Koronakosmetologiaa koko rahalla

Jokaisella on omat tapansa selvitä korona-arjesta. Kutominen, meikkaaminen,värityskirjat, tuolijumppa, lettikampausten tekeminen…mikä vain vähänkin toimii! Koska  tantra-kurssia ei näiltä leveysasteilta löytynyt, päätin käydä hakemassa kosketusta ja lepuuttamassa levotonta mieltä kauneushoitolassa. Luonnomukaiseksi, vegaaniseksi ja kaikin tavoin ihanaksi väitetty kasvohoito olisi ehkä ainut keino (niin sanotun ysimillisen buranan ohella) saada ahdistuneena kieppuvat ajatukset pysähtymään muutamaksi tunniksi.

Tassuttelen epävarmana sisään hoitohuoneeseen, ja koska tiedossa on tietääkseni naaman nypellystä, olen naturellina liikenteessä. Valitettavasti hoitoa on tarjolla kai kaulasta alaspäinkin, sillä kosmetologi komentaa topakasti riisumaan myös paidan ja sukat. Mietin kauhistuneena karmaisevia rintsikoitani ja huokaisen helpotuksesta kun hän himmentää valaistusta.

”Millainen ihonhoitorutiini sinulla on kotona?”, työntekijä tiedustelee ja yritän vastata mahdollisimman epämääräisesti ”Mjoohhhnnooooo…minä… tuota…kosteutan?”. Tyyppi katsoo minua vähän pitkään mutta kelpuuttaa vastaukseni. Hän käskee minut pöydälle pötkölleen ja laittaa kaiken rekvisiitan kynttilöistä kilkatusmusiikkiin salamannopeasti kohdilleen.

Hoidossa sivellään, hierotaan, rullataan, kuoritaan, höyrytetään ja kaikin puolin veivataan naamaa. Tunnen itseni pullataikinaksi, mutta samalla mietin, miksen koskaan ole keksinyt helliä itseäni kotona lämpimillä pyyhkeillä (sen sijaan olen tarjonnut sekä pyyhehoivaa että hierontaa koirille sun muille rupuisille elukoille). Kiedottuaan pääni pyyhkeeseen tunnen kuinka hoitohenkilö alkaa kaivaa minua peiton alta käsitelläkseen muuta kehoani.

Käsihoito (eheheh) vielä menee , mutta jalkafobisena yllättävä kosketus varpaisiin aiheuttaa lähinnä pakokauhua. Dissosioin niin vahvasti että havahdun vasta kun kosmetologi hihkaisee ”Meillä aletaan kohta tehdä myös geelillakkauksia, voit tulla hakemaan kesäksi nätit varpaankynnet!”. Yritän hymyillä, vaikka ennemminkin ajattelin hamuavani käsiini lähimmän instrumentin ja sahaavani jalkani nilkoista poikki.

Tyyppi hieroo kasvojani rauhoittavin elkein jollain ihanan tuoksuisella öljyllä. Ote on miellyttävä, vaikkakin hentoinen. Tekisi mieli kiljaista ”Kovempaa! Älä lopeta!”, mutta se ei ehkä olisi tässä tapauksessa kovin korrektia. Kaikki hoidon aikana kasvoihin läträttävät aineet ovat niin viehättävän aromaattisia, että voi melkein kuvitella pötköttelevänsä puolialastomana metsässä – ja mikä parasta, ilman itikoita!

Kun hoitaja aloittaa uhkaavalta kuulostavan MEKAANISEN PUHDISTUKSEN, taustalla soiva erilaisista kulttuurisen omimisen elementeistä koostuva kilkuttelu vaihtuu kuin taikaiskusta pahaenteiseen trip-hopiin. Pian tämä kiduttaja kosmetologin vaatteissa alkaa riipiä naamani jollain raastinraudalla, ja kyyneleet valuvat silmistäni korviin ja suuhun saakka. Kärsimys on kovempi kuin tatuointia ottaessa, mutta siinä on jotain oudon tyynnyttävää. Kipakka ulkoinen kipu laannuttaa kivasti sisäiset tuskat.

Naamani on sen näköinen kuin olisin ollut sodassa, mikä on ajatuksena vähän kiusallinen, sillä olen maksanut käsittelystä päivän palkan, toisin kuin sotilaat joilla on varmaan vähän vähemmän aikaa kauneushoitoihin ja naama turmeltuu ihan muista syistä. Kauneusihminen huutelee perään että varataanko uutta aikaa ja ostatko kotihoitotuotteita, mutta minä mietin tyhjentynyttä pankkitiliäni, sanon kiitoshei ja päätän että seuraava hedonistinen hemmotteluhetki tapahtuu jonkun kaverin kotisaunassa  tai kuuman hierojan käsivarsilla . Siihen saakka noudatan voimaeläimeni Holman Antin neuvoja: ”Hemmottele itseäsi, nainen! Valmista seos kylpysuolasta, vartalovoista, panacodista ja kossusta. Hiero se kevyesti limakalvoillesi. Katso peiliin ja anna kevyt lymfahieronta lyömällä itseäsi avokämmenellä naamaan. Kääriydy verhoon. Laula lapsuudesta tuttu laulu. Unohda. Unohda.”

*kuvat Unsplash