”Tiedän joku saattaa tulkita, et oon ainoastaan ylimielinen noita”

Introvertti ja erityisherkkä, siinäpä kaksi ominaisuutta, joita ei kannata laittaa treffi-ilmoitukseen eikä sen paremmin työhakemukseenkaan. Kumpaakaan ei ole lähitulevaisuudessa suunnitelmissa väsätä, joten nothing to lose.  Olen saanut nämä leimat otsaani jo niin monen monituista kertaa, että on jo vähitellen otettava homma haltuun ja ownattava termit minua määrittävien asioiden listaan ja lokeroihin.

Tämä nyt on tällaista perin itsekästä ja oman navan ympärillä pyöriskelevää pohdintaa, mutta a listener needs a listener too, ja josko yksityisestä yleiseen päin kaartelemalla joku toinenkin herkkis saisi samaistumispintaa. Tai sitten vaan huutelen tuuleen, eikä metsä vastaa ainakaan samalla tunteella kuin sinne päin tuuttaan, mutta saanpahan purettua sisintäni näin sunnuntain syvissä vesissä.

Lähden vaikka avaruuslaivaan ja tähtien taa
Levoton voi olla vaik ois turpa kiinni kaiken aikaa

Introvertti saattaa tuoda mieleen äkäisen erakon, mutta ei, en nyt ihan istu luolassa vihaamassa ihmisiä  – sen sijaan huokaisen kyllä hieman helpotuksesta, kun suuret juhlat tai pitkä työpäivä porukan parissa on ohitse. Siinä missä ekstrovertti latautuu ja energisoituu ihmisten seurassa, introvertin akut kuluvat sosiaalisissa tilanteissa. Turvalliset rutiinit, samoilu metsässä, musiikin kuunteleminen tai hetken hengittely palauttaa henkisen tasapainon kohdalleen tai ainakin suunnilleen sinne päin.

Erityisherkkyys (HSP = Highly sensitive person) se vasta kirosana onkin. Herkkyys hävettää ja sana ”erityinen” etoo: moni miettii, tarkoittaako se, että helvetin herkkikset kuvittelevat olevansa jotenkin spesiaaleja? Ei pelkoa, herkistely kuuluu jossain muodossa kai jokaisen elämään, mutta erityistä siitä tekee ainoastaan autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkä reagointi. Hooäspee-ihminen voi reagoida hyvin voimakkaasti tilanteissa, jotka eivät herätä useimmissa minkäänlaista reaktiota. Thank god reaktiot ovat usein varsin näkymättömiä, esimerkiksi sydämen sykkeen kiihtyminen, mutta kyllähän se saattaa lisämyllerrystä mielessä aiheuttaa.

Jos haluat mennä nyt tämä on se
Viimeinen kuuraketti kotiin
Tuntuu et tunnen sut tänä yönä paremmin
On niin pimeää että kaikki näkyy

Nautin samanhenkisten ja kovin erilaistenkin ihmisten seurasta, mutta en kaipaa aivan jatkuvasti uusia tuttavuuksia elämääni, pienempikin lauma riittää. Kiinnyn sellaisiin suhteisiin, joiden kanssa on kiva olla myös hiljaa, tai eri huoneissa tehden omia juttujaan. Lähellä, muttei välttämättä koko ajan ihan iholla. Kai mulla kuitenkin on läsnäolemisen vaade ihmisiä kohtaan, arvostan ja kaipaan intiimejä ihmissuhteita, en pelkkää small talkia. Kaiken ei tarvitse olla vakavaa, mutta haluaisin tietää mistä toinen oikeasti pitää ja mistä tulee surulliseksi, en katsella pelkkää pintaa. Introvertti minussa sysää toista kauemmaksi ja erityisherkkä anelee possession partaalla pitämään tiukemmin kiinni – perkeleellinen paradoksi!

Olen joskus erehtynyt tokaisemaan että ”kuulostaa täydelliseltä”, kun joku kollega on murehtinut viikkokausia työreissussa olevaa rekkakuski – tai raksamieskumppaniaan. Vastineeksi olen saanut pöyristyneitä katseita puolisoilta. Sori siitä, on vain vaikea samaistua ympärivuorokautisen yhdessäolon vaatimukseen, kun minusta ideaaleinta olisi ajoittain olla yksin ja sitten taas kaivata kamalasti! Erossaolojaksot tekisivät salettiin suhteelle hyvää, ja jaksaisin niiden avulla olla parempi puolisko ja ehkä jopa hieroa hartioita ja laittaa muina kotirouvina ruokaa (jonka laittamista ehtisin harjoitella yksin ollessani) kotiin palaavalle kanssaeläjälle. On, tai siis olisi, kiva käpertyä yhdessä nukkumaan, kun olis ensin loikoillut jokusen päivän x-asennossa parisängyssä ja katsonut hömppäsarjoja kenenkään kommentoimatta. Herkkikselle halaus on kuin lämmin peitto ja lämmin peitto parhaimmillaan teleporttaus suoraan taivaan porteille.

Mua lohduttaa asiat, joita en voi tallentaa
Niin kuin hopeiset juoksevat minipisteet näkökentässä
Se kun on vihdoin helppo hengittää
Ja se kun muistaa miltä tuntuu, kun kaikki taas tuntuu

Erityisherkkä saattaa stressaantua ylitsepursuavasta aistimus- tai tietomäärästä. Äkillinen hämmennys voi iskeä supermarketin kallonpohjaan porautuvissa valoissa, kun pitäisi osata valita ruokaa viikoksi, tai multitaskatessa miljoonalla laitteella samalla kun työtoveri selittää viikonlopun tapahtumia korvan juuressa. Liikutun helposti, vaikutun valtaisasti ihmisistä ja sanoista ja tapahtumista, ja minun on suhteellisen helppoa myös asettua toisen asemaan. Mielenliikutukset voivat olla ihania, esimerkiksi totaalihullaantuminen kukkien tuoksusta tai siitä miltä toisen iho tuntuu, tai sitten vähemmän miellyttäviä kuten pään leviäminen vierustoverin taukoamattomasta maiskutuksesta bussimatkalla tai tuulessa lipputankoon hakkaavan narun äänestä.

Ei mulla siis mitään superaisteja ole, vaan se hiton hermosto reagoi vaan niin helvetin herkästi saaden kehon värähtelemään milloin mistäkin. Tarkkailen ympäristöäni tahtomattanikin, ja zoomaan kaikki tapahtumat kilometrin säteellä, sikäli kun semisokeana myyränä kykenen. Ehkä siksi halusin lapsena salapoliisiksi? Seurailen myös sisäistä maailmaani valitettavankin paljon, ja joskus on vaikea olla läsnä hetkessä, kun päässä humisee ja sydämen syke jyskyttää suonissa päästä varpaisiin. Hulluutta huumaa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta introvertti minussa torppaa suurimmat sekoilut vieraassa seurassa joskus niinkin tehokkaasti, että vaikutan koppavalta.

Päivi älä flippaile
Mee nukkumaan
Ehkä joskus heräät

Erilaiset vertaisryhmät ovat mainio keksintö, mutta introverttien herkkisten someseurustelu on välillä kyllä sellaista sekoilua ettei paremmasta väliä. Sapettaa jonkun verran, jos herkkyys sekoitetaan sellaisenaan kaikenlaisiin diagnooseihin. Semmoinen ei kyllä palvele ketään, suotta somatisoidaan pelkkä persoonallisuuden piirre. Herkkyys ei ole sairaus eivätkä sitä pillerit paranna, masennukseen ja muihin mielenterveyden pulmiin sen sijaan on apua saatavilla ja sellaista on suotavaa hankkia. Toki herkkyys voi myötävaikuttaa mielenterveyteenkin, huonot kokemukset (syyllistäminen, ulkopuolisuuden tunne, kiusaaminen, hylkäämisen kokemus, kaltoinkohtelu) kun voivat vaikuttaa herkkään henkilöön hyvinkin syvästi ja jäädä kalvamaan kiusallisen pitkäksi aikaa.

Eniten vituttaa (kaikki, mutta erityisesti) se jos erityisherkkyyden varjolla sallitaan itselle paskamainen käytös muita kohtaan. Jotkut somemulkerot perustelevat herkkyydellään sen, etteivät nyt vaan voi tehdä missään asiassa kompromisseja ja muiden pitää niin loputtomasti heitä ymmärtää! Toinen poppoo onkin sitten hörhöosasto, joka kokee että erityisherkät suunnilleen puhuvat enkelten kieltä ja ottavat yhteyttä avaruuden asukkeihin. Ei ihme, jos näillä teorioilla saa hihhulin maineen. Minulle ei ainakaan tarvitse ripustella enkeleitä eikä kristalleja seinille eikä taputella päätäni päivät pitkät, vaan hetkinen aikaa ajatella ja totutella tilanteisiin riittää vallan mainiosti. Saa sanoa kovastikin, en mene rikki vaikka vuodattaisin parit kyyneleet tai siirtyisin sikiöasentoon sohvalle.

Ehkä säkin, välillä aika tavalla, oot patologisesti hajalla

On parasta pysytellä herkkyyden kaidalla tiellä ja pakottaa itsensä ihmiskontakteihin ja vilkkuviin valoihin, vaikka välillä väsyttäisi ja vapisuttaisikin. Laahustan helmikuun kuurassa resting bitch facen turvin, ettei sydän löisi niin nopeasti, ja laitan tekstiviestin tunnekuohun vallassa vain poistaakseni sen saman tien paniikissa punastellen. Pyytelen anteeksi kymmenesti ja harmittelen epäonnistumisia isosti. Hellyn helposti ja liikutun lempeästä katseesta, lapsen naurusta tai yön täydellisestä pimeydestä maalla. On onni ja kirous tuntea kaikki niin voimakkaasti. ”Onko raskasta olla tuollainen?”, kysyi eräs, ihan kiltisti kyllä. En osaa olla muuta kuin minä, erityinen omalla omituisella tavallani – kuten sinäkin.

Sympaattista suomilyriikkaa introverteille pimeiden iltojen ihmettelijöille:

Mä en koskaan tienny mitä mä etsin
Mut se ei saanu mua lopettamaan
Mä halusin vaan liukuu läpi elämän, saippuoituna
Mut siin on se vika, et ku huomaa jotain kaunista
Ei ookkaan helppo pysäyttää vauhtia

Behm – Päästä varpaisiin

DJ Ibusal – Anna Mun Olla Rauhas

Maustetytöt – Tee se itse

Milla Rumi – Vortex

Milla Rumi – Sellainen on koti

Vesta – Kevät

Vesta- Pelkään

Vesta – Ota Varovasti

Pyhimys, Vesta – Kynnet, kynnet

Pykäri, Ringa Manner – Lohdutus

Repe Vortex- Introvertti

Litku Klemetti – Tour de France 
(Minusta biisin nimi on nerokas !)

Olavi Uusivirta – Waterloo

Julma H – Ei koskaan kotiin

M- Sillat

Heikki Kuula – Ekstaasinappi

Pimeys – Pimeys

Pimeys – Ollaan hiljaa

Viivi- Lääke

Huora – Kovia ja Kiljua

Pariisin Kevät – Kaikkee ei voi pukee sanoiks

Atomirotta- Aurinkoon

♠

*Sitaatit : Litku Klemetti,  Olavi Uusivirta, Pykäri&Manner,Huora,  Milla Rumi, Pariisin kevät