Ikuinen vappu

Vappu, juhannus ja vastaavat päivät ovat suomalaisille mainio motiivi kiskaista korkki auki – edes korona ei voi tätä täysin estää. Kun itse on lukittautunut vapuksi kotiinsa välttääkseen kaikkia tunteenpurkauksia päättänyt viettää rauhallisen kotivapun, voi seuraavana aamuna tarkastella edellisillan riennoista ryömiviä kansalaisia ylemmyydentuntoisena ikkunasta sekä virkeänä aamukävelyllä. Tällaisessa pikkukaupungissa väkeä on toki varsin rajallisesti, mutta onneksi tarvittaessa voi ottaa yhteyttä muiden kaupunkien koronakirjeenvaihtajiin.

Perjantai oli kohtuullisen kuormittava töissä. Vapputunnelmissa olevat asiakkaat horisivat sekavia ja pomo paukutti tulemaan vaativia viestejä vaikka yritin olla niin vtun tehokas. Raahauduin päivän läpi parhaan taitoni mukaan, heivasin ulos onnettoman TETtiläis-raukan etuajassa ja huikkailin tuntuvassa dissosiaatiotilassa heipat ohikulkumatkalla olleelle tuttavalle sekä tykönäni käväisseelle kollegalle jonka kanssa jaoimme kristillisesti puoliksi semikuivaneen munkin. Väliajoilla luin erosta selviytymisen opasta sekä pimppipelkoisen psykoanalyytikon teorioita. Toimistotuherruksen ja yhden pikaisen kotikäynnin jälkeen sainkin hiplata munkkejani ihan keskenäni.

Viestittelimme ystävän kanssa romantiikan nälässä, että jos asuisimme samassa kaupungissa, voisimme mennä keskenämme lohtulusikkaan karkkipussi välissämme. Hän hoivasi kuitenkin muksuaan kotosalla ja tyydyimme verkkoviestintään, joka toki sinällään jo lämmitti. Jotain eroottisia viboja se ilmeisesti laittoi ilmoille, sillä näin koko yön todella levottomia unia, ja viimeiseksi mieleeni piirtyi häiritsevä kohtaus, johon sisältyi hotellihuone ja Maajussille morsian-sarjan lipevä Mustafa. Sitten kasvot alkoivat morfautua jonkun tutun naamaksi ja päästin vaikeatulkintaisen äänen johon heräsin kovin kiusaantuneena mutta kieltämättä kovin elossa.

Ylös noustuani ja raitista ilmaa ulkosalla ottaessani bongasin nuoren naisoletetun, joka vaelsi walk of shamea kadun päästä päähän housut puolitangossa, pieni pussukka kädessä,muovisandaalit jalassa ja toinen sukka puuttuen. Hillitsin haluni antaa aplodit ja hihkua ”good job”. Tuttavani oli kohdannut astetta rohkeamman vappuaamun vaeltajan, nimittäin naisihmisen joka kulki ison kirkon kadulla pelkissä pikkuhousuissa. Tuttava oli tarjonnut kohteliaasti apua esimerkiksi virkavallan soittamisen merkeissä, johon naikkonen oli reagoinut ainoastaan raikuvasti nauraen ja jatkanut matkaansa. Hmm..

Kaveri tekstasi juhlapyhäangstissa, että on päättänyt luopua toimintatavasta, että asettaa kumppanin itsensä edelle kun ei saa itse samaa kohtelua tältä takaisin päin – en voinut kuin sympata ja kompata! Koutsi ei pelaa, mutta perheettömän keittiöpsykologin palveluni ovat käytössä niin vappuna kuin arkenakin. Muistan kyllä toki itsekin avoliitossa ne riipivät läheisriippuvuden vieroitusoireet, kun tajuaa että toisella on omakin elämä, ja mahdollisesti vielä elämä joka menee saatana aina vain sinun edellesi. Kamu totesi myös kokeilevansa kännykkävieroitusta ja alkavansa harrastaa ulkoilua ilman tuota vempainta – vappu oli siis todella tuottanut valaistumisen kokemuksia.

Karaistakseni luonnettani uskaltauduin lapsiperhehelvettiin läheiselle näköalapaikalle lainakakaran kanssa. Maistelimme vappukahvilan munkkeja ja kaakaota, ja lapsi totesi että tarvitsisin rangaistuksen koska olen piirtänyt käsiini. Nielaisin kaikki rivot vitsit alaikäisessä seurassa, pyysin tatskoja nöyrästi anteeksi ja muksu jatkoi kommenttiraitaansa kertoen että kaakao ei ole tarpeeksi makeaa ja  munkki alkaa pierettää. Bon appétit! Pieru varren kanssa vaivasi kyllä jotain toistakin, en päässyt kakrun kanssa vessaan jonkun sedän varatessa kyseisen laitoksen pienen ikuisuuden ajaksi. Kyllästyimme odottamaan anakonda-asian toimittamista ja kiikutin keskenkasvuisen vappuheilani kotiinsa tyhjentämään suoltaan.

Toivoin salaa että joku kiikuttaisi minulle vaikka kukkasia tai kauniita sanoja krapulahuuruissaan, mutta ankarasta manifestoinnistani huolimatta tätä ei tapahtunut. Onneksi kaverin viikolla tuomat neilikat kituuttivat kotonani vapun yli – kuten minäkin.


kuvat:
minä,
Sebastián León Prado on Unsplash 

Kommentit (1)
  1. Siun vappuhan on ollut suorastaan ensiluokkaisen viihdyttävä. Tosin ajatus muuttuvakasvoisesta miehestä unessa ei ole kovin kärjessä TOP 10 unissani.
    Sinällään Mustihan oli mitä hulvattomin hemmo, sain monet naurut kun Maajusseja katselin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *