Mä haluun (antaa) mielihyvää, iloa ja nautintoa
nautinto
- Voimakas mielihyvä.
Esimerkiksi: Aistillinen, esteettinen nautinto. Kulinaariset nautinnot. Sukupuolinen nautinto. Taide-, lukunautinto. Etsiä nautintoa. Tytön kosketus tuotti hänelle suurta nautintoa. Heidän peliään katseli nautinnokseen, oli nautinto katsella heidän peliään.
”Ihmisethän elävät nautinnolle!”, hihkaisi viehko leidioletettu Netflix-sarjassa Naisen nautinto. Tutkijoiden mukaan suurimmat nautinnon hetket liittyvät kyllä joko suoraan tai välillisesti evoluution kannalta oleellisiin peruskysymyksiin, lisääntymiseen ja selviytymiseen.
Olen joskus hieman kateellinen avoimen hedonistisille tyypeille, joiden mielestä elämä on elettävä nauttimalla täysillä. Elämäntyylin kääntöpuolena on se, että kun nopean mielihyvän asettaa etusijalle, saattaa elämä vilahtaa vähän liiankin vauhdilla alamäkeen huimausaineiden, nopeiden autojen ja sitäkin nopeampien ihmissuhteiden parissa. Hillitön hedonismi tuottaa hetkellisen nautinnon, ja pidemmällä aikavälillä lopputuloksena voipi olla iso maha ja vielä isompi mielipaha.
Kukapa ei tykkäisi hemmotella itseään herkuttelemalla tai tekemällä jotain itselleen mieluisaa? Aina nautinnon ei tarvitse kuitenkaan olla fyysistä, vaan itseään voi stimuloida myös älyllisesti. Mitä niihin seksuaalisiin elämyksiin tulee, sapioseksuaalina sytyn väittelystä mutta myös muut eroottiset elämykset kelpaavat; Laitoin ystävälleni hiljattain tunnustuksellisen tekstarin, jossa kerroin katsoneeni putkeen kokonaisen tuotantokauden espanjalaissarjaa, jonka pääosassa oleva miekkonen vastasi vallan hyvin hivenen häiriintynyttä miesmakuani. Henkiset orkut taattu.
Taide-elämys on nautinto, esimerkiksi hyvällä keikalla voi päästä melkoisiin tiloihin, kun paketissa yhdistyvät auditiivinen, visuaalinen ja intiimin yhteisöllisen tilan(teen) myötä ehkä jopa käsinkosketeltava, kinesteettinen mielihyvä. Aikamoista nautinnon huumaa voi saada aikaan myös hyvä elokuva, taidenäyttely tai vaikkapa kirja. Taidenautinnon suuruudesta ja merkittävyydestä kertonee myös se valtaisa pettymyksen tunne, kun arkea elähdyttänyt lukuelämys tai leffa tulee päätökseensä.
Nautinnosta puhuminen on paikoin tabu, tai ainakin kiusallista. Kertoohan sanakirjakin nautinnon synonyymiksi ”haluilleen periksi antamisen”, mikä antaa nautiskelulle hieman paheellisen vivahteen. Pitäisi ennemmin paiskia töitä ja ehkä vähän kärsiä kuin pyrkiä kohti nautintoa. Toisaalta sananlasku kuuluu myös, että ”Kun työ on nautinto, elämä on ilo, mutta kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta.” Saa kai työn teostakin siis nauttia, jos siihen suinkin kykenee. Ainakin jotain minimaalista mielihyvää soisi palkkansa eteen puurtamisen kullekin tuottavan.
Mielestäni positiivisin tavoin saavutettu mielihyvä kuuluu jokaiselle, mutta toki joku ihmisperse voi saada nautintoa sellaisista asioista, jotka vahingoittavat toisia – esimerkiksi kosto voi tuottaa ilkeämieliselle ihmiselle varsin suurta nautintoa. Ehkä tällaisten pimeiden puolien vuoksi nautinnossa voi olla syntinen sointi. ”Kaikki maailman ilo on syntynyt onnen tahtomisesta toisille. Kaikki maailman kärsimys on syntynyt nautinnon tahtomisesta itselle.”, kuuluu jokin vanha viisaus.
Nautinto ei välttämättä ole tie onnellisuuteen, hedonistinen huuma voi tuottaa euforian, jonka haluaisi kokea uudelleen ja uudelleen, mutta pysyvää olotilaa ei mielihyvän tunteessa hykertelystä varmaankaan saa eikä tarvitsekaan. Eihän sitä ainakaan tällainen savolainen peruspessimisti kestäisikään, jos perhoset lentelisivät vatsanpohjassa ja pää räjähtäisi nautinnon huumasta joka hetki.
Melkoista mielihyvää voi saada paitsi saamisesta, myös antamisesta. Maailma hymyilee hetken hieman kauniimmin, kun on onnistunut auttamaan ja ilahduttamaan kaveria. Rakkaus ei vähene jakamalla – se lisääntyy, toteavat polyamoristitkin. Vaikka et haluaisi heittäytyä helliin hetkiin useamman kumppanin kanssa nyt tai koskaan, voit harkita harrastavasi kimppanautiskelua esimerkiksi jaetun suklaanautinnon tai meditaatiomielihyvän muodossa. Ja jos olet jakanut mielihyvää jo aivan tarpeeksi, ole hetken itsekäs hedonisti ja syö suklaasi ihan itseksesi sohvalla löhöten.
Mistä Sinä nautit?
Nautinnollista päivää!
Turjakkeen perustelu liialliseen syömiseen ja juomiseen on tämä: ”oraaliset nautinnot ovat ihmisen suurimpia nautintoja ja niiden kaipuu juontaa jo imeväisikään, kun lapsi saa ravintonsa äidin rinnasta imemällä”.
Inhoan jo koko lausetta
Hedonistiksi minusta ei kyllä ole, tiedostan liikaa sen, että jos sille tielle lähtee, niin lopulta mikään ei riitä.
Mieluumin menen Luterilaisella mentaliteetillä ja kärsin ensin vähän ja sitten ”nautiskelen”, ainakin jos kyseessä on ruoka tai juoma.
Muilla elämän osa-aloilla ehkä olenkin jopa hedonisti, nautin rajattomasti kauniista asioista, ihmisistä, musiikista, luonnosta, you name it, I indulge!
Hyvää tekstiä taas tuotit, mutta arvaapa mikä jäi päälimmäisenä mieltäni kaihertamaan?
*
*
*
mikä espanjalainen sarja???
Kiitos <3
No hyh, tuo lause vie kyllä mässäilyhalut – valitettavasti vain hetkellisesti!
Onneksi noita elämän kauniita asioita voi nautiskella tosiaan melko rajattomasti, jos sitten oraalisesti pyrkii pieneen säännöstelyyn.
Ja näin meidän kesken, se sarja oli Kyllä kaikki järjestyy.. 😀
hmm…sielläpä tosiaan oli muutamakin herkkupala!
Ah, no eikö!!!
Itse olen pohjimmiltani hyvin nautinnonhaluinen ihminen (lue: laiska ja ahne). Siinä määrin olen tälle antanut periksikin, että olen hyväksynyt sen, että minun maailmassani päivä on pilalla, ellei siihen liity minkäänlaista nautintoa.
Toisaalta olen pitkään tiedostanut, että hyvän elämän saavuttamisessa yksi keskeisistä asioista on kohtuullisuus nautintojen suhteen. Kehtaan jopa väittää, että erittäin suuri osa nykyajan ongelmista, aina kansanterveydellisistä pulmista eksistentiaaliseen kriiseilyyn, kumpuaa nimenomaan siitä, ettei nautinnoissa onnistuta säilyttämään kohtuutta.
Sekin on tärkeä huomio, että kaikki nautinnot eivät ole samalla viivalla. Ne nautinnot, joihin nykyään tartutaan liian usein, ovat juuri niitä helppoja ja nopeita nautintoja (kuten sohva, suoratoisto ja suklaa). Kuitenkin on olemassa myös ponnistelujen kautta saavutettavia nautintoja, joista esimerkkinä voisi mainita liikunnan tai jonkin projektin valmiiksi saattamisen. (Vaikka homma itsessään olisi ynseähkö, kuka ei tuntisi mielihyvää seistessään valmiin lopputuloksen äärellä?) Tällaisten nautintojen tavoittelu on paljon vähemmän haitallista eikä niissä ole myöskään helppo mennä liiallisuuksiin – siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole yhtä houkuttelevia vaan niihin joutuu pikemminkin patistamaan itsensä.
Pyrin elämässäni sellaiseen balanssiin, että ensin tavoittelen (työlästä) mielihyvää, jota saan tekemällä työni hyvin ja liikkumalla, ja sitten päästän itseni niiden helppojen nautintojen ääreen – edelleen kuitenkin muistaen kohtuuden. Kourallinen suklaata, ei kiloa. 🙂
Amen! ^_^