että jokaisessa Girlsin jaksossa harrastetaan seksiä, mutta olisiko kaksi kertaa, kun nainen on nauttinut siitä.

Tykkään siitä, että Hannah on tehnyt luonnollisenvärisestä tukasta trendikkään ja että sarja ei ole muotikeskeinen.

Ja - varoitus, tässä tulee juonipaljastus  - tokan kauden lopussa Hannahista on paljon helpompi pitää kuin aiemmin, koska se ei ole  itsekeskeinen kusipää vaan oikeasti mielenterveysongelmainen.

Joanna Palmén
Rönsy

Hosulilla varmaan pointsi. Just tuota tarkoitin suhteessa vanhempiin, ja sitten ei se sen käytös myöskään ole hirveän kiitollista. 

Ai niin, muistin just yhden kohtauksen, jota en kans käsittänyt ollenkaan. Sen kun Jessa saa raivarit siitä kun Shoshanna lukee sitä jotain "we, ladies" -opaskirjaa. Oliko siinä joku syvempi ymmärrettävä asia? Tottakai aina on ärsyttävää kun naiset tai miehet kategorisoidaan yhdeksi, siitähän on tälläkin palstalla vähän väliä puhuttu, mutta siis oliko tässä jotain uutta? Miksi kukaan vetäisi tuon tason pultit tuosta? Miksi siinä dialogissa ei päästy siitä jankkaamisesta mihinkään? 

Myös Jessan suhtautuminen aborttiaikaansa oli musta aika, no, epäkaksikymppistä.

Kati, entäs se Litmas-dokkari, häh?? (Luin Facebookkia siis.)

Rin (Ei varmistettu)

Pidän Girlsistä, vaikka en pystykään samaistumaan yhteenkään hahmoon 100%. Monet ovat kritisoineet juurikin Girlsin hahmoja sillä perusteella, ettei kukaan oikea ihminen ole oikeasti noin sekaisin. Minusta hahmojen ei olekaan tarkoitus olla mitenkään realistisia, vaan pikemminkin karikatyyrejä valkoisista ylemmän keskiluokan tytöistä, jotka ovat eläneet verrattain helppoa elämää. (Myöhemmin sarjassa tosin käy ilmi että mm. Hannahin hemmoteltu elämä ei ehkä olekaan ollut ihan niin ruusuista kuin mitä voisi kuvitella.) Sarja on saanut minut punnitsemaan uudestaan omia käsityksiäni mm. raiskauksesta ja mielenterveysongelmista, joten en voi pitää mitenkään sitä ihan turhanpäiväisenä tekeleenä.

Siri (Ei varmistettu)

Hei!
Mä oon 30 ja taisin käyttää Girlsin ekan tuotantokauden katsottuani ilmausta "se muutti mun elämän". Ei sillä että elämäni olisi yhtä sekavaa tai että se olisi koskaan ollutkaan - mutta Girlsin tyttöjen elämästä löytää monia karrikoituja ja paisuneita versioita omista tyhmistä ajatusmalleista ja käyttäytymistavoista. Mulle sarjan, etenkin sen ekan tuotantokauden katsominen oli hyvin voimaannuttava kokemus. Tai ehkä pitäis sanoa jälkivoimaannuttava. Toivon todella että sarja olis ollut olemassa kun olin 19 ja katsoin Sex and the Cityä. Olisin ehkä hyväksynyt itseni vähän helpommin.

Mun mielestä Girlsin hahmoissa näkyy paljon sellaisia piirteitä, mitä monet meistä itsessään peittelee/häpeää. Jotenkin nautin siitä kun ne on siinä niin auki. Ja vaikka sarja kohtelee hahmojaan rankalla kädellä, se silti hyväksyy heidät ihmisinä. Kuulostaapa sekavalta, mutta tää on mun päällimmäinen fiilis kyseisestä sarjasta :)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Samaa mieltä. Tykkään siitä, kun hahmot on ristiriitaisia, ei vain huipputyyppejä tai urpoja paskiaisia. Ja Joanna, Litti-itku hämmentää mua vielä enemmän kuin huono seksi Girlsissä.

Hosuli
Hömppäblogi

"Se ärsyttää suunnattomasti, että jokaisessa Girlsin jaksossa harrastetaan seksiä, mutta olisiko kaksi kertaa, kun nainen on nauttinut siitä."

!!! Hyvä pointti.

"Myös Jessan suhtautuminen aborttiaikaansa oli musta aika, no, epäkaksikymppistä."

Niinpä. Mutta mää en ookaan koskaan ymmärtänyt tai viettänyt sellaista aivan vastuutonta huithapelielämää. Siksi varmaan mahdotonta samastua.

TanjaLu
Ananaskirsikka

 

Mä tykkään sarjasta tosi paljon ja pystyn samaistumaan lähes jokaiseen hahmoon jollakin tasolla. Ja olen 35-v. Mielestäni tv-sarjan ei tarvitse olla täysin realistinen, sehän se just hauskaa onkin kun menee överiksi. Esimerkiksi monesta kohtauksesta ajattelee, et just noin mullekin _melkein_ kävi. Ja saa nauraa kippurassa vielä hullummalle skenaariolle tapahtumasta. Itse elin vähän päälle parikymppisenä tylsää elämää hyvin vakiintuneessa ja vakaassa parisuhteessa, ja olen varmaan vasta viime vuosina alkanut oikeasti elämään. Parikymppisenä en olis ollu noin pöhkön itsevarma, hulvaton ja itsekeskeinen, nyt yritän aina välillä muistaa olla. ;)
(ja Hannahin luonnollinen hiustyyli on aivan parasta!)

TanjaLu
Ananaskirsikka

Niin ja Siri; sillä välin kun vasta pähkäilin omaa kommenttiani, sanoit asian juuri kuin itsekin olisin voinut sanoa.

Joanna Palmén
Rönsy

Mä alan luopua toiveestani ymmärtää, mutta luen kyllä kiinnostuneena teidän kommentteja, kiitos! Mut siis en ala vänkäämään. Tämän enempää.

Paitsi sen verran, että musta hyvän tv-sarjan pitää olla joko realistinen/ samastuttava tai  hauska(/pelottava/provosoiva/tms vahvoja tunteita), mutta kun tässä tapauksessa en tavoita kunnolla kumpaakaan hyvyyttä.

LeenaLeena (Ei varmistettu)

Pakko osallistua vielä keskusteluun, sillä olen pohtinut girlsiä paljon. Se kolahti lähes kaikkiin 30-vuotiaisiin ystäviini. Myös minuun.

En malta olla tarttumatta realistisuuden vaatimukseen, sillä kuinka moni tv-sarja nyt on realistinen? Joskus jotta tärkeitä teemoja voi tuoda esille, pitää kärjistää. Toisaalta Girls on minusta vaikka Hannahin muotojen ja monien seksikuvausten perusteella hyvinkin realistinen.

Mietin seksikohtauksia katsoessani ihan samaa, että hitto noin se tekee vain kaiken, mitä mies haluaa. Ja juuri siksi se kolahtikin. Näin nimimerkin takaa voi tunnustaa, että olin nuorempana ihan samanlainen.

Hienoa sarjassa on juuri se, että hahmot ovat näennäisesti itsevarmoja ja itsenäisiä ja vapautuneita, mutta todellisuudessa ihan pihalla. Ulkoisesti on tärkeä esittää vapautunutta, mutta sitten makuuhuoneessa pelätään, että se poika ei tykkääkään minusta, jos nyt en ole sille mieliksi ja kaikki itsevarmuus katoaa. Meininki kuvaa minusta aika hyvin nykyaikaa ja monia ihmissuhteita.

Ei tietenkään kaikille. Ja ehkä on hyvä jos sarja ei innosta. Se voi kertoa, että on onnekkaasti ollut jo nuorena tyytyväinen itseensä ja osannut tehdä kypsiä valintoja.

Ja pakko sanoa vielä siitä kohtauksesta, missä Jessa raivoaa siitä kirjasta. Nauroin suunnattomasti, koska näin siinä taas itseni. Jessa vetää sellaista sitoutumattoman naisen roolia, mutta hermostuu, koska kirja muistuttaa, että hänen roolinsa on vain rooli. Pohjimmiltaan Jessa ehkä toivoo ihan samaa kuin kliseiset naiset (avioliittoa) ja häntä ärsyttää, että näin on. :) Tai näin minä sen tulkitsin.

miian
Inspirationainen

Se oli ihan kamala sarja. Juuri noita puolia nuoruudessa en tahdo muistella.

Mahdoton Nainen

Ja sitten on vielä tämä valkopesu-debatti, joka toki koskettaa suurinta osaa amerikkalaisista TV-sarjoista, mutta onko kysymys oikeutetumpi tällaisen "sukupolvikuvauksen" leiman saaneen (ottaneen?) sarjan kohdalla?

Mindeka
Ma-material Girl

Aaah, miten ihanaa, että löytyy joku muukin (ja vieläpä monia!) , joka ei käsitä Girlsien suosiota!

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en tajua Girlsiä. Katoin vissiin kolme jaksoa. Oon 22. Sinkkuelämää jaksan katsoa kymmenettä kertaa putkeen. Hahmot olivat ällöttäviä.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Minusta Girls on hyvä kuvaus siitä, millaisia pinnallisia, tyhjäpäisiä, yksilölliseen päätöksentekoon kykenemättömiä pelimiesten patjoja nuoret naiset ovat. Myös Suomessa.

Ei sillä, että sarjaa jaksaisin erityisesti seurata, koska tiedän muutenkin millaisia nuoret tai nuorehkot naiset ovat. Kunhan totesin, että muutaman jakson perusteella kuvaa oikein hyvin suomalaisia 18-30 -vuotiaita naisia.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Lainaus Girlsiin liittyen yläpuolelta: "Hahmot olivat ällöttäviä."

No totta vitussa ovat. Niin olet sinäkin. (Ja niin olen minäkin, mutta se nyt ei kai ollut edes yllätys, koska olen mies.) Sehän on sarjan ainoa hyvä puoli verrattuna Sinkkuelämään, että se ei yritä kuorruttaa kermavaahdolla ja karkkikuorrutuksella sitä, miten typerää ja tyhjää pariutumiskulttuuria meille nykyään mainostetaan ja mitä naiset ihailevat. Ja miten naurettavalta ja säälittävältä se homma sitten näyttää todellisuudessa.

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Erikoismainintana sarjasta mainittakoon vielä se "kaunistyttö", joka erosi hyväntahtoisesta, pätevästä, taiteellisesta ja komeasta poikaystävästään, koska tyttö oli päättänyt kaverinsa kanssa, että poikaystävä on liian kiltti.

Kuulostaa... ööö ... ihan suomalaisilta naisilta...

Vierailija (Ei varmistettu)

Nimimerkki Siri tiivistikin jo joitakin ajatukseni ...

Olen 25 -vuotias nainen ja kasvanut "Sex and the Cityn" kyllästämässä maailmassa. En nyt mitenkään rakastunut "Girls" -sarjaan, mutta mielestäni se on ihan eri kaliiberia kuin Sinkkuelämä. Sinkkuelämä oli kai jotenkin vallankumouksellinen silloin kun se alkoi pyöriä telkassa. Nykyiset keski-ikäiset saattaisivat käyttää sanaa "voimaannuttava". Sarjassa naiset deittailivat, harrastivat seksiä ja ostelivat seksileluja.

Koen kuuluvani siihen hieman nuorempaan porukkaan, jolle Sinkkuelämä tarjosi vain tyhjiä lupauksia (nyt kärjistän jonkin verran ... ). Joo, naisetkin tykkää seksistä jne jne jne. Mutta seksiin liittyy monia vaikeitakin asioita. Carrie Bradshaw ehkä harrastaa seksiä designer -alusvaatteissa, timminä, kauniina, ilman estoja ja tunne-elämän lukkoja - ja seksiä harrastetaan aina seksin itsensä vuoksi. Girls -tytöt hakevat vielä itseään. Seksi on hapuilevaa, jopa groteskia. On paine harrastaa seksiä, on paine olla sellainen Sinkkuelämän Samantha ... ja siinä kuitenkin jotenkin sympaattisesti epäonnistutaan.

On mielenkiintoista kuinka voimakkaan negatiivisia tunteita Girls -sarjan hahmot herättävät. Etenkin Hannah ja Shoshanna -ne kaksi, jotka "epätäydellisyydessään" tarjoavat jotain uutta. Minun ei tee pahaa katsoa ikäistäni naista, joka on (vanhemmistaan taloudellisesti) riippuvainen, naiivi, seksuaalisesti epävarma/passiivinen ja jolla on selluliittia pyllyssä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen vähän päälle parikymppinen. Asun jenkeissä, opiskelen, pankkitilillä komeilee tällä hetkellä $4.80 ja kamppailen"itseni löytämisen" ja valtavien kasvukipujen ja epävarmuuden kanssa. Ystäväpiiristä löytyy kaikki Girlsin hahmot. Ihmiset ovat kokemuksien ja elämän-nälkäisiä (minä myös) ja kaikki rimpuilevat eri suuntiin ja yrittävät saada jotain järkeä tästä kaikesta.

Sanomatta selvää Girls on suuri hitti kaikkien tuttujen ja ystävien keskuudessa jotka sitä on katsoneet. Itse samaistun paljon Hannahiin, ja kakkostuokkarin viimeiset neljä jaksoa osui vähän liiankin lähelle kotia.

Niinkuin makuasioissa yleensäkkin, riippuu mieltymykset paljon omasta elämäntilanteesta ja siitä voiko johonkin samaistua vai ei. En kuvitellutkaan että sinä pystyisit, minä taas vuorotellen itken ja nauran tätä sarjaa katsellessani. Joku saa tästä sarjasta jotain, ja jollekkin siinä ei ole ollenkaan tarttumapintaa. Ja niin sen kuuluu ollakkin :-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Girlsissä ainakin itseäni kiinnostaa lähinnä henkilöiden vaatteet, kämpät (niiden sisustus) ja maisemat... Muu on sitten siinä sivussa :D

Ja hei, kyllä se Litmasen dokumentti oli aivan hyvä! Itse olen nyt kolmatta vuotta jalkapallo-harrastajan tyttöystävä (aiemmin en kyseisestä lajista tiennyt oikeastaan mitään) ja olen oikeasti alkanut kiinnostua lajista. Ja sitä paitsi, kaikkien alojen harrastajilla on jumalansa; Jari on KUNINGAS, ehkä vähän niin kuin Metallica on tukkahevin harrastajille jne? Hahah mikä sekava kommentti...

Joanna Palmén
Rönsy

Litmanen on ilman muuta "kuningas", mutta se ei tarkoita että fanittamiseen keskittyvä sisäsiisti videokommenttirykelmä lähtökohtaisesti kuolettavan tylsiltä urheilijoilta olisi hyvä dokumenttielokuva. 

Eliitti ja kärsijät (Ei varmistettu)

Muuten, Joanna, yksi kysymys ehkä hiukan aloitusta sivuten, mutta aika aiheen vierestä kuitenkin: Kun käyt haastattelemassa (mies-)haastateltavia, niin saatko treffipyyntöjä tai seksiehdotuksia? Kun toimittajan tehtävä kuitenkin on kuunnella mitä haastateltava sanoo, niin ajattelin, että tällaisiakin saattaa tulla.

marymary (Ei varmistettu)

Litmas -dokkari, ääh!
En itse seuraa jalkapalloa, mutta Litmanen kiinnostaa, koska on kuningas. Jäikö dokumentista käteen mitään -ei. (No okei, se patsaan sabotointi) Mutta ei jäänyt poikaystävällenikään, joka on sentään jalkapallohullu ja tietää aiheesta kaiken.
Olisiko siltä Litmaselta voinut edes jossain välissä kysyä esim. että MILTÄ TUNTUU, KAIKKI, TAI EDES JOKIN?
Vai oliko dokkariin suostumisen ehto se, että ihmisyydestä ei puhuta. (paitsi saavutuksista, loukkaantumisista ja hassuista venyttelytaipumuksista)
Kaurismäen Loiri -dokkari oli samankaltainen pettymys: kummallinen pintaraapaisu mielettömän kiinnostavasta ihmisestä.

Vaniljaeskimo (Ei varmistettu)

"Hienoa sarjassa on juuri se, että hahmot ovat näennäisesti itsevarmoja ja itsenäisiä ja vapautuneita, mutta todellisuudessa ihan pihalla. Ulkoisesti on tärkeä esittää vapautunutta, mutta sitten makuuhuoneessa pelätään, että se poika ei tykkääkään minusta, jos nyt en ole sille mieliksi ja kaikki itsevarmuus katoaa."

LeenaLeena (ja muutama vierailija)! Naulan kantaan! Sarja on Sinkkuelämää 2.0: kun yrittää tehdä elämästään sinkkuelämää, lopputulos on tämän sarjan kaltainen.

Miksi Adamia ei tajuta? muutaman ensimmäisen jakson ajan pidin sitä järkyttävänä sikapaskiaisena ja sitähän se olikin. Miksi? Koska Hannah ei oikeasti antanut hänelle itsestään mitään (oli itsekin sikapaskiainen), miksi Adamkaan olisi antanut Hannahille.

Joanna Palmén
Rönsy

Girlsin ymmärtäjille ja ei-ymmärtäjille: Anu Partasen Imageen tekemä Lena Dunham -haastis on nyt täällä luettavissa. 

E ja K, en muista että olis koskaan kukaan haastateltava, mies eikä nainen, ehdottanut treffejä saati seksiä. (Naisten elämä ehkä on hieman toisenlaista kuin kuvittelet.)

Marymary, just noin!

Satu Pakarinen

Pakkohan tähän keskusteluun on osallistua. Itse pidin Girls-sarjasta - paljon. Ennen kaikkea sarja realistinen ote parikymppisen naisen elämään tuntuu vähän liiankin osuvalta. Lena Dunham rakentaa oivallisen läpileikkauksen nuoren naisen elämään ja niihin teemoihin, joiden parissa vastavalmistunut elämännälkäinen nainen kamppailee. En tiedä olisiko entinen, rauhalliseen kotielämään tottunut minä katsonut sarjaa tympääntyneenä ja ärsyyntyneenä, mutta nyt uuteen elämänvaiheeseeni sarjan teemat tuntuvat istuvan kuin nakutettu. 

Ei Dunhamia turhaan pidetä sukupolvensa äänenä. Sarjan naiset, elämäntavat, irtosuhteet, rahahuolet, ura ja menestyminen elämässä ovat usealle meistä juuri sitä karua arkea, jota yritämme kuorruttaa sopivasti muodikkailla vaatteilla ja kauniilla kodilla, sekä turruttaa hipsteribaarien mohitoilla, huumeille yms.

Itse kuulun jo vähän vanhempaan "mitä nyt" -sukupolveen (olen 30-vuotias) ja eipä se elämä paljoa poikkea Girls-sarjan fiktiivisten hahmojen elämästä: elän sinkkuna Pariisissa soluasunnossa, kituutan pienellä palkalla freelancerina ja visualistina, käyn treffeillä, koluan vintagekauppoja ja viikonloppuisin käydään tietysti ulkona. Työni puolesta olen tekemisissä paljon parikymppisten kanssa, joiden elämä - kliseistä kyllä, muistuttaa pelottavankin paljon Girls-sarjaa. On raha-, ura- ja mieshuolia. Harrastetaan irtosuhteita, eikä oikein osata sitoutua mihinkään, eikä kehenkään muutamaa kuukautta pidemmäksi aikaan. On taidealan koulutusta, mutta työ vaatekaupassa vie kaikki mehut. Paineet ovat kovat, eikä luovalle työlle jää aikaa. Tonnisukupolven rahasta puolet uppoavat vuokraan ja loput menevätkin sitten jokapäiväiseen elämään ja siihen, että näyttäisi siltä kuin olisi jotain. 

Ja mitä sarjan seksuaalisuuteen tulee...en missään nimessä näkisi Hannahia alistujana. Päin vastoin: hän on utelias ja halukas kokeilemaan. Juuri kokemuksiahan Hannah janoaa kirjaansa varten. Ja miksei nainen voisi haluta seksiä ilman sen kummempia sitoumuksia?

Hienosti sarjassa kuvataan myös mielenterveydellisiä ongelmia ja sitä paniikkia ja paineita, joita elämä suuressa kaupungissa luo. 

Ja toki, todellisuus on aivan toisenlainen Dunhamille kuin fiktiiviselle Hannahille. Silti, jotain (pelottavan) todellista sarjaan on onnistuttu taltioimaan.

 

vapaa sielu? (Ei varmistettu)

Pakko osallistua keskusteluun. Itse suhtauduin aluksi vähän epäilevästi sarjaan, mutta tylsyyteen jatkoin katselua ja jossain 2.jakson kohdalla aloin ymmärtää sarjaa. Kakkostuottis tuli katsottua heti perään.

Samaistun pelottavan hyvin sarjan hahmoihin ja tapahtumiin. Löydän erityisesti Hannahista paljon yhtäläisyyksiä itseni kanssa.. Shoshanna on ainoa, kuka on mielestäni vähän typerä ja överiksi vedetty hahmo. Marniessa samaistun täydellisyyden tavoitteluun, vähän sellaisen pinnallisen menestyksen ja kauneuden kaipuun (okei no se on ihan hiton kuuma, minä en, mut enivei). Jessa taas on niin sairaan cool, etten kestä. Salaa haluaisin olla niin kuin Jessa, mutta toisaalta taas en yhtään.

Välillä sarjan katselu on jopa piinaavaa, kun tajuan kuinka säälittävä, vähän pyöreä, itsekeskeinen ja sairaalloisen epävarma olen.
“No one could ever hate me as much as I hate myself, okay? So any mean thing someone’s gonna think of to say about me, I’ve already said to me, about me, probably in the last half hour!”

Kakkostuottis oli teemoiltaan muutenkin niin paljon synkempi, että vällillä olo oli hyvinkin ahdistunut jakson jälkeen. Mietin, onko mitään järkeä katsoa ohjelmaa, jossa ihmiset käyttäytyy idiootisti, kaikki on hukassa, ja koko ajan pannaan, ja jonka jälkeen on vain paha olo. Mutta ahdistus johtuu juuri siitä, että sarja avaa silmiä oman elämäni sekasortoisuudelle.. Mikä on ehkä kuitenkin ihan hyvä asia.

"Ystäväpiiristä löytyy kaikki Girlsin hahmot. Ihmiset ovat kokemuksien ja elämän-nälkäisiä (minä myös) ja kaikki rimpuilevat eri suuntiin ja yrittävät saada jotain järkeä tästä kaikesta."
"On raha-, ura- ja mieshuolia. Harrastetaan irtosuhteita, eikä oikein osata sitoutua mihinkään, eikä kehenkään muutamaa kuukautta pidemmäksi aikaan."

Näinpä, näin myös omassa elämässäni. Luulisi, että parikymppisenä elämä olisi jotenkin järjestyksessä ja pahimmista itsetunto-ongelmista olisi jo päästy yli mutta ei.

Haluan huomiota, arvostusta, läheisyyttä, ihailua, mutta loppupeleissä välitän siitä itse huomiosta paljon enemmän kuin niistä ihmisistä. Pelkään sitoutumista, pelkään sydämen särkymistä, riippuvaisuutta jostain ihmisestä. Loukkaannun valtavasti jos joku hommailee toisen kanssa, mutta itsellänikin on aina pari tyyppiä kiikarissa ja pyörityksessä, koska pelkään että jään yksin kokonaan, ja yksi ihminen särkisi sydämeni kokonaan. En muillekaan koskaan ole se yksi ja ainut, joten ne muut eivät saa kuvitella että he olisivat minun elämän keskipiste. Lisäksi jos liikaa keskityn johonkin ihmiseen, voin missata jonkun paremman... Koitan myös paikkailla epävarmuuttani ja itseinhoani testaamalla, kuinka paljon muut minusta pitävät. Vähän tämäntapaista ihmissuhdepeliä sarjassakin käydään. Halutaan toinen, mutta omasta vapaudesta ei haluta luopua.

Myös ura-, raha- ja opiskeluhuolet painavat. En oikein tiedä mitä elämältäni haluan, mikä ja kuka haluan olla ja mitä tehdä. Liikaa vaihtoehtoja, kova elämän- ja kokemuksien jano, pettymyksiä, vastoinkäymisiä, nopeaa innostumista ja vielä nopeampaa kyllästymistä.

Ja nämä vanhempisuhteet. Halutaan olla niin itsenäisiä aikuisia, mutta oikeasti salaa ollaan tyytyväisiä, kun tietää että he auttavat hädän tullen.

"Se ärsyttää suunnattomasti, että jokaisessa Girlsin jaksossa harrastetaan seksiä, mutta olisiko kaksi kertaa, kun nainen on nauttinut siitä."
Totta muuten, en ollut edes ajatellut tätä.. mutta niin, ehkä se kertoo jotain. Paineet sänkyyn ja sängyssä on kovat, jopa niin ettei siitä itse seksistä ehdi edes nauttia.

Vierailija (Ei varmistettu)

siis 3.jakson :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Älä huolestu. Mäkään en ymmärrä Girlsiä ja juurikin noista syistä. Kiva blogi, pitääpä alkaa seuraamaan. Tsemppiä kevääseen!

Tuomo B (Ei varmistettu) http://www.bjorksten.fi

En ole katsonut Girlsiä, joten ei siitä enempää.

Sen sijaan pitää sanoa Hella W:stä, että se on yllättävän hyvä elokuva! Kotimaiseksi leffaksi siinä oli kauniita kuvia, mielenkiintoinen tarina ja kaikkea jännää meille, jotka rakastamme historiaa.

Kari-setä (Ei varmistettu)

Näin 50+-kymppisen näkökulmasta sarjasta (1.kausi, jonka olen katsonut kokonaan) löytyy vielä lisää noloja samastumiskohteita. Upea, mahtava sarja.

E. (Ei varmistettu)

Kahden jakson jälkeen annoin Girlsin olla. En tajunnut. Enkä edes tunne tuolla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. No, ei kaikkien sarjojen tarvitse kolahtaa. Riittää sitä katsottavaa muutenkin.

Ja kyllä, tämä kevättalvi on ollut hieno!

VierailijaG (Ei varmistettu)

Jotenkin Girls tuntuu siinä todenmukaisuudessaan jotenkin liikaa sen ohjaajan omilta fantasioilta. Jotain sellasta että se haluaa villin suhteen jonkun sponttaanin&boheemin seksiaddiktin kanssa. Sarjan muut hahmot on tehty myös sellaisiksi, että he vatvovat aika epäuskottavan paljon sen päähenkilön elämää. Miksi nyt tää paljon ylistetty Nuori Naisohjaaja ei voisi tehdä jotain sarjaa, jossa olisi jotain uutta ja esimerkiksi jotain hauskaa eikä jotain liioiteltuja parisuhdeongelmia? Ihan pepusta.

Kommentoi