Lentolippujen ihmettelyä ja muuta sekalaista

Olimme edellisen viikon lomalla San Diegossa Kaliforniassa, josta myöhemmin tulee useampi postaus kuvineen ja mahdollisesti videoineen (jos minun tietokonetaidot riittää tietokoneeni suostuu yhteistyöhön). ​Pieni aurinkoannos auttaa taas hetkeen tässä kevään odottelussa, joka näytti vaan nenänsä ja katosi. Nyt siellä vaan sataa ja sataa. Mutta on pakko myöntää, että oli todella kivaa tulla kotiin. En ole tajunnut kuinka paljon olenkaan tottunut tähän paikkaan.  

Viikko on kulunut takaisin arkeen totuttelussa ja kouluasioiden hoidossa, joka alkaa huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Opiskelin Suomessa vuoden hammaslääketiedettä ennen kuin lähdimme. Täällä aion aloittaa syksyllä hammashoitajaopinnot, ja kevään ja kesän ajan teen niihin vaadittavat akateemiset kurssit joihin kuuluu enlgantia, matemattiikkaa ja psykologiaa. Siinä on muutama päivä kulunut kaikkeen tutustumisessa sekä todistuksien ja kaikkien maailman maahantulopapereiden roudaamisessa.

Screenshot (2).png

Tämän päivän agenda on näyttänyt tältä. Kyseinen sivusto on roikkunut tabletissani auki jo useita viikkoja, mutta tänään päätin ihan tosissani hakea järkevänhintaisia lentoja Suomeen kesäksi. Collegessa on kevät- ja kesälukukauden välissä kolme viikkoa lomaa, joihin on tarkoitus saada mahtumaan kaksi Suomiviikkoa. Mieskin ilmoitti että kesään mennessä pitäisi olla pari viikkoa lomaa lisää kasassa. Tavoitteena on seuraavan kahden viikon aikana päättää jo ja ostaa lennot, jotta saisi vauhtia myös muihin asioihin. Meillähän on Suomessa vielä kaksi kissaa odottamassa Amerikkamuuttoaan. Päätimme ajoittaa niiden lennättämisen meidän Suomiloman jälkeen, koska äitini ei suostu päästämään niistä irti​ silloin mm. ei tarvitse ihmetellä kissojen hoitopaikkoja Amerikassa lomamme ajaksi. Myöskin täällä ollessasi vuokra-asunnossa pitää lemmikkieläimistä maksaa vuokraa, mutta tästä lisää joskus myöhemmin.

Olen itse lentänyt Seattlen ja Euroopan välillä tähän mennessä kolme kertaa, ja mieheni meidän yhteisten matkojen lisäksi kaksi kertaa. Erilaisia yhteyksiä, lentoyhtiöitä, vaihtoja ja jet lag konsteja on tullut kokeiltua. Aikaeroa meistä Suomeen on 10 tuntia, matkaa 7500 kilometria ja matkustusaikaa parhaassa tapauksessa 15 tuntia. Omalla kohdalla toimineet vinkit pitkän matkan lentojen valintaan:

Mitä vähemmän aikaa joudut matkustamaan, sitä parempi. Jos teet maahantulon Amerikassa ennen kohdekaupunkia, varaa riittävästi aikaa (erityisesti jos tämä maahantulokenttä on JFK). Tee samoin myös matkustaessasi London Heathrowin kautta mahdollisen terminaalivaihdon vuoksi.

Älä koskaan aliarvioi jet lagin vaikutusta, erityisesti jet lagin ja pitkän unettomuuden yhteisvaikutusta.

Mitä isompi kone, sitä parempi matkustusmukavuus, sitä suurempi todennäköisyys saada edes hetki unta (tosin tässä on sellainen sivuvaikutus, että isoissa koneissa on ihan liikaa kaikkea kivaa katseltavaa viihdelaitteessa, edellisellä lennolla katselin 10 tuntia putkeen erilaisia leffoja).

Suosi sellaisia lentoja, jotka lähtevät iltapäivällä, jolloin sinun ei tarvitse luopua unesta jo valmiiksi ennen matkaa, sekä sellaisia lentoja, jotka tulevat kohteeseen aikaisin illalla, jolloin pääset nukkumaan ajoissa ja heti kun olet perillä (nimimerkillä kuudelta aamulla Helsingistä lähtenyt ja Seattleen yhdeltätoista aamulla saapunut. Not.)

Käytä melatoniinia. Vaikka sinua kuinka väsyttäisi ennen nukkumaan menoa ja ajattelet että et sinä nyt sitä tarvi. Älä usko. Tulet kuitenkin heräämään kolmelta yöllä virkeenä valmiina uuteen päivään.

 

Nämä kesähinnat ovat ihan hulluja. Jos talvella sesongin ulkopuolella edestakaisia lentoja myytiin jopa 300$ hintaan, nyt kaikki yhden vaihdon lennot tuntuu olevan 1000$ ylöspäin. Ihana puoli kesällä lentämisessä on se, että Finnair lentää kesäsin Chicagoon upeilla A330 koneilla. Chicagosta meille taas tie on pitkä ja tuskainen, pienellä ahtaalla koneella. Mutta se tie on lyhyempi kuin vastaava New Yorkista, joka on aivan eri suunnassa meistä ja jonne me aikaisemmin lennettiin Finnairin siivillä, ja sieltä taas Seattleen.

Screenshot (4).png

Katsotaan tätä hienoa Maapallon pohjoispuoliskon karttaa, josta näkyy, kuinka vääristynyt tavallinen maailmankartta mitä olemme tottuneet kirjoista katsomaan on. Konehan todellisuudessa lentää suoraan, mutta koska kartalla maapallon pohjoisessa ja etelässa olevat kohteet on venytetty, siinä näkyy tälläinen roikko. Jos piirtää suoran viivan oikealla fyysisellä maapallolla Helsingistä Seattleen, viiva kulkee Grönlannin pohjoisosan yli. Esimerkiksi lennot Helsingistä New Yorkiin ja Helsingistä Chicagoon ovat yhtä pitkiä. Jos olisi olemassa lento Helsingistä Seattleen, se olisi samanpituinen. Ikävää vaan on se että me joudutaan lentämään vielä New Yorkista 5,5 tuntia ja Chicagosta 4,5 tuntia. Odotan sitä päivää kun Finnair keksii alkaa lentämään Seattleen. San Franciscoon ne lentääkin jo tänä kesänä, suoraan meidän yläpuolelta.

Puheenaiheet Matkat Opiskelu Ajattelin tänään

Amerikan arkipäivän kummallisuuksia

Näiden kuukausien aikana on ollut jännä huomata, kuinka oma näkemys ja suhtautuminen asioihin ovat muuttuneet verrattuna siihen, mitä oli vielä vasta tänne tultaessa. Tietyt asiat, jotka vaikutti absurdeilta tai ihmetytti alkuun, ovat nyt itsestäänselvä osa arkea. En kuitenkaan sanoisi, että olen sopeutunut tänne vielä täysin, sillä jotkut asiat eivät vieläkään mahdu minun tajuntaan. But I’m getting there.

Kaiken kookkuus. Kuten esimerkiksi autojen. Ensimmäiselle lomamatkalle tänne me vuokrattiin täysikokoinen SUV, jonka nähtyäni lentokentän ahtaassa parkkiruudussa niin, että takakontti oli kiinni tolpassa ja nokka tuli puoli metriä ulos ruudusta, sanoin, että tota en aja. Olin väärässä (itse asiassa rakastuin kyseiseen autoon ja samanlainen piti ostaa heti omaksi tänne muutettua). Takaisin Suomeen tultua tuijotin Helsinki-Vantaan lentoparkilla suu auki meidän keskikokoista viistoperäämme. Olin täysin varma että poissa ollessamme automme oli kutistunut. Nyt täällä moottoritiellä ajaessa kyseinen SUVi tuntuu juuri oikeankokoiselta, enkä pienempää autoa voisi itselle kuvitellakaan.

