Lueskellessani blogeja, päähän juolahti ajatus oman kirjoittamisesta. Viimeksi kirjoittaessani olen lukenut amiksen pääsykokeisiin, nyt olen huhtikuussa sieltä valmistunut. Tosin toisesta koulusta, samalta alalta kuitenkin. Viimeksi kirjautuessani, olen asunut Vantaalla, nykyään Kotkassa, eli kaupunkilaistytöstä on kovaa vauhtia kasvamassa maalaismaisemaan rakastunut nainen.

Mutta yksi suurimmista asioista, joka on muuttunut tänä aikana on ehdottomasti ajatusmaailmani, sekä henkinen kasvuni. Fyysisti olen kasvanut pari senttiä pituutta, leveyssuunnassa hieman enemmän. Ennen tärkeää oli mennä mahdollisimman paljon, nykyään koti-ilta vie pisteet. Ennen juokseminen oli intohimoni, nykyään sitä on kuntosalilla treenaminen sekä mielenhuolto. Ehkä suurin asia mikä on muuttunut muissa, on se kuinka minut nähdään. Ennen olen ollut paljon rohkeampi, nykyään ujo mutta lämmitessä ujous haihtuu yhtä nopeaa, kuin pieru Saharaan. Itseäni lainaten, feels so good.

Outoahan se on olla 19-vuotias, omistaa auto ja asua avopuolison kanssa omakotitalossa. Ei arki nykyään ole sellaista, jota sen kuvittelin olevan vielä kolme vuotta sitten. Eikä se haittaa yhtään, päinvastoin. Ne asiat joista haaveilin, olivat sellaisia joiden saavuttamiseen menisi kauan, mutta olen saavuttanut asioita joista en olisi osannut vielä kolme vuotta sitten edes haaveilla. Olen kuluneen kolmen vuoden aikani opiskellut itselleni ammattitutkinnon, muuttanut toiseen maakuntaan, istunut valtakunnallisen opiskelijajärjestön hallituksessa sekä muuttanut elämääni sellaiseen suuntaan, jota en olisi arvannut mutta näin on todellakin paremmin.