Aamukahvia kello kaks/ Kahvin kanssa alas Ibumax/ Ikkunoista harmaata valoa/ Tarttuu vasten mun harmaata ihoa

Hyvät unikaverit (= optimaalinen ruumiinlämpö, alle 90% yöstä kuorsausta, riittävä fyysisen läheisyyden määrä ja suht sujuvasti yhteensopivat raajat) ovat harvassa. Jos sellaisen löydät, suosittelen tekemään heti alkuun jonkin kirjallisen sopimuksen siitä, että tämä voisi mahdollisesti jatkaa yöllisiä vierailuja kunnes uniapnea teidät erottaa.

(Uni) hiekkaa p*llussa muttei silmissä 

Olen kärsinyt koko aikuisikäni unettomuudesta vaihtelevalla kestolla ja voimakkuudella. Yksinään nukkumista yrittäessä saatan pompata ylös kirjoittelemaan, katsomaan sarjoja, syömään viisi mandariinia tai tuijottamaan sitä kovin kiellettyä kännykän sinistä valoa. Kaverin luona yökylässä joko tuijottelen lempeästi kadehtien nukkujaa (joo joo, pelottavaa ja kauheaa, anteeksi), ravaan juomassa ja vessassa tai mietin syntyjä syviä.

Onko medikalisaatio ratkaisu? 

Olen nappaillut melatoniinia ja kerran tymäyttänyt jopa Tenoxia (never again-välittömät vieroitusoireet !), yrittänyt relata relaksanttien avulla ja kuunnellut kymmeniä tunteja unipodcasteja sekä rentoutushölinöitä. Olen tuulettanut makuuhuonetta, hommanut purentakiskot ja saanut aivo-orgasmeja ASMR:n avulla, mutta kun uni lähtee karkuun, se ei helpolla takaisin tule. Lampaiden laskeminen lähinnä vituttaa ja naapureiden kaamean kakofonian kuuntelu herättää murhanhimoisia ajatuksia. Punaviinilasi voisi torkuttaa ja ilahduttaa, mutta sisältää myös migreenin riskin.

Surkea sänky ja uupuva unirytni

Minulla on aina yksin asuessa ollut aika kämäinen sänky, koska jostain syystä en henno koskaan panostaa kypsän aikuisen kunnollisiin huonekaluihin. Päästessäni vaikkapa hotellin muhkeaan jenkkisänkyyn nautin yleensä meritähtiasennossa yhdeksän tunnin lepohetkestä. Saatan vedellä sikeitä myös palaverissa, sohvalla töiden jälkeen tai aamulla kun pitäisi nousta ylös, mutta iltaisin nukkumaanmeno lähinnä ahdistaa, ja vireystila huitelee jossain sietoikkunan väärillä puolilla.

Unikaverin kaipuu

Olen kohtuullisen kokenut yksin nukkuja, mutta lohdun ja läheisyyden kaipaus tiivistyy yön synkkinä pikkutunteina toiveeseen, että voisi käpertyä kainaloon. Mainittakoon, että hyvät uniseuralaiset (optimaalinen lämpötila, siedettävissä oleva määrä kuorsausta, sopiva fyysisen läheisyyden määrä ja suht sujuvasti yhteensopivat raajat) ovat harvassa ja viedään pian käsistä. Jos sellaisen löydät, suosittelen tekemään toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen siitä, että vuoteen jakamista voisi jatkaa smoothisti myös intiimimmän ihmissuhteen mahdollisesti päättyessä. Heikkoina hetkinäni voisin ujuttautua madonreiästä vieraaseen petiin ja takaisin sen kummempia kommunikoimatta, jos vuoteenlämmittäjänä odottaisi inhimillisempi olento kuin vakituinen kanssa-asujani eli rakas mutta kuolemalta haiseva ja sitä hitaasti mutta varmasti lähestyvä hurtta. Tekevätköhän joulupukit ympäri vuoden ja yön yli duunia ? Ei tarvitse olla raitis eikä salettiin savuton.

Ihmeiden aika ei ole ohi? 

Nyt vaan sitten urakalla tiputtelemaan lasikenkää, kurkkimaan ikkunasta josko parkkipaikalle karauttaa haltiatarkummi kurpitsavaunuillaan laukut täynnä tehokkaita unilääkkeitä sekä sovittelemaan sulokasta silkkiyöpaitaa päälle siltä varalta, että osa-aikainen yön prinssi tai pukki saapuu herättämään – tai toivoakseni ennemminkin saattelemaan sadan vuoden sikeään uneen .Tai sit vaan T-paidan riepu päälle ja nuijanukutus lihasrelaksanteilla.

otsikko: Vesta – Kevät

kuvat: minä ja https://pixabay.com/fi/users/stocksnap-894430/