Junan odottelu asemalla palellen noudattelee epämääräisen ihmissuhteen dynamiikkaa: odottaessa vituttaa, pelottaa ja ahdistaa, mutta sitten lähestyvä lupaus lämmöstä saa sulamaan, ja pari tuntia tasaista, turvallista kyytiä korvaa kaikki nuo hyiset menetetyt odottamiseen kuluneet minuutit. Olen viettänyt rautatieasemalla varmaan yhtä paljon aikaa kuin nukkumassa – ja minä sentään rakastan nukkumista! Toki olen myös nukkunut asemalla..

Matkalla Manseen, mummolaan ja milloin minnekin juna on ollut korvaamaton kulkupeli. Olen istunut junassa itkien, nauraen, kolmen päivän festaroinnin katkuisena, yhden ja useamman koiran kanssa, reippaana, uupuneena, raivoissani ja työhaastattelua jännittäen. Junan penkit ovat nähneet herkistelyni, humalani ja ne hirveimmät aamut.

Olen eksynyt väärään junaan pelastaessani pientä elukkaa vääristä käsistä. Tärisevä karvapallo sylissä jäin kesken matkan pois, ja pelkäsimme pimeää vieraalla asemalla jossa konduktööri neuvoi odottamaan seuraavaa junaa takaisin päin. Kaupungilta kantautui tappelun ääniä, otus laski alleen ja piilottelimme katoksen suojissa puolisen tuntia. Paluujunassa käperryimme kaulahuiviini ja itkin koko matkan kotiin.

Kerran suuntasin jossain strong independent woman-päissäni ypöyksin Tikkurilaan festaroimaan,vieläpä kuuntelemaan suomihumppaa cheekistä koon kaijaan. Karkeloiden loputtua yritin luovia ihmismeren lävitse taksitolpalle, mutta jäin jumiin kaikkien kourivien käsien, oksentelijoiden ja kuivapanevien parien keskelle. Viiden kilsan juoksu asemalle ei vartissa vierähtänyt, eikä tilillä ollut rahaa hotelliyöhön. Niinpä vietin yön ulkona . Viivyttelin kahvikupposen kera 24/7 hampurilaispaikassa, kävelin kaduilla ja lopulta käperryin assan penkille siihen saakka, kunnes vartijat tulivat sanomaan ettei siinä saa nukkua. Tunsin empatiaa kodittomia kohtaan, mikä saatana siinä on ettei kolkolle penkille saa päätään kallistaa! 

Katujen kulkijat herättävät hellyyden. Ne sellaiset harmittomat, höyhenellä tapettavat, kuten isäni sanoisi. Lapsuuden kotikaupungin assalla niitä tapaa usein. Karvalakkinen tyyppi sanoo huomenta ja että olispa pilivee. Hän esittelee laukkunsa sisältöä: crocsit, pyyhe, sytkäri ja ’taidekuva’ alastomasta naisesta. Haulikko jäi kottiin, hän hymyilee hampaattomasti ja toteaa samaan hengenvetoon tehneensä aamuviidestä asti lumitöitä, mikä naurattaa ja liikuttaa , tokko hänellä on kotiakaan. Minä astun junaan, mies ulos asemalta mutisten samalla Speden olleen viisas mies, tämähän kun keksi ikiliikkujankin. ”Fuck your local dealer” muistuttaa graffiti asematunnelin seinässä.

Haulikko on tullut puheeksi kerran jos toisenkin, tietyn tyyppisillä jengiläisillä kun on taipumus tulla juttuseuraksi. Lahen asemalla parrakas, hakaristitatuoitu herra tarjoutui paitsi antamaan kosketella aseenpiippuaan (pun possibly maybe intended), myös teurastamaan haulikolla kaikki minua epäkunnioittavasti kohdelleet. Thanks but no thanks bro.

Asemalla raha ja kama vaihtaa usein omistajaa, ja nykyisen asuinkaupunkini asemalta poistettiin säilytyslokerot koska niitä käytettiin kovasti tietyntyyppisten pakettien postilokeroina. Hirveän vähän assan possesta on ollut haittaa, yksi aamu joku oli tosin kiskaissut assan homeiset verhot alas käyttäen niitä peittona, ja välillä pöydän alla majaili poika koiran pedin kanssa. Aseman jengi kuuluu mielestäni assalle, ja on sääli että kaikki pitää siivota pois silmistä! Jos lasten vaanimista ei lasketa, tilaa on mielestäni vähän tuhnuisemmillekin kulkijoille.

Voi kun pääsisi matkalle eikä tarvitsisi kiertää kotona kehää koronaa murehtien! Voisi vain istua junaan ja lähteä lapsellisesti pakoon kaikkea, erityisesti omia emootioitaan.Häiriintyneessä mielentilassa olin vähällä lähestyä nuoruusvuosilta tuttua Hampurin Merimieskirkkoa seuraavanlaisella ystävällisellä maililla:

Jumalan terve,

Olen tulossa nuttura tutisten ja kaavun helmat heiluen Hampuriin ja vietän Reeperbahnilla 2 kuumaa ja toiminnantäyteistä yötä. Löytyykö teiltä siis majoitusta savuttomalle ja lähes nuhteettomalle naisihmiselle kyseisenä ajankohtana? Olisi myös mukava tietää majoituksen hinta. Voin suorittaa maksun luonnossakin pitämällä huolta kolehtipussista. Hätätilanteessa voin jakaa huoneen rekka- tai merimiesten kanssa, unisex-suihku vaatii hieman pidempiä neuvotteluja ja tuntuvaa alennusta majoituksen hinnasta. Arvostan kovasti sivuiltanne löytämääni tietoa siitä, että minun ja muiden matkalaisten käytettävissä on pappi, sosiaalikuraattori ja merimieskirkon ammattitaitoinen henkilökunta, mutta eniten askarruttaa, onkohan teillä tarjolla kahvia ja mehevää munkkia?

Kiittäen ja yhteydenottoanne kärsivällisesti rukoillen: Rosa Canina

*otsikko: Ellinoora