Mietintöjä mielenterveydestä III : PTSD
Traumaperäinen stressireaktio kehittyy henkilön jouduttua kohtaamaan tapahtuman, johon liittyy joko kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka taikka oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen. Traumaattinen tilanne aiheutti henkilössä voimakasta pelkoa, kauhua tai avuttomuutta. (www.terveyskirjasto.fi)
Traumaperäinen stressireaktio tuntuu siltä, kuin järkytys olisi jäänyt kehoon kiinni. Traumaa vartioi vaikkapa se pieni lapsi, joka hirvittävän asian koki. Trauman aiheuttama stressi ei irtoa ravistelemalla, vaan putkahtaa esiin yllättävissä tilanteissa, kuten läheisissä ihmissuhteissa.
Post-traumaattinen stressihäiriö ilmenee esimerkiksi häiritsevinä muistoina traumaattisesta tapahtumasta. Nämä muistot ilmenevät painajaisina ja hämmentävinä häivähdyksinä esiintyvinä flashback-reaktioina. Muistot voivat aiheuttaa syvääkin ahdistuneisuutta ja myös fyysisiä oireita – sydän hakkaa kurkussa ja kädet tärisevät.
Toinen oire liittyy yleensä aiheen välttelemiseen ja henkiseen turtumiseen. Traumatisoitunut saattaa nähdä suurta vaivaa välttääkseen seikkoja ja paikkoja, jotka muistuttavat heitä tapahtuneesta. Ihminen saattaa myös turtua henkisesti, mikä vaikeuttaa hyvinvointia ja ihmissuhteita – on vaikea luottaa ihmisiin kun perusturvallisuus on rikki, ja pettymykset tuntuvat musertavilta. Traumatisoituneet henkilöt saattavat kokea, ettei heillä ole tulevaisuutta, on vaikea haaveilla elämästä eteenpäin. Post-traumaattista stressiä poteva tasapainoilee myös sietoikkunan reunoilla. Usein tilaan liittyy ylivirittyneisyys, ja näin ollen henkilöllä on vaikeuksia nukkua ja keskittyä, levottomuus vaivaa. Hän saattaa myös säikähdellä asioita, tai kokea yhtäkkisiä, yllättäviä vihantunteita.
Kun stressi jatkuu pitkään, on kehokin jatkuvassa hälytystilassa. Oireet vaihtelevat, mutta traumatisoituneella saattaa esiintyä vaikkapa
hengityselinten häiriöitä, runsasta hikoilua, sydän-ja verisuonioireita, immuniteetin heikkenemistä, ruoansulatusvaivoja, uupumusta, lihaskipuja ja kramppeja erityisesti pään alueella ja hormonaalista epätasapainoa. Keholliset oireet rajoittavat elämää, ja niiden tarkkailusta tulee helposti noidankehä, joka johtaa uusiin oireisiin. Kehon ja mielen yhteys onkin huomioitava myös trauman hoidossa, ja rentoutumista sekä keskittymiskykyä tukevat lajit ovat tärkeitä jatkohoidossa.
Traumasta ei välttämättä toivu täysin, mutta sen kanssa on ainakin mahdollista oppia elämään. Tapahtumasta mahdollisimman hyvin toipuminen on tärkeää myös muiden ihmisten kannalta, sillä traumatisoituneen käytös voi osaltaan olla vahingoittavaa ja vaikeaa myös läheisille. Läheisten tulee silti tiedostaa, että trauman tahallinen triggeröinti ei ole korrektia. Kommunikointi on erityisen tärkeässä roolissa ihmissuhteessa post-traumasta kärsivän kanssa, sillä jokin maku,ääni tai haju voi laukaista ahdistuksen. Läheisen ei kuitenkaan tarvitse yrittää parantaa traumaa, vaan ainoastaan olla läsnä ja tukena omien voimavarojensa mukaan.
Kun traumaattisesta tapahtumasta on vasta vähän aikaa, keskeisimpänä hoitona toimii turvallinen ja rauhoittava keskustelutuki .Toisinaan oireisiin voidaan käyttää myös lääkitystä. Pitkäkestoisemmassa tai tapahtuman jälkeen käsittelemättä jääneessä traumaperäisessä stressihäiriössä taas keskeisin hoito on psykoterapia. Myös EMDR, silmänliikkeisiin perustuva poisherkistäminen ja uudelleenprosessointi, koetaan tehokkaaksi – sormiin tuijottelua yrjöämpäri ja nenäliinapaketti vierellä siis!
PTSD:tä on kutsuttu myös ”sotilaan syndroomaksi”, sillä sotatilanne on omiaan aiheuttamaan tällaisia pitkittyneitä traumatiloja ihmisessä. Olennaista traumaperäisen stressin käsittelyssä on siis rauhoittaa itsensä pois taistele tai pakene – moodista, jotta voisi taas olla mahdollista luottaa, vapautua syyllisyydestä ja olla läsnä omassa kehossaan.
Kerää koko sarja:
