Pyydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle,nyt on elokuu ja minä olen viljaa.


”Syksy saa, minä en.”
”Järki lähti muuttolintujen matkaan!”
Syksyn saapumisen huomaa paitsi koleasta tuulesta, myös alakuloisista ja -tyylisistä viesteistä tuttavilta. Siinä missä kesä oli paahtavan kuuma, syksy saapui aikaisin ja on huitaissut kostealla kourallaan kaikki kukat kumoon. Aamuisin sataa vaakasuoraan, mutta iltapäivällä vastassa saattaa olla tyystin toinen keli. Äkillinen matalapaine vetää mielenkin matalaksi ja kuiva huoneilma kiristää ihoa ja hermoja. Takit piti kaivaa kaapista jo viikkoja sitten, ja syksyn myötä alkoi arkinen aherrus. Jotain suunnitelmiakin oli, mutta missasin tanssikurssin kun en ollut ajallaan koneen äärellä hakkaamassa ilmoittautumis-painiketta, ja moni muu juttu on peruuntunut nuhailun pelossa. Asiakkaat peruvat aikoja syysflunssassa ja ympäri vuoden pyöräilevät ninjat ovat joutuneet ottamaan kommandopipon ja hanskat käyttöön kispaillessaan aamuruuhkassa halki vetisten katujen.

Onneksi syksy on yleensä uuden musiikin aikaa, ja uusia biisejä on alkanutkin tipahtelemaan.Tsekkailin Spotifyn uutuuslistaa ja hihittelin hieman TIPPA T:lle joka yrittää olla kuvassa ja kappalessaan vakavampi kuin mitä aiempi tuotanto antaa ymmärtää. Sori dude, tulen aina muistamaan sinut männävuosien söpöstä Roska silmäs-biisistä : ”Emmä itke vaan mul meni varmaan roska silmään ja iski allergia. Mut älä kerro frendeille, et mä sain jonku kohtauksen. Hei emmä itke mut vähän harmittaa”. Ei sillä etteivätkö uuden biisin ghost-fiilikset resonoisi ihan kivasti kans.

Syksyllä (jo ennestään eeppisiin lukemiin yltävä) podcastien kuunteluni lisääntyy entisestään. Pirjoheikkilää, iltasatuja ja muita unijuttuja, tietysti true crimea, julkkisjuoruja ja chick litiä. Myöhemmin ehkä uppoudun self helpiin ja psykologiaan. Antti Holmaa ja lempeällä äänellä lausuttuja törkeyksiä on kovin ikävä. Suht usein kutsuvat myös sohva ja telkkari, pitäisi varmaan kehitellä jotain korvikkeita karkkipussille. Olen aloittanut kynttilöiden polttamisen, vaikka pienhiukkasilla peloteltuna yritän pysyä kohtuukäytössä. Muistan, kuinka nuorena aikuisena addiktoiduin lakritsintuoksuisiin mustiin kynttilöihin niin, että sain vierailijoilta palautetta kämppäni kaameasta kärystä…hups.

Mietin, mihin priorisoisin pennoseni: Kasvohoitoon nuutuneelle naamalle, kotisiivoukseen vai kenties leffateatteriin? Todennäköisesti päädyn kilauttamaan killingit Valtion Rautateiden ja Matkahuollon kassaan ja lähtemään reissun päälle aina kun tilanne sallii. Aika paljon kaikkea kuivakkaa opiskeltavaa ja työn puurtamista tiedossa, saa siis muistaa viestillä tahi pyytää pihalle. Luulin, että kaveripariskunta aikoi ilahduttaa minua ottamalla kolmanneksi pyöräksi mukaansa, kun kaksikon miespuoliskolta tuli viesti:”Hei, vähänkö sain hyvän idean! Mennään katsomaan teatteria ja ravintolaan ja hotelliin yöksi!”. Kun naputtelin ilahtunutta joooo -vastausta sydämenkuvat silmissä, tajusin seuraavan viestin saapuessa että niin..hän tarkoitti itseään ja puolisoaan.

On vielä aika jäsentymätön olo tämän edessä siintävän kaamoksen edessä, ja yllättävät tilanteet pistävät helposti pasmat sekaisin.Uusi bossini liikkuu hiljaa ja äänettömästi kuin vampyyri verijahdissa. Hän on pääsee tietysti aina yllättämään minut vähemmän työteliäissä puuhissa kuten juoruamassa kollegan huoneesta, syömässä evässämpylää samalla kun puhun asiakaspuhelua tai villasukkajalat pöydällä pitämässä vartin välikuolemaa miellyttävän miesäänen lukemaa meditaatiota kuunnellen. Eräänä aamuna esihenkilö kysyi asemoitumistani suhteessa uskonlahkoihin, joku päivä taas asiakas loikkasi heti ensitapaamisen aluksi sohvalle pitkälleen paljastaen vatsansa. Aika ajoin käteni haparoi työpöydän laatikosta  energiajuomaa ja suolapähkinöitä hermojani rauhoittamaan.

Tauriiniannos energijuoman muodossa tuli tarpeen myös, kun vanha kunnon migreeni iski viime viikolla kesken työpäivän. Pidättelin tuskaani maskin takana silmät päässä pyörien asiakaskohtaamisten ajan, ja kun aina ovi sulkeutui heidän takanaan, lensi laatta kaaressa. Yritin lääkitä itseäni juomalla, ja tötöilin tölkin kanssa silmät migestä sumeina kunnes iltapäivällä pääsin vapauteen. Seuraavana aamuna tuli todettua, että viehkon vihreäsävyinen yrppä oli mennyt komiasti roskiksesta ohi, ja pääsin jynssäämään vatsahappojani lattialta desinfiointiainepullo kourassa heti aamutuimaan.

Oi iloa, oi oloja!

Kirjavinkki:
Holly Bourne
Teeskentelyä
Chick litiä tiedostavalla twistillä. Tyylilajille tyypillisesti vähän kankea suomennos, muttamuuten hyvää settiä vihasta, ihmissuhteista, deittailuista, traumoista, seksuaalisuudesta ja omista rajoista. Kirja joka pitää välillä pysäyttää mehustellaakseen siinä esitettyjä mielipiteitä tai välillä jopa kirjoittaakseen sen  herättämiä ajatuksia ylös. Sopivan kevyttä, mutta ei täysin aivotonta kerrontaa. Jos keskittymiskyky sallii, toimisi varmasti englanniksi vielä astetta paremmin.

Syksyn lisäyksiä lenkkimusalistalleni :
YeboyahTekee mieli
Kaija Koo ja PyhimysSattuu
Haloo Helsinki – Tulikärpäset ( ja aiemmin julkaistu ihana Piilotan mun kyyneleet)
Phoebe Bridgers –Nothing else matters (Metallica cover)
AnanasTyperä tyttö
Horse Attack SwqadHorseman ting
KubeGasoo ei breikkei
Vilma AlinaJoku jota oisin voinu rakastaa
SinCosTan It Was Gone

Töllättävää:
Kolmekymppiset: Kerrankin sarja, jossa kuvataan kohtuu samastuttavasti ikätovereiden toilailuja ja pohdintoