(Epä)terve(ellinen) elämäni

Miltä viime viikko näytti suunnitelmissani – ja mikä olikaan totuus?

MAANANTAI

Ideaalitilanne:
Uusi upea viikko starttaa! Nousen sängystä reippaasti kellon soidessa ja venyttelen sekä teen muutaman kasvojooga-liikkeen. Juon kaksi lasillista sitruunavettä, nautiskelen smoothieta, täysjyväleivän ja pienen kupillisen kahvia. Pesen ja kosteutan kasvot huolellisesti ja lähden ajoissa kävelemään töihin jotta voin lenkkeillä hieman pidempää reittiä ja minulle jää silti aikaa valmistella aamun ensimmäistä tapaamista. Vien kotoa lähtiessä roskat kierrätykseen.Virkistän mieltä ja kehoa ottamalla vesihörppyjä aina kun mahdollista ; Pari litraa päivän aikana pitää ihon hehkeänä. Nousen aika ajoin ylös jaloittelemaan ja tekemään pientä pirtsakkaa taukojumppaa. Ilmankosteuttaja suhisee nurkassa pitäen huoneilman ja sitä myötä limakalvot kosteutettuina.  Naamaan suihkin vielä kasvovettä sekä silmiin tippoja ettei iho korvennu koneella istuessa. Työpöytäni ergonomia on viimeisen  päälle mietitty, ja kiinnitän huomiota asentoihini myös asiakastyössä. Työpäivän lomassa syön monipuolisen lounaan jossa toteutuvat kaikki kauniit ravintoympyrän värit. Mieliala pysyy virkeänä kun jutustelen mukavia kollegan kanssa sekä huolehdin ilmapiirin viihtyisyydestä siivoilemalla, kastelemalla kukkia ja pitämällä työhuoneeni järjestyksessä. Olen asiakastilanteissa sataprosenttisesti läsnä, ja niiden vastapainoksi teen lyhyitä mindfulness-harjoituksia tai käyn ulkona pienellä kävelyllä.

Totuus:
Olen kellon soidessa epäuskoinen ja – toivoinen: Nythän on vasta yö! Torkutan ankarasti noin puoli tuntia, jonka jälkeen tiputtaudun väkivaltaisesti alas sängystä. Heitän reppuun maissikakkupaketin ja liuskan buranaa ja rynnin kylppäriin pesemään kasvoni aivan liian kuumalla vedellä ja suihkuttamaan kuivashampoota kananpersettä muistuttavaan tukkaani. Avaan roskiskaapin ja sieltä vyöryy lattialle pahvipakkauksia ja appelsiininkuoria. Survon kaapin väkivalloin kiinni ja syöksyn ovesta ulos takki auki. Olen työpaikalla viisi minuutta ennen asiakkaiden tuloa.En juo pisaraakaan vettä päivän aikana, mutta aamulla kahvihuoneessa kiskaistut pari lirtaa kahveeta pitävät huolta jaloittelusta, kun joudun nousemaan vähän väliä vessaan. Huoneilma ja naama ovat kuivia kuin sahara, poskia kiristää ja kuumottaa, nenästä valuu niistäessä pieni verinoro.  Ennen ajanlaskun alkua valmistettu työpöytäni huojuu vaan ei romahda, ja tuoli natisee uhkaavasti allani jonkun ruuvin painaessa ikävästi joko perssilmää tai häntäluuta asennosta riippuen. Siksi istun useimmiten jalkani päällä, ja kaadun kuoliossa olevan pökkelösääreni kanssa joka kerta kun ovikello soi ja yritän kammeta itseni avaamaan. Lounaspaikan risottoannos on loppu, joten joudun ottamaan tuhdin kasvisburgerin jota sulattelen sitten loppupäivän. Aterian kanssa nautin särkylääkkeen hillitäkseni alkavaa migreeniä, jota ehkäpä juomattomuus ja kankea istuma-asento hartiat korvissa ja tappi perseessä ovat edesauttaneet. Piileskelen pölyisessä työhuoneessani jotta en joutuisi olemaan vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa, ja hiippailen sieltä pois ainoastaan silloin kun kippaan kuolleen huonekasvin biojäteastiaan. 

TIISTAI

Tiistai on toivoa täynnä. Herään ajoissa ja puhelimeen on kilahtanut ihania Naistenpäivän toivotuksia, ja ovella odottaa tuoksuva kukkalähetys. Sydämeni on täynnä rakkautta! Pukeudun päivän kunniaksi parhaimpiini ja lähden lompsimaan auringonpaisteessa töihin. Matkalla pyörittelen hartioita ja teen pieniä hypähdyksiä ihan vaan treenimielessä. Hymyilevä esihenkilö odottelee valmiiksi keitetyn tummapaahtoisen aamukahvin kera. Työpäivän jälkeen suuntaan maalauskurssille, jossa pääsen käyttämään luovuuttani ja kokeilemaan uusia tekniikoita. Illalla minulla on juuri sopivasti aikaa tehdä pieni kävelylenkki ja katsoa kymmenen uutiset.  Ennen nukkumaanmenoa vaihdan lakanat sekä puhdistan kasvoni kymmenen kohdan japanilaisen rituaalin mukaisesti.

Tiistai on toivoton. Kömmin sängystä puolikuolleena ja huomaan nukahtaneeni kännykän päälle ja lähetelleeni vahinkoviestejä kaikille (jotka eivät ole vielä ghostanneet minua). Yksi kaveri on jopa vastanut ”Ok”.  Kaivelen vaatekasasta vähiten likaiset rytkyt ja liukastelen ankkakävelyä työpaikalle. Pannussa tirisee kärventynyt tilkka vaaleaa Juhla Mokkaa – esihenkilö on taas käynyt salakahvilla epäinhimillisen ajoissa.Viimeinen asiakas ei suostu millään liukenemaan paikalta, enkä ehdi maalauskurssille. Kurssin ohjaaja vastaa pahoitteluviestiini vittumaiseen sävyyn, värioppi olisi varmaan tullut meikäläiselle tarpeeseen. Illalla katselen ikkunasta kohti auringonlaskua ja kiitän onneani, että talon roskikset sijaitsevat sisätiloissa, ettei vahingossakaan tarvitse astua jalallaan ulos. Skippaan uutiset ja kuuntelen kikkelikertomuksia Bookbeatista, jaksan juuri ja juuri pesaista kasvot korventavalla suihkusaippualla samalla kun harjaan hampaita.

KESKIVIIKKO

Keskiviikkona oloni on kukkea ja naisellinen: kuukautiset lähestyvät. Liihottelen koko päivän feminiinisen energian vallassa, valmiina luomaan kaikkea kaunista. Mietin jopa, pitäisikö sittenkin synnyttää uutta elämää tähän ihanaan maailmaan, jossa kulman takaa voi putkahtaa uusia upeita yllätyksiä! Tykkäilen Facebookissa ihanista keväisistä rakkauskuvista ja katselen pirteitä sisustusvinkkejä Instagramista. Päädyn kaunistamaan omaa kämppääni tilaamalla uuden maton olohuoneeseen, viisaana naisena maksan laskun heti pois kuljeksimasta ja jään odottelemaan, että Posti tuo pirteän pastellisen sisustuselementin pikapuoliin. Illalla lueskelen filosofisia teoksia sekä laatuartikkeleita Imagesta ja Suomen Kuvalehdestä – tsekkaan myös tuoreimmat tiedot Ukrainasta ja laitan pienen lahjoitussumman humanitaariseen apuun. Rauhoittelen viestitse kaveria, joka on kovin ahdistunut sotatilanteesta.

Keskiviikkona kasvoni kukkivat ja vatsa on niin turvonnut että farkun vetoketju ei mene kiinni. Pieni vihlonta munasarjoissa on kyllä myös helpottava; Ellei menkkoja olisi kohtapuoliin alkanut kuulua, olisin kaivanut papayan, salmiakit, viinan ja lopulta henkarin esiin varmistaakseni, ettei mitään ylimääräistä asustele kohdussa. Vihaselailen Facebookia enkä jaksa tykätä taas yhdestä geneerisestä ”pariskunta pussaamassa laskettelurinteen juurella” -kuvasta. Kehitän obsession överikalliiseen kotimaiseen mattoon, jonka armottoman (kahden tunnin) googlauksen jälkeen löydän satasen alennuksella. Valitsen maksutavaksi laskun, että varmasti saan vielä neljä euroa laskutuslisää ja potentiaaliset myöhästymismaksut kaupan päälle minimoidakseni saadun alennuksen. Selailen Seiskan näytenumeroa ja viihdyn tasokkaiden artikkeleiden kuten ”Daisarijösses – tissikuningatar alasti suihkussa” ja ”Katso: Kamelinvarvaskaunottaren jalkoväli loistaa kuin majakka” parissa. Olen päättänyt lahjoittaa rahaa vain eläinsuojeluun, joten teen tilisiirron kämäisten koirien tarhalle.Ennen nukkumaanmenoa laitan pari Putin-aiheista meemiä kaverille, ja lietsomme toistemme sotapaniikkia miettimällä, minne muuttaisimme hädän hetkellä.  

TORSTAI

Tänään on lapsuudenaikaisen tuttavani synttärit! Onneksi olen muistanut häntä kortilla. Laitan vielä kaupan päälle ihanan viestin : ”Hymyile, sillä hymy on ikkuna josta näkee onko sydän kotona.”Hän vastaa kissanpennuin ja sydämin. Itselläni on ihanan empaattisen ihotautilääkärin soittoaika, ja saan häneltä hyviä vinkkejä ja uuden lääkäriajan herkkiksen ihoni hoitamiseen. Käyn myös terapiassa, ja jo puolen tunnin junamatkan aikana irtaudun arjesta ja alan prosessoida terapiassa aiemmin käsiteltyjä aiheita mielessäni. Aktiivinen ja osaava terapeutti kannustaa päivittämään terapian tavoitteita ja niiden tarkistus kirkastaa mielessäni jo saavutettuja virstanpylväitä ja suuntaa ajatuksia kohti tulevaa. Kuukautiset alkavat ja selviän niistä tietoisen vuotamisen avulla niin, etten tarvitse edes kuukuppia saati terveyssiteitä. Luonto ja vulva kiittävät! Illalla suunnittelen jo tulevaa viikonloppua: Kulttuuria ja kavereita tiedossa, ja koirakin tulee sunnuntaina taas tyköni lenkkikaveriksi.

Olen autuaasti unohtanut toverini syntymäpäivät, mutta onneksi somesta saan senkin tiedon. Laitan hänelle jonkun hömppäonnitteluviestin Whatsappilla, huomaan tyhmän kirjoitusvirheen ja poistan pikaisesti viestin, mutta hän onkin jo lukenut sen. Poistamistakaan ei voi enää perua, ja paniikissa laitan saman viestin uudelleen ilman virhettä. Kaveri kiittää lyhyesti. Unohdan myös sovitun lääkärin soittoajan, ja painan tuikituntemattomalle numerolle kolmesti punaista luuria ennen kuin tajuan että lekurihan se siellä soittelee. Hermostuneen oloinen lääkäri ei kuuntele kärsimyksiäni eikä millään löydä minulle sopivaa käyntiaikaa, mutisee vain että hoitaja ilmoittelee sitten kun joku vartti sattuu vapautumaan. Olen jo aivan terapian tarpeessa, mutta terapeutti on aivan kanttuvei ja haukottelee antaumuksella yrittäessäni raapia kasaan terapian uusia tavoitteita jotka ovat hintsusti hukassa. Myöhästyn takaisin päin lähtevästä junasta, ja soittelen tutuille paniikkipuheluita että pääsisin tuppukylän asemalta kotiin. Työkaveri kieltäytyy vedoten vaaralliseen ajokeliin, mutta yksi ystävä lähtee pelastamaan minua pulasta ja köyhdyn palveluksesta neljänkympin ja kukkapuskan verran. Illalla valun verta niin että XXL-supersiivekesiteet eivät riitä mihinkään, ja perun menkkapäissäni perjantaisen keikkareissun – ainakin pankkitilini on suunnitelman muutoksesta salettiin samaa mieltä.

PERJANTAI

Koska en mene baariin myrkyttämään itseäni päihteillä ja valvomisella, minulla on aikaa siivoilla, kierrättää roskia ja lenkkeillä. Aamulla pakasta nostamani Hyvän mielen kortti antaa päivän ohjeeksi että ”Kuuntelen, mitä kehoni tarvitsee”, ja sehän tarvitsee tietysti hellyyttä, hedelmiä, marjoja ja tuoreita vihanneksia. Smoothie aamulla,raikas salaatti lounaaksi ja vaikka joku maukas wokki sitten myöhemmin. Illalla maistuu marjarahka tai ehkäpä maistelen erilaisia hedelmiä? Olen aktiivinen töissä ja verkostoidun moniammatillisesti osallistumalla Teams-palavereihin ja ottamalla aktiivisesti puheenvuoroja. Kirjaan ylös uusia ideoita ja menetelmiä joita saan kollegoilta. Illemmalla kotosalla imuroin, pesen lattiat ja vien kaikki roskat. Käyn kävelyllä asianmukaisissa ulkoiluvarusteissa ja kuuntelen pirteää uptempoista hölkkämusiikkia. Suojaan kasvoni tietenkin aurinkorasvalla, enhän tietenkään halua maksaläiskiä tai ennenaikaista vanhenemista osakseni.Illalla katselen dokumentteja terveellisen iltapalani kera. Perumani keikalle meno ei harmita laisinkaan, viihdyn ihan hyvin himas!

Helvetin Hyvän mielen kortti! Jaa mitäkö kehoni kaipaa? Punkkua, pullaa ja panoa? Kaljaa, karkkia ja kauhuleffoja! Lounaspassilla saa onneksi hiilaripitoista pikaruokaa, ja pakastimesta löytyy pullaa jonka laitan illaksi sulamaan. En viitsi käydä edes kaupassa, päivän marja-annos on neljä mustikkaa jugurtin päällä. Töissä painan määrätietoisesti deleteä joka toisen sähköpostin kohdalla, ja pakollisessa Teams-palaverissa väitän webbikamerani olevan rikki. Illalla poljen roskia vähän syvemmälle laatikoihin ja pyyhin kostealla talouspaperilla isoimmat roiskeet lattiasta. Liukastelen tovin kumpparit jalassa pihalla Eevil Stöö korvanapeissa hölisten, ja kevätaurinko kärventää viiksimäisen rusketusraidan huulten yläpuolelle lävistykseni kohdalle. Puolen tunnin ulkona palloilun jälkeen bingetän hömppäsarjaa pullaa mutustaen ja nukahdan sohvalle. Välttelen katsomasta somesta katkerana keikkataltiointeja, varsinkin kun viikon keskimääräinen ruutuaikani on ollut yli kolme tuntia päivässä.

LAUANTAI

Onko koira kotona? Onhan se kohta, kun haen koiruuden äitini hoivista seurakseni köllöttelemään ja kävelemään ulkona kevätsäässä. Eläimen rapsuttelu rentouttaa ja rauhoittaa mieltä. Juna on ajoissa asemalla, samoin minä, ja Valtion Rautatiet kuljettavat tasaista kyytiä kohteeseen, ja ehdin hörpätä äidin luona päiväkahvit ja vaihtaa kuulumiset. Koiravanhus lähtee häntäänsä heiluttaen mukaani, ja matkaamme takaisin eläinvaunussa muiden söpöjen lemmikkien seurassa. Vierustoverini tervehtii iloisesti, tekee tilaa koiralleni ja keskustelemme eläimistä koko matkan ajan. koira käyttäytyy hyvin pötkötellen tyytyväisenä jaloissani. Teemme koiron kanssa päiväkävelyn metsässä, ja illalla käyn ystäväni ja hänen lastensa luona katsomassa kivaa kokoperheen leffaa. Ystäväni laittaa samalla laittaa hiukseni kuosiin kaverialennuksella. Uusi kampaus nostaa mielialaani useamman pykälän, eikä onneksi kevennä paljoa kukkaroa. Luen vielä lapsille heidän valitsemansa iltasadun joka aiheuttaa vilkasta pohdintaa ja keskustelua, ennen kuin lähden koiran kanssa leppoisalle iltakävelylle.

Herään varttia ennen junan lähtöä ja juoksen upeassa kalsarilookissa junaan kaksi minuuttia ennen kuin se yskäisee itsensä liikkeelle asemalta. Äidin tykönä ryystän mustaa sumppia selaillen samalla kaikki uusimmat naistenlehdet. Kääkkäkoira on jo aivan puhki päiväkävelystä, ja joudun puoliksi kantamaan sen yli kahdenkymmenen kilon ruhon junaan. Karjavaunussa on tiivis tunnelma, eikä viereisellä paikalla istuva täti suostu siirtämään pyynnöistäni huolimatta jalkojaan senttiäkään. Koira alkaa murista verenhimoisesti, joten siirrymme vaunujen väliseen käytävään loppumatkaksi. Päiväkävely ei senioria kiinnostele, vaan seisomme puolituntisen torilla tuijottamassa naakkoja ja ihmisiä. Illalla menen ystäväni luokse leffailemaan, lapset haluavat katsoa saman saatanan piirretyn kuin joka ikinen kerta. Ystäväni fiksaa hiukseni ja kun tarjoan seteliä, hän mutisee, että tälle tuli vähän enemmän hintaa. Naputtelen hieman nieleskellen Mobilepaylla viimeiset roposeni hänelle. Lapset haluavat, että luen heille sadun, ja he täydentävät tarinaa  huutamalla ”paskaperse”, ”jumalauta” ja ”pieru” kaikkiin sopiviin ja erityisesti sopimattomiin kohtiin. Koira kiertää vaivalloisesti korttelin ympäri vääntäen ripulipaskan, jota raavin epätoivoisesti asvaltista kakkapussiin.


SUNNUNTAI

Sunnuntai on lepopäivä, ja silloin voi hemmotella itseään. Läheisen joogasalin järjestämä Gua sha-hieronta on oivallinen tapa hoitaa mieltä ja kehoa, ja itseni hellimisen jälkeen istahdan kivaan kuppilaan kirjan kanssa. Myöhemmin leivon ja kutsun kaverin päiväkahville. Sovimme kävelytreffit tulevalle viikolle. Vieraan lähdettyä otan esiin tarkasti kansioon järjestellyt laskuni ja maksan ne, joiden eräpäivä lähestyy. Muuten pidän taukoa puhelimella olosta ja vain oleskelen koiraa rapsutellen ja kotia järjestellen. Olo on levollinen, viikko on mennyt sujuvasti ja tunnen hyviä värähtelyjä kehossani. Olen syvässä ja hyvässä sieluyhteydessä ja positiivinen energia suorastaan kuohuu joka solussani. Koko viikon ilahduttanut kevätaurinko antaa ihan uutta voimaa ja inspiraatiota jokaiselle elämän osa-alueelle; ihmiset, harrastukset, liikunta, työjutut – kaikki kiinnostavat! Osaan luopua asioista, jotka eivät palvele minua, ja tunnistan mikä resonoi juuri nyt. Manifestoin elämääni kaikkea hyvää ja ihanaa, ja maailmankaikkeus vastaa toiveisiini!

Gloomy Sunday. Joogasalin tunnit ovat tupaten täynnä, enkä helvetissä ala jonottamaan saadakseni mielenrauhan! Tuppukylän kaikki kahvilat hämyistä kantakapakkaa lukuun ottamatta ovat kiinni, ja kun katson kapakan eteen parkkeeraavaa ambulanssia, päätän keittää kahvit ennemmin kotona selaillen (lähinnä susivihaa ja savolaista venkulointia sisältävää) sanomalehden näytenumeroa. Kutsun kaveria seurakseni, mutta se on halailemassa heilansa kanssa maalla eikä palaa ihmisten ilmoille pariin viikkoon. Katson huokaisten laskupinoa ja maksan pari päällimmäistä muistutusmaksua pois tunkien loput laatikkoon. Krooninen somesormi vaivaa, ja selaan vähän väliä pakonomaisesti instavideoita. Koira kuorsaa kuola poskella, maaten sängylläni likaisine tassuineen. Kevään kalpea valo paljastaa kaikki ne pölypallot, joita en jaksanut siivota. Vituttaa ja koko kroppaa kolottaa. Enkeleitä, onko heitä? No ei tasan ole, siivet antaa korkeintaan napakka Red Bull – yliannostus. Ihmisviha kihisee sisälläni lukiessani ala-arvoisia verkkokeskusteluja, solut herää vttu eloon! Ajatus töihin menosta maanantaina tuntuu tuskalliselta. Mutta ei ne markat makkaamalla ja manifestoimalla tule, unta palloon ja kohti uusia vastoinkäymisiä vaan.

Mitähän  mieletöntä   mielettömän ihanaa tämä viikko tuokaan tullessaan?

 

hyvinvointi hyva-olo oma-elama
Kommentit (3)
  1. Mie rakastan sinua 😀
    Mikään ei nosta fiilistä niin hyvin (niissä rajoissa kun ranteetauki-fiilis sallii) pitkänpaskanväsyttävän päivän jälkeen kuin tällainen postaus.
    Ja sinä.
    Tacktack

    1. Luv juu tuu!!!!
      Jos yhtään voin lappaa voimaa tahi vertaisuutta paskakasasta toiseen niin postaus oli enemmän kuin wörtti!
      Paskahan on joskus aika hyvä kasvualusta, joten kahtelehan mitä sieltä kevään tulleen ruppee kohoammaan – jos ei nyt ihan ruusuja niin jottain tuoretta rikkaruohoo kuitennii.

      1. uusia chililajikkeita jo itää ja kelloköynnöskin lupailee…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *