Yksi ikuisuusotsikko lehti-ja verkkoartikkeleissa on ”Ärsyttävimmät kollegat”.
Pääsääntöisesti tulen toimeen melko monenlaisten tyyppien kanssa, mutta onhan se nyt hieman herkullista pohtia, millaiset kollegat saavat ketutuskäyrän nousemaan… Joten kannan korteni nillityskekoon.

♥

TYÖPAIKAN ÄRSYTTÄVÄT TYYPIT

    KIKATTAJA

Nuori tai keski-ikää lähestyvä (yleensä) naiseksi identifioituva henkilö, jonka reaktio kaikkeen on korvia raastava, suorastaan orgastinen kikatus. Erityisen pahaksi kaakatus yltyy, jos porukassa on mies ja useampi kikattaja- tällöin kilpanauraminen miehen jutuille on katkeamatonta. On hirvittävää viettää kahvitauko tai ruokatunti pöydässä, jossa naiset kokevat velvollisuudekseen kikatella joka kerta kun mies sanoo jotain. En tiedä kokevatko mieshenkilöt tämän kannustavaksi tai viehättäväksi, mutta ainakin vieressä kuuntelijalle tämä aiheuttaa harmaita hiuksia ja kroonisen resting bitch facen. Naiset hei, teidän velvollisuutenne EI ole aloittaa hervotonta hihitystä saman tien, kun ovesta astuu äijä, joka huikkaa ”Mitäs tytöt?”.

    PALKKIONMETSÄSTÄJÄ

Tämä tyyppi kaipaa tunnustusta työstään, ja huolii mielellään kehut myös toisten tekemästä duunista. Hän ei häpeile luetella esihenkilölle, mitä kaikkea on saanut aikaan eikä ottaa kunniaa tiimin yhdessä ideoimasta projektista. Paitsi oman egonsa pönkittämiseen, hänellä on aina aikaa myös semisti sabotoida toisten työtä. Tämän palkkion ja pääkallon metsästäjän lempipuuhia on käräyttää joku huonosti tehdystä tai tekemättä jääneestä työstä. Jokainen kollega on kilpailija, ja potkujen hankkiminen kilpakumppanille on aina askel lähemmäksi omaa ylennystä. Verenhimoinen vaanija on kaikille kateellinen, ja saattaa kehuja kalastellakseen imitoida jopa paremmaksi pelkäämänsä työkaverin ulkomuotoa, puhetyyliä tai työtapaa. Tyypin taktiikkaan kuuluu usuttaa myös kollegoita toisiaan vastaan. Pidä siis varasi, älä usko valheisiin!

    ELLUN KANA (Kuulun itse tähän kategoriaan)

Mapit hukassa, paperit levällään ja itku silmässä. Homma hanskassa ja hanskat aina ihan hemmetin hukassa. Rillit vinossa, tukka sekaisin ja aikataulut taas aivan päin helvettiä. Rasittava sekoilija on alati kyselemässä, moneltako piti olla ja missä ja on aina joko viime tipassa tai tuntia aiemmin paikalla. Kun joku kysyy ”Ilmoittauduitko siihen seminaariin, joka on tänään”, vastauksena on yleensä tyhjä katse, joka paljastaa, että taas kerran pääsi unohtumaan. Ellun kana soittaa takaisin viikon päästä jos muistaa, kirjoittaa sekavia viestejä ja konttaa nälkätutinoissaan lounaalle koska unohti taas eväät. Kananen skarppaa asiakkaiden tai muun työtilanteen tullen kiskaisten jostain ylleen hämmentävän hämäävän virkamoodin, mutta hommat hoidettuaan tirauttaa taas pienet kyyneleet tai alkaa etsimään kadonnutta muistivihkoaan, joka löytyy lopulta jääkaapin ylähyllyltä.

    TOSIKKO

Työpaikalla ei saa nauraa eikä olla muutenkaan mukavaa. Vitsit ovat vähissä ja huumorilla ei saa kuitata vakavia juttuja – ja kaikki jutut ovat sellaisia. Tosikko palauttaa kurin ja järjestyksen taloon, jos muilla meinaavat lähteä jutut lapasesta. Musta huumori, kaksimieliset kaskut ja hölmöt heitot ovat kiellettyjä ja tosikon johdolla kokoukset hoidetaan asiallisesti asialistan mukaan. Tosikon otsasuoni pullistuu, jos joku lipsauttaa kirosanan, ja liian äänekäs ilonpito saa hänet pakenemaan ovet paukkuen.  Tällaisen tosikon on tosi vaikea myös ottaa vastaan toisten tunneilmaisua. Äkilliset itkut, naurut tai suuttumukset on parempi päättää heti alkuunsa toteamalla, ettei tällaiseen ole nyt aikaa. Tosikko saa aikaan muille mutta erityisesti itselleen suunnatonta stressiä ahdistumalla siitä, että kollegat pitävät kyynärpäitä ruokapöydällä, kertovat kakkavitsejä kokouksessa tai itkuhalailevat liian estottomasti.

    TUULIVIIRI

Edellisenä päivänä lopareilla uhkaillut kollega saattaa olla seuraavana aamuna itse aurinko. Hän hermostuu ja alkaa näpyttämään MOLlin sivuja pienestäkin vastoinkäymisestä, mutta toisaalta taas onnistumisetsaavat hänet vannomaan ikuista rakkautta ja uskollisuutta työlleen. Tuuliviirin tapa toimia työyhteisössä noudattelee siis pitkälti epävarman ja turvattoman läheissuhteen kaavaa. Tuuliviiri halusi eilen siistjäksi ja tänään puutarhuriksi, hän tahtoo ehkä ylennyksen tai sittenkin toisaalta lyhyemmän työajan. Hän aloittaa hankkeita ja projekteja jotka jättää kesken, heittelee ilman älyttömiä ideoita ja ahdistuu kun muut eivät reagoi niihin nopeasti tai ollenkaan. Hän aloittaa lauseet keskeltä, ei pohjusta ajatuksiaan ja laukoo aina jotain yllättävää kesken kokouksen. Jos hän saa negatiivista palautetta toiminnastaan, asialle hälytetään työsuojeluvaltuutettu, poliisi ja palokunta. Tilanne saattaa selvitä kuitenkin varsin pian pullakahveilla,selkään taputtelulla tai viimeistään pikku bonuksella seuraavaan palkkaan.

Milllaiset kollegat saavat sinun hermosi kiristymään, entä millaiseksi työntekijäksi koet itsesi?
Pelastaako etätyö tyystin kaikelta tahtojen taistelulta ja egojen yhteentörmäyksiltä?