Viestejä neitsyiltä

Olen ehkä vähän yllättynyt. Olen saanut parissa vuorokaudessa monta kiinnostavaa ja analyyttistä viestiä ihmisiltä, joilla ei elämässään ole ollut seksi- tai seurustelusuhteita – sekä tänne Rönsyyn että sähköpostiini, ja sekä miehiltä että naisilta. 

Kun kesällä etsin tähän juttuuni haastateltavia, ei meinannut löytyä ketään. Mitä voidaan päätellä? Ei varmaan mitään, tämä on kovin epätieteellistä, mutta veikkaukseni on, että on paljon miehiä ja naisia, joilla ei mene parisuhdemarkkinoilla hyvin mutta jotka eivät syytä tilanteesta järjestelmää tai vihaa toista sukupuolta (pahoittelut heteronormista). Eivätkä näin ollen ilmoittautuneet kesällä, kun puhuttiin hieman aggressiivisempaan sävyyn.

Tässä muutamia sitaatteja sähköposteista ja edellisrönsyn kommenteista. Ne ovat mielestäni kovin kertovia ja koskettavia, mutta kertovatko ne ollenkaan samasta maailmasta kuin lehdet, telkkari ja kaikki muu ympärilläni?

Miksi?

nainhaluvienaista.jpg

  • Elämäni on vain mennyt näin. En ole koskaan ihastunut. En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka kanssa oikeasti olisin halunnut harrastaa seksiä.
  • (Etenkin) miespuoliset ystäväni pitävät ulkonäköä tärkeänä seurustelukumppanissa, mutta minulle ne harvat ihastuksenkohteet ovat ensisijaisesti samanmielisiä tyyppejä, jotka sanoillaan ja teoillaan sykähdyttävät sisimmässä. Toisaalta myös siksi tuntuu vaikealta ehdottaa seurustelua: pelottaa, että pilaa hyvän ystävyyden, jos toiselle tuntuukin oudolta ehdottelu.
  • En syytä tilanteestani ketään muuta kuin itseäni ja sitä, että olen hieman ujo mitä tulee miehiin lähestymiseen ja oman kiinnostuksen ilmaisemiseen.
  • En esimerkiksi hirveän hyvin osaa samaistua oikein keneenkään tuossa alkuperäisessä Eliitti & kärsijät -jutussa haastatelluista miehistä. Toisin kuin he, koen tilanteeni olevan enemmän yksityistä laatua kuin seurausta yhteiskunnassa vallitsevista olosuhteista, eikä minulla ole esittää mitään raflaavia syytöksiä naissukupuolta, yksittäisiä naisia tai ”yhteiskuntaa” ja ”kulttuuria” kohtaan (viimeksi mainittua kohtaan pientä kritiikkiä kylläkin).
  • Yhden yön jutut eivät tule osaltani kysymykseen, en yksinkertaisesti pysty niihin. Se sellainen seksuaalinen painostus, johon toisinaan baarissa kohtaa, on ahdistavaa ja nostaa ainakin omalla kohdallani vastareaktion.

”Nainen saa kyllä seksiä aina kun haluaa”?

petra_32.jpg

  • Näistä teksteistä välittyy usein asenne, että nainen kuin nainen saa seksiä aina kuin haluaa. Mielestäni ajatus on arveluttava ja kapea-alainen. On paljon aikuisia naisia, joilla olosuhteet eivät ole olleet otollisia seurustelu- tai seksikokemuksiin.
  • Jos tulen uusien ihmisten seurassa maininneeksi, ettei minulla oli entisiä eikä nykyisiä poikaystäviä, vaaditaan siihen usein jonkinlaista selitystä, koska olen ”niin nätti ja kiva”.
  • Miehet ovat kirjaimellisesti lentäneet yllätyksestä selälleen kun ovat kuulleet minun olevan neitsyt.

Millaista on elämä ilman seksiä?

romanschatz.jpg

  • Välillä tuntuu absurdilta tämä ”naisettomien miesten” valitushuutelu. Aivan kun elämä alkaisi vasta kun rinnalla on joku jonka kanssa jakaa elämä. Mutta toisaalta ihmiset ovat hyvin erilaisia ja haluavat elämältään eri asioita.
  • Rakkaus, parisuhde ja seksi ovat joka puolella. Nuo kaikki vaikuttavat todella olennaisilta ihmiselämän asioilta. Tuntuu, että minulta jää jotain tärkeää kokematta ilman niitä ja se osattomuus ärsyttää.
  • Nyky-yhteiskunnalta tuntuu tulevan viestiä joka tuutista, siitä miten ne kokemukset on tärkeitä ja eihän nyt kukaan mielellään ole jäljessä tai jotenkin kummajaisia muitten keskellä. Oikeasti niitä kokemattomia on ihan tosi paljon 🙂 Ei siitä ehkä vaan pidetä minkäänlaista meteliä.
  • Seksi ei oikeastaan ole enään minulle minkäänlainen houkute, kuvittelen pystyväni aivan hyvin tästä eteenpäinkin olemaan ilman. Kokeilematta oleminen on herättänyt ehkä enemmänkin pelkoa edes yrittää ja samalla halut asiaa kohtaan ovat kadonneet. Silti olisi ihana löytää joku, jonka kanssa olla yhdessä ja viettää hauskaa aikaa seurustellen.
  • Seksittömyys on jo muuttunut elämäntavaksi, enkä ole saanut aikaiseksi ryhtyä muuttamaan mitään. Olen aika tyytyväinen yksineläjä, enkä koe jääväni mitään erityistä paitsi. Kuten näissä kommenteissa on jo aiemminkin todettu, ehkä seksi ei vaan merkitse kaikille niin paljon kuin mitä media antaa ymmärtää. Maailma ei pyöri ainoastaan seksin ympärillä.

nukuhyvin.jpg

Kiitos tosi hyvistä viesteistä ja avusta kaikki yllä siteeratut ja muutkin, palaan pian asiaan!

Kommentit (12)
  1. Mokattu tapaus
    30.11.2012, 21:07

    Samaa mieltä kuin edellinen! Kovin lähellä en tosin kolmeakymmentä vielä ole, mutta tuota kommenttia en tosiaan halua kuulla koska asia on henkilökohtainen ja sattuu, ja oma syyni pelkooni on se, että tunnen itseni, toisin kuin nuo ”miehen taikoo tyhjästä kun tarvitsee” asenteen bilettäjät yms. ihmiset jotka ei oikeasti ymmärrä ongelmaa.
    Olen luonteeltani äkkijyrkkä ja äkkipehmeä, ja tarvitsen kumppanin jota paitsi rakastan, jolta saan pohjimmiltaan arvostusta sellaisena kuin olen ja jonka kanssa itse kestän elää. Ystäviä minulla on vuosienkin takaa, joten tilanne ei ole paha, mutta en ole löytänyt yhtäkään suomalaista miestä jonka kanssa tulisin sillä tavalla juttuun. En ota seksiin mitään kantaa koska muuten kuvitellaan etten kuulu tähän aiheeseen, mutta voiko sellaista edes laskea josta seuraa enemmän huonoa kuin hyvää oloa ja joka ei liity mitenkään tärkeimpiin tarpeisiini? Käytännössä minua painaa kammottava yksinäisyys ja murhe jota en voi kuvitella pahemmaksi.
    Koska ”olen vielä nuori” mikä sattuu minuun joka kerta, sosiaalista häpeää ei tarvitse pelätä, mutta silti… olen kauhuissani. Tähänkö elämäni jää, enkö ikinä tule heräämään rumina maanantaiaamuina epäilemättä äkäisen, mutta rakkaan kumppanin vierestä, enkö tule keittämään kahvia kahdelle Moccamasterilla, joudunko aina laittamaan ruuat pakkaseen sen sijaan että ne söisi joku josta haluankin huolehtia? En todellakaan koe tätä valinnakseni tai ole kevyin mielin ”koska olen vielä nuori”. Vähättelyn voisi jättää sillä asia on ainakin itselleni todella surullinen ja painava murhe.

  2. Parikymppinen mies
    30.11.2012, 13:53

    ”Niin kyllä minä tunnen menettäneeni jotain kohtuullisen merkittävääkin normaalista ihmisen kehityskaaresta eläessäni lähes 30-vuotiaaksi ilman sen kummempaa kokemusta parisuhteista tai mistään lähemmästä kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa.”

    Ihan samaa mieltä olen minä. Kaikkein ärsyttävintä on se, kun sanotaan: ”Ei siinä ole mitään hävettävää!” tai: ”Olet nuori vielä!”

    Älkää KOSKAAN sanoko noita ”lohdutuksen” sanoja tällaisen ongelman kanssa elävälle. Ne eivät lohduta vaan olettavat, että ilman seksiä ja parisuhdetta koko nuoruutensa elämään joutuneet välittävät vain imagostaan eivätkä ole kiinnostuneita rakkaudesta ja läheisyydestä. (Olisiko oletettava, että asia onkin näin niiden ”lohduttajien” itsensä kohdalla?)

    Kysymys ei ole hävettävyydestä: kysymys on halusta saada nauttia seksuaalisuudesta. Siihen kaikilla lienee oikeus. Olisi ihanaa rakastaa jotakuta tyttöä ja saada hänet nauttimaan olostaan, ja olisi kiva tehdä sitä vielä, kun voi pitää itseään nuorena.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *