Lääke johonkin

Olen nappaillut ibuprofeenia ja paikoin parasetamolia sekä sekakäyttänyt erilaisia kipudroppicocktaileja siihen malliin, että minulla pitäisi olla sponsorisopimus jonkun törkyrahakkaan lääkefirman kanssa. Vaikka lääkekaapista löytyy migreenitabuja ja olen saanut satunnaisesti kokeiluun erilaisia elämää helpottavia mömmöjä lihasrelaksanteista ja mielialalääkkeistä Tenoxiin asti, niin ei ole vanhan kunnon käsikauppatavaran eli ibuprofeiinin voittanutta! Jos on tarve upgreidata mömmöt, lekurilta hakemaan kasisatasia.

Voi kuinka monta kertaa olenkaan avannut tulehduskipulääkepurkin kädet täristen siinä toivossa, että pohjalla olisi edes yksi kallisarvoinen tabletti. Kipulääkkeitä täytyy löytyä niin työpöydän laatikosta, taskusta kuin käsilaukustakin. Baarireissu, ulkomaanmatka tai perjantai-ilta työviikon jälkeen ovat tuhoon tuomittuja, jos lääkitys ei ole kohdallaan. Olen hamstrannut tuhannen milligramman Paramaxeja Pariisissa, yrittänyt nappailla epätoivoissani lasten kipulääkkeitä pahimpaan pääkipuun tuttavan luona ja itkenyt migreenipäissäni ibumaxin ja energiajuoman kanssa.

En käytä kannabista eikä sienitoimitustakaan ole näkynyt, joten jotain ainetta pitää olla jemmassa kovimman kivun lievittämiseksi. Kiitos migreenin, kipukynnykseni on kuitenkin mielestäni kohtuu korkea, enkä nakkaa pilleriä naamaan aivan jokaisen krampin ja nyrjähdyksen takia. Välillä jopa ärsyttää, kun lääkäri reagoi johonkin vaivaan tai itsediagnosoituun laajempaan tautikokonaisuuteen vain kirjoittamalla hieman enemmän ja vahvempia tulehduskipulääkkeitä. Oli kyseessä sitten verenvuoto, silmätulehdus, niskasärky tai akuutti kuolio jalkaterässä, Burana on jokaisen lääkärin käsikirjassa ykkösenä. En ole ihan varma, mitä ärtynyt suoleni tästä toimintatavasta tykkäilee.

Toistaiseksi olen päättänyt pysyä autuaan tietämättömänä lääkkeiden mahdollisesti aiheuttamista maksa- sun muista vaurioista. Tiedostan kyllä, että keho rapistuu, ja siksi olen yrittänyt edes harventaa viikoittaisia pikku päänsäryn paranteluja kuukausittaisiksi, ja ottaa onnea tuovan tabletin vain, jos mieletön migreeni tai kuolettavan karmea kuukautiskipu lähestyy. Jo pelkkä Ibumax-purnukan iloinen rapina repussa toimii tehokkaana placebona – ei mitään hätää, medikaalinen apu on lähellä. Kun maalliset kipuilut ovat jonain päivänä lopullisesti ohitse, voivat reippaat lääketieteen opiskelijat sitten tutkia, mitä kaikkea metkaa sisuskaluistani oikein löytyy.

hyvinvointi terveys
Kommentit (2)
  1. Kipulääkkeet ovat taivaanlahja, kun oikeaan saumaan niitä ottaa.
    Laukuissa/repussa/rotsin taskussa on aina muutama tabletti etoricoxibia nivelkipuihin, Pronaxenia migreenin varalle, Imodiumia vatsataudin avuksi ja allergialääkkeitä kaikkeen muuhun 😀

    Kipulääkkeiden määräysinto lääkäreillä kuitenkin ihmetyttää, niinkuin sinäkin totesit, oli vaiva mikä hyvänsä, niin nappia naamaan vain.
    Ja miksi heti esim. Burana 800?? Jos ihminen käyttää kipulääkkeitä harvoin, niin kyllä se miedompikin riittää.
    Vatsapolilla lääkäri kirjoitti minulle Tramal ja Panacod reseptit ja kehoitti ottamaan molemmat 3 x päivässä…nauroin, että tuolla täräyksellä en olisi kyllä köyhä enkä kipeä mutta en myöskään pysyisi edes jaloillani saatikka olisi työkykyinen. Lääkäri totesi itse käyttävänsä samaa satsia selkäkipuunsa päivittäin. Huh.

    1. No nyt kun mainitsit lääkearsenaalisi, ni kyllä itsekin tarvitsen allergiadroppeja (talvella kylmyyteen , keväällä ja kesällä siitepölyyn) ja Imodium on paskahalvauksen hetkellä helvetin hyvä apu!

      Ohhoh, ehkäpä lekuri on oman mömmöannoksensa ansiosta ollut vähän heikommassa hapessa ja työkyvyssä, niin on sitten sullekin määrännyt hövelisti lääkitystä. Tramalia ja Panacodia vedellessä unohtuisivat eppäilemäti kivut ja ihan kaikki muukin..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *