Kuluttamisen kyllästämä minuus

Sorrutko mielikuvaostoksiin? Tiedäthän, sellaisiin kuten että aavistuksen liian pieni ja aavistuksen liian hintava nahkarotsi saa sinut muuttumaan niin itsevarmaksi ja seksikkääksi että se on PAKKO ostaa. Itse myönnän avoimesti ostaneeni juurikin mielikuvia. Raitapaita saa minut tuntemaan itseni Coco Chaneliksi ainakin siihen asti kun kämpän kelmeässä valossa peilistä katsoo sama nainen ja sama naama kuin ennekin.  Jakkupuvulla voi taikoa itsensä uskottavaksi ammattilaiseksi, ja tyttömäinen rusetti päässä voi soluttautua limudiskoon.

Myös ruokaa markkinoidaan mielikuvin ja alhaisin manipulaation keinoin. Hömppäleffojen diggaajana tunnen suurta vetoa esimerkiksi jäätelöpurkkeihin, niihin sellaisiin ylihinnoiteltuihin sinkkuherkkuihin joita voi mättää lusikalla rumaan paituliin pukeutuneena TV:n äärellä istuen. Ah niin rapeapohjaiset pizzat lupaavat kuljettaa hyväuskoisen aterioijan makumatkalle Italiaan ja ökykallis luksusmegasuperhypersuklaapatukka on jotenkin mystisesti onnistunut imemään itseensä makua suoraan Suomen luonnosta.

Myös kodintarvikkeilla voi huijata ihmisparkoja; Siivousluuttu lupaa imeä kuin Sponge Bob ja infernaalista sota-alusta muistuttava talouskone väittää taikovansa pahaa-aavistamattomasta kuluttajasta kotihengettären yhdellä napin painalluksella.Muut tekniikan ihmeet ne vasta petollisia ovatkin, miehuudestaan epävarmat poikaparat ja uutta potkua kaipaavat perheenisät kahlaavat peniksenjatkeiden viidakossa haalien turbovarusteltuja kännyköitä, telkkareita joissa on seinän kokoinen näyttö ja autoja joihin kuluu vuosien säästöt. Hyvä  ihminen, anteeksi vain mutta ei niitä henkseleitä tarvitse niin helvetisti paukutella jos sinulla on hieno puhelin, sinä et ole todennäköisesti KEKSINYT sitä vaan ainoastaan ostanut sen.

Mikään materia tuo harvemmin ainakaan niin paljon onnea ja hyvyyttä kuin lupaa, eikä ole käyttöominaisuuksiltaan ainutkertainen. Yritän pyristellä irti kulutuskulttuurista ja kadota mielummin metsään sekä uppoutua ihaniin muistoihin ja kivoihin ihmisiin, mutta tietenkin myös sorrun googlaamaan Niitä Tiettyjä Vitamiineja jotka hoitavat minua upeammaksi sisältä ja ulkoa, tai sitä alennuksessa ollutta takkia jota ei löydy mistään. Yritän kuitenkin muistaa, että en muutu sen kummemmaksi tai paremmaksi ihmiseksi millään koltulla tai muulla keinotekoisella konstilla, ja noin yleisesti uusimpia vimpaimia enemmän ilahduttaa kukkakimppu, leffa tai retki johonkin ihanaan paikkaan. Kun istuu verkkarit jalassa ja itikkaverkko päässä kalliolla syömässä eväitä, unohtaa että koskaan kokikaan tarvetta verhoutua Chaneliin tai etsiä cooliutta tavaramarkkinoilta.