Katseluvinkkejä sohvaperunoille!

Too close – Ihon alla (YLE Areena)
Superkuumottava minisarja, jossa karismaattinen psykiatri (Emily Watson) ja perhesurmaa yrittänyt nainen (Denise Gough) löytävät yhteistyön aikana toisistaan yllättäviä yhtäläisyyksiä. Minusta on mahtavaa, että viihdeteollisuudessa on havahduttu vihdoin antamaan hyviä päärooleja keski-ikäisille naisille. Tämänkin sarjan muikkelit ovat upeita ja vangitsevia! Sarja pureutuu mielenterveyden, vanhemmuuden, parisuhteen sekä rikoksen ja rangaistuksen teemoihin, ja ahmaisin sen kertakatselulla. Lopetusjakso sortuu vähän selittelyyn, mutta niinhän ne aina.

Minari (Leffateattereissa)
Tiedän korealaisista tuotannoista hävettävän vähän, ja aiempi kokemukseni heidän elokuvistaan pohjautuu lähinnä kauhugenreen. Tämä draamakomedia ihastutti ja yllätti viipyilevän kauniilla kuvauksellaan ja lempeällä huumorillaan. Elokuva kertoo korealaissyntyisestä perheestä, joka muuttaa Arkansasin maaseudulle etsimään amerikkalaista unelmaa ankarasti töitä paiskien. Surullisistakin käänteistä huolimatta elokuvan pohjavire on toiveikas, ja perheen sisäistä dynamiikkaa käsitellään tarkkanäköisesti. Miespääosaa näyttelee zombiemeiningeistä parhaiten tunnettu miekkonen Steven Yeun. Kipakkana isoäitinä katsojat hurmaava Youn Juh-Jung voitti roolistaan ansaitusti parhaan naissivuosan Oscarin.

Kohtuuttomuuksia ( YLE Areena)
Sosiaalisissa tilanteissa sössivä, muiden yli kävelemäksi joutuva assari ja toimiston limaiset sedät sekä monet muut tunnistettavat hahmot aiheuttavat myötähäpeää ja itkunaurua tässä Tiina Lymin käsikirjoittamassa draamakomediassa. Musta huumori ja arkisten tilanteiden absurdius tarjoaa vertaistukea oman arjen tötöilyihin.

The Woman in the Window –  Nainen ikkunassa (Netflix)
Varsin vaisujakin arvioita kerännyt psykokauhuleffa vetosi kyllä meikäläisen korona-ajan tunnelmiin. Taloonsa lukittautunut naapureita kyyläävä nainen osuu ehkä lähelle omaa olemistani, tai miksi lie tunsin voimakasta sympatiaa tätä aamutakissaan hiihtelevää kissanaista kohtaan? Jopa komediallisia piireitä saava elokuva on kuvattu hauskasti ja sisältää silmäkarkkia niin värien kuin erilaisten tarkoin aseteltujen tilanteiden osalta. Pääosassa haahuileva Anna  (Amy Adams) on viehättävän dramaattinen ja kliseinen kauhuelokuvien kirkuva nainen, kuitenkin tuotuna tähän päivään. Leffassa piipahtaa myös iki-ihana Julianne Moore, joka mielestäni tihkuu aina ja ikuisesti Pelkkää Seksiä.Naapurissa tapahtuva veriteko ja naisen päänsisäiset kauhut kietoutuvat mukaansa tempaavaksi sekamelskaksi, ja absurdi tunnelma pitää otteessaan napakan alle parin tunnin keston ajan.