Sukupuolineutraalius, en tiiä

Suomen kieli on paras. Suomen kielessä ei erotella tyttöjä ja poikia.

Ruotsissa on meneillään kuuma ”hen-debatten” eli keskustelu siitä, pitäisikö hon- ja han-pronominit korvata sukupuolineutraalilla hen-pronominilla. Keskustelu on jotenkin tosi hassu. Että muutammeko yhteisellä yhtäkkisellä päätöksellä kieltä. Ei yksittäistä termiä (vrt. vaikka laittomat siirtolaiset/paperittomat) vaan hyvin yleistä, koko ajan toistuvaa pronominia.

Muutoksesta puhuminenkin on jotenkin ihan hassua.

”Aloin käyttää sitä viime viikolla tunneillani lukiolaisille”, kertoo Linus-niminen opettaja Dagens Nyheterissä. Ihan kuin kyse olisi jostain uudesta opetusmetodista tai piirtoheittimestä. ”Ei tullut mitään reaktiota. Ehkä oppilaat kuuntelivat huonosti tai sitten he vain hyväksyivät saman tien.”

Ihanaa että me suomenkieliset vältymme koko debatilta, lopputuloksesta riippumatta (sitä paitsi en tajua, miksi ruotsalaiset konstruoivat henin, lainaisivat ennemmin meiltä hänet).

Samaisen Linuksen ja hänen puolisonsa Saran kaksi lasta kasvatetaan sukupuolineutraalisti. Lapsilla on erikoisnimet (Sasha ja Nikki), he eivät ole tyttöjä tai poikia vaan hen tai barnet, ja he vaihtoivat päiväkotia, kun edellisessä lapsia puhuteltiin tytöiksi ja pojiksi.

Näitä sukupuolineutraalijuttuja on Suomessakin ollut, jopa Imagessa, mutta minä en jotenkin saa tätä pureksittua. Mitä mieltä tästä pitäisi olla? Inhoan pinkki/sininen-jaottelua, mutta olisiko tässäkin asiassa joku keskitie, tolkku ja kohtuus?

Mitä sanotte? Ja tiedättekö, onko muissa maissa ja kielissä käyty hen-debatteja?