yksi pieni unelma

Joskus mulla on hetkiä, jolloin pysähdyn miettimään mulle tärkeitä asioita, tavotteita ja unelmia. Se oma juttu, asia, jossa tunnen olevani parhaimmillani. Siinä täytyy olla haastetta, itsensä voittamista ja jopa pelon tunnetta. Sitä ei edes välttämättä kukaan muu ymmärrä sinun lisäksesi. 

 

 

Ollessani pieni tytön tyllerö lilassa jumppapuvussa kanveesin laidalla, ihailin kauniisti liikehtiviä voimistelijahuippuja. Tuossa hetkessä painoin mieleeni sanat, jotka muistan vielä tänäkin päivänä. Tahdon, ja voin pystyä samaan. 10 vuotta myöhemmin seisoin kultainen mitali kaulassa, takana monen vuoden kova työ ja ennekaikkea antautuminen lajille, unelmalle. 

Kerroin aiemmassa postauksessa, miten onnistuin löytämään kadonneen tunteeni takaisin. Tunne siitä, milloin olen parhaimmillani. Tätä en ollut avatessani suuta englannin kielellä, keskellä suurta miljoonakaupunkia. Mieleeni muistui tutut sanat. Myöhemmin löysin itseni jakamasta kokemuksia, ja matkalta tarttuineita tarinoita monikulttuuriselle ihmispaljoudelle ympärilläni. Tunsin sen olevan erityislaatuista rikkautta. 

 

 

Kiinnitän usein huomiota kuunnellessani muiden kommentteja ja aatteita unelmistaan. Ajattelevatkohan he samalla tavalla kuin minä? Pysähtyykö joku muu miettimään? Minulle nousee väkisinkin hymy huulille ja olen aidosti iloinen nähdessäni ihmisillä olevan halua toteuttaa heille tärkeitä asioita ja unelmia. Helposti se jää leijailemaan mieleen kauniina ajatuksena. Jääkö mua kaduttamaan jälkeenpäin sen toteuttamatta jättäminen?

Kuulin joskus jonkun sanoneen unelman olevan liian pieni, jos se ei pelota. Mulla on ikää mittarissa 21 vuotta, ja koen osaavani tehdä jonkinlaisen analyysin siitä mihin asti sitä ollaan jo tultu, kuinka paljon on vielä saavutettavissa ja mikä on takana päin. Jälkikäteen jo saavutetut unelmat tuntuvat vielä selkeämmiltä ja tuovat lisää uskoa uusien toteuttamiselle. Onko se sitä, että elän tunteella? Kaavamaisuus, se on aina ollut mulle toisarvoista ja tuntunut oudolle sisäistää. Itse en sitä aina huomaakkaan, mutta menen alitajuntaisesti aina kohti unelmiani.

xo