Järkyttävän kokoiset parkkipaikat. Mutta mihin muuhunkaan nämä jättiläiset katumaasturit mahtuisi (olisiko tässä sopiva hetki haukkua parkkitalojen pienenpieniä muka ei-compact ruutuja, joihin saa ahdattua itsensä ainoastaan seitsemänkytäviiden pisteen käännöksellä ja poistumalla autosta kattoluukun kautta). Sitten on nämä tilanteet kun kaikki normaalit ruudut on viety, jäljellä enää vain compact-ruutuja ja takanasi autoja odottamassa että menisit jo ruutuusi. Nope.

Monimutkaiset moottoritiet. Joilla on ainakin kolme kaistaa yhteen suuntaan. Lisäksi carpool-kaistat (autoille, joissa on kaksi tai enemmän matkustajaa), vain poistuvien kaistat, maksulliset kaistat. Vaikka kuinka luet opasteita, sitä aina välillä onnistuu olemaan väärällä kaistalla. Sillä samaan aikaan saattaa poistua kaksi, tai jopa kolme kaistaa, kaikki eri suuntiin, ja sitä ollaan kaistalla sinne, minne itse ei pitänyt mennä. Tässä vaiheessa pitää sanoa kiitos amerikkalaisille navigaattoreille, jotka osaavat kertoa ei vain milloin poistutaan, vaan myös millä kaistalla pysytään sekä rampin numeron.

Verottomat hinnat. Kaikki hintalapuissa olevat hinnat ovat verottomia hintoja, joihin kassalla lisätään osavaltion mukainen vero, Washingtonin tapauksessa 9,5%. Kaupasta ostettua ruokaa ei veroiteta (näitä minun ensimmäisten viikkojen ihmettelyjä, kun tuijotin päivittäistavarakauppojen kuitteja ja yritin tajuta, miksi kuiteissa lukeva vero on aina jotain nollan ja 9,5% väliltä).

Valtavan kokoiset ruoka-annokset. Tämä oli alkuun erityisen vaikeaa, sillä itse olen tottunut aina syömään ruokani loppuun. Tai ainakin niin paljon, että mahdollisimman vähän menee hukkaan. Mutta tässä tapauksessa ruokaa jäi aina, söi kuinka paljon vaan, jolloin päätin että en syö enää liikaa oli ruoka kuinka hyvää tahansa. Voi sitä suurta ahaa-elämystä, kun kuulin, että jäljelle jääneet ruoat voi aina pyytää mukaan, olit kuinka hienossa ravintolassa vaan. Hyvin palveleva tarjoilija varmasti kysyy, haluatko sinun kolmelle jäljelle jääneelle ranskalaiselle doggy bagin.

Valtavat tipit. Ravintolassa syödessä oikea tipin määrä on 18-22% verottomasta hinnasta. Tipin avulla osoitetaan tarjoilijalle, mitä pidit hänen tarjoamasta palvelutasosta. Tipittä jättäminen on todella törkeää, eikä kuulu amerikkalaiseen kulttuuriin. Jos mielestäsi palvelu oli sopimatonta tai todella huonoa, oikea tipin määrä on 15% (tässä päästään näihin Nolaa itsesi Amerikassa-juttuihin, kun laskin tippini väärin ja kotiin ajaessani tajusin että jätin tarjoilijalle 9% tipin. En kehdannut mennä kyseiseen paikkaan moneen viikkoon).

Ja totta kai kuuluisa kohteliaan amerikkalaisen kansan small talk. Toista ihmistä kohdatessa pitää aina kysyä miten hänen päivä on mennyt, mainita kuinka hyvä/huono sää ulkona onkaan, kehua kenkiä/laukkua/hiuksia ja toivottaa ihanaa päivä. Ehdoton suosikkini.

Hyvinvointi Hyvä olo Suosittelen Ajattelin tänään