Muistot on vaa sähköiskuja aivossa

 


Koska negatiivista kitinää ja pessimististä puintia on blogi täynnä, ajattelin tällä kertaa keskittyä myönteiseen muisteluun. Sellaista tarjoilevat työhommissa vastaani tulleet kysymyskortit, joiden esittämiin kyssäreihin pyrin vastailemaan parhaani mukaan. Saa nähdä, onnistuko kaivamaan jostain aivolohkostani positiivistakin sanottavaa.

1. NÄMÄ ASIAT OVAT TUONEET ILOA VIIME AIKOINA

Huomaan, että heti tekisi mieli alkaa listaamaan, mitkä seikat eivät ainakaan ilahduta. Eniten vituttaa kaikki. Mutta koska sitä ei kysytty, niin pakko mainita kestoilonaiheeni eli livemusiikki. Esimerkiksi taannoinen Suuri sinfoninen matka, jonka myötä pääsi niin maailmanlopun tunnelmiin kuin Pyhimyksen pään sisäänkin, oli eeppinen kokemus. Musiikki ilahduttaa muutenkin, sillä sain hankittua vihdoin uudet kuulokkeet ja voin taas luukuttaa Azelia Banksia lenkkeillessäni: ”What you gon’ do when I appear?W-w-when I premiere? Bitch, the end of your lives are near. This shit been mine, mine…”. Musan kuuntelemisen lisäksi iloa tuovat kanssaihmisten kivat kommentit, reissusta haaveilu sekä kissa-allergian ainakin ajoittainen helpottaminen.

2. HYVÄ OMINAISUUS, JONKA OLEN PERINYT

Olen perinyt keskenään kovin eri ikäisiltä ja muutoinkin eriparisilta vanhemmiltani kasan kummallisia toimintatapoja, omituisia oireita ja epäsosiaalisia ominaisuuksia. Näiden lisäksi olen kuitenkin saanut geenilotossa  ja omaksunut mallioppimisen kautta myös aimo annoksen sitkeyttä, itsenäisyyttä sekä luovuutta (joka kyllä näyttäytyy minussa ja vanhemmissani aivan eri elämän osa-alueilla). Ehkäpä äidiltä peritty herkkyyskin voi olla parhaimmillaan vahvuus. Luulen että osa itsenäisen naisen eetoksestani polveutuu myös mainiolta mummo-vainaaltani.

3. TÄMÄN ELÄMÄNTAIDON HALUAISIN SIIRTÄÄ ETEENPÄIN

Lapsettomana minun ei onneksi tarvitse kantaa kokonaisvastuuta yhdenkään ihmistaimen elämäntaidoista, mutta haluaisin kyllä välittää eteenpäin jonkinlaista empatiakykyä ja ymmärrystä siitä miten tärkeää on osata asettua toisen, erityisesti heikomman asemaan – niin ja toki suojella sekä vaalia toisia sekä ympäristöämme!

4. TÄSTÄ KOKEMUKSESTA EN LUOPUISI

Joskus tuntuu että merkittäviä elämänkokemuksia on liian vähän, toisinaan taas että kaikkea rankkaa on tullut koettua niin että ranteita pakottaa. En luopuisi ainakaan niistä hetkistä, kun olen uskaltanut tehdä omia päätöksiä ja ehkäpä astua epämukavuusalueelle; Ex tempore-reissut, vapaaehtoistyö eläinkohtaloiden parissa, tukihenkilönä synnytyksessä toimiminen, rakkauden ja välittämisen tunnustaminen toiselle ihmiselle. Rohkeus on usein vähissä, siksi varmaan vaalin muistoissani erityisesti niitä hetkiä, kun koin olevani edes hieman rohkea.

5. KODISSA MINULLE ON TÄRKEÄÄ

Kotini koko on vaihdellut, ja tällä hetkellä vakiintunut taas varsin kompaktiin kopperoon. En siis voi haaveilla poreammeesta, suuresta ruokasalista tai edes saunasta. Niin tylsää ja arkista kuin se onkin, kotini keskipiste on sohva, jossa on takalistoni muotoinen kuoppa! Koti on paikka, jossa pötkötän erilaisissa asennoissa, töllään Netflixiä ja kurkin jääkaappiin. Edellä mainitut ovat kotini Pyhä kolminaisuus, kaikesta muusta voi tinkiä. Kämppääni mahtuu mieluusti eläin(-ja toki muitakin) ystäviä, sohvalla saa syödä ja kaikkiin kaappeihin kurkistaa.

6. TUNTEIDENI PALON KOHDE

Jos mietin, mikä tunteitani kuohuttaa, niin on taas kerran todettava että ihmis- ja eläinoikeusasiat. Jos tunteiden palo viittaa jonkinlaiseen rakkauteen ja intohimoon, niin keikkojen ohella koen euforian fiiliksiä myös maalatessani tai lukiessa oikein viihdyttävää ja/tai kiinnostavaa kirjaa. Mielikuvitusmaailmat vetävät puoleensa ja pois arjen murheista. Toki tunteet voivat roihuta myös toista ihmistä kohtaan, mutta pääsääntöisesti kontrolli pettää ja pakottamaton ilo ja riemu tulevat muista tunne- ja taide-elämyksistä.

7. MUSIIKKIA, JOKA ANTAA VOIMAA

Musiikkimaustani tai -mauttomuudestani olen  jaaritellut jo kerran jos toisenkin.
Tyydyn tären toteamaan, että musiikki ylipäätään antaa valtavasti voimaa! Erityismaininta Björkille ja äkäiselle rap-musiikille.

8. OHJAAJA TAI OPETTAJA, JOLTA OLEN SAANUT PALJON

Luulen että minulla on hieman vajausta tällaisista syvistä ja hyvistä opettajasuhteista, mutta jotain olen reppuuni varmasti saanut lukion kuviksen sekä äidinkielen opettajalta – molemmat vahvoja naisia, jotka vaativat paljon mutta kehuivat kun siihen oli aihetta. En ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen saanut niin paljon eväitä itseilmaisuun ja kirjoittamiseen! Toivon että olisin osannut heittäytyä enemmänkin toisten ohjattavaksi ja opetettavaksi, mutta ujona tyyppinä minun oli vaikea ottaa vastaan niin haasteita kuin palautettakin. Aikuisena olen varmaankin yrittänyt etsiä tällaisia opehahmoja erilaisilta kursseilta ja koulutuksista.

9. KOVA PONNISTUS, MUTTA SAIN SEN VALMIIKSI

Ainakin gradu oli sen hetken mielenmaisemissa melkoinen ponnistus, joka kaikesta kärsimyksestä huolimatta valmistui suhteellisen nopeasti ja hyvin arvosanoin. Matemaattinen hahmotushärö kummitteli sen verran että lähdeviitteiden merkkaaminen oli perkeleellistä puuhaa, mutta niin vaan putkahti ilmoille jokseenkin tieteellisen kirjoittamisen konventioita noudatteleva tekele. Aihevalintani ansiosta olin ryhmän musta lammas, enkä tässäkään tapauksessa osannut ottaa oikein vastaan ohjaajan apua, joten olin aidon hämmästynyt, kun arvostelijoilta herui jonkinmoista ymmärrystä kirjoitelmalleni. Koen myös, että oman mielenterveyden hoitaminen on ollut ponteva ponnistus, mutta en voi kyllä väittää, että se urakka olisi nyt tai koskaan valmis, hehe.

10. SILLOIN KOIN OLEVANI AVUKSI

Otan usein luontevasti kuuntelijan roolin, ja toivon että siitä on joskus ollut vähän apua jollekin. Ajattelen myös vaikuttaneeni useamman ihmisen ja toislajisen elämään kohentamalla konkreettisesti apua tarjoamalla heidän elämisen olosuhteitaan. Aina apuni ei ole pyydettyä tai ehkä edes toivottua, mutta esimerkiksi tänään sain kuulla kiitoksen siitä, kun olin todennut melko suorin sanoin erään ihmisen parisuhteen olevan väkivaltainen ja hänelle haitallinen.  En haluaisi kuitenkaan heittäytyä aivan jeesussyndrooman vietäväksi, vaan ihan sellainen arkinen auttelu vaikka siivoilun (josta saan itsekin tyydytystä, muahahaha) tai koiran ulkoilutuksen merkeissäkin voi olla iso apu.

11. TÄSSÄ OLEN TULLUT PAREMMAKSI IÄN MYÖTÄ

Voi olla, että aika monen mielestä olen tullut pahemmaksi akaksi, mutta itsekkäästi ajatellen olen kyllä hieman parempi pitämään omat rajani ja ilmaisemaan mielipiteeni. Tässä aion kehittyä yhä. Olen myös täysi-ikäisyyden jälkeen ja vielä kolmenkympinkin jäätyä taakse tullut paremmaksi ihmisiin tutustumisessa. Ihan muutaman vuoden sisällä olen opetellut ihan todella paljon ilmaisemaan omia toiveita ja tarpeitani, toki ottaen kaksi askelta eteen ja välillä yhden taaksepäin. Ainakin monet tilanteet, joissa ennen olisin ollut paniikkikohtauksen partaalla, hoituvat tätä nykyä pienemmillä tärinöillä. Terapeuttini totesi, että pian loppuaan lähenevän terapian viimeinen tavoite voisi olla, että minusta tulisi vähän tuhmempi! Allekirjoitan tavoitteen.

12.TÄLLÄ TAVALLA PÄRJÄSIN, KUN MINULLA OLI VAIKEAA

Vaikeita hetkiä on ollut enemmän tai vähemmän, joskus oman pään sisäisessä karkkimaassa, joskus reaalimaailman mutkien ja murheiden takia. Resilienssi on ehkä vähän lisääntynyt vuosien varrella, mutta monet muutkin hyvät ja heikommat selviytymiskeinot ovat olleet käytössä. Yksin pärjäämisen mentaliteetti on vahva, ja varsinkin jos tukea ei ole ollut, olen ottanut kaikki omat coping-keinot kehiin. Vaikeiden viikkojen ja vuosien yli ovat auttaneet ylensyönti, kirjoittaminen, pakomatkat, kirjekaverit, todellisuuspako sarjojen pariin, terapia, lääkkeet, itkeminen, työnteko, rutiinit sekä sitkeä itsensä ja omien skeemojensa analysointi. Hiton hengästyttävää puuhaa, mutta lopussa kiitos seisoo tai on ainakin puolikovana.

13. SILLOIN KOIN TYÖN ILOA

Annan ehkä itsestäni työorientoituneen kuvan, vaikka en ole kunnianhimoinen, omaa uratavoitteita tai saa kovin kummoista palkkaa. Jotain työn iloa kai kuitenkin parhaimmillani koen, koskapa se vie ison lohkon ajastani ja ajatuksistani. Olen nauttinut erityisesti luovista projekteista, joissa olen löytänyt uusia puolia niin itsestäni kuin toisistakin – erityisesti miesporukoiden kanssa toimiminen on jäänyt mieleen ja tuonut uutta näkökulmaa naisasiakuplaani. Tunnen jonkinlaista intoa ja paloa työhön myös silloin, kun pähkäilen jonkun haastavan teeman parissa, ja tietenkin silloin kun koen pieniä onnistumisen hetkiä.

14. PAIKKA, JOHON LIITTYY HYVIÄ MUISTOJA

Hurmaannun aika helposti erilaisista paikoista ja maisemista, viimeksi tällä viikolla aamuisesta vaaleanpunaisesta taivaasta, jossa violetin sävyiset pilvet liikkuivat. En ole jäänyt itkemään lapsuudenkodin perään, mutta muodostan kyllä helposti muistoja ja palaan niihin usein. Merkittäviä paikkoja tähän astisessa elämässäni ovat olleet esimerkiksi mummola ja lähimetsä – myöhemmin Lontoo ja Kuuba. Lämpimät muistot liittyvät usein jonkinlaiseen vapauden kokemukseen; niin kalliolla, mummolan aitan katolla, kuorma-auton kyydissä liftatessa kuin näköalapaikalla vieraassa maassa voi nostaa kädet ylös, tuntea kuinka tuuli tarttuu vaatteisiin ja olla olematta kellekään yhtään mitään.

hyvinvointi ajattelin-tanaan mieli testit
Kommentit (2)
  1. Oi sinä virtuaalinen ystäväiseni, kiitos tästä kurkkauksesta sisäisiin maailmoihisi. Käsitykseni siitä, että sie olet kaiken kaikkiaan oiva, ihana, monimutkainen ihminen juuri sinuna vahvistui taasen piirun verran 🙂

    PS: Panosta huolella pikku tuhmuuteen!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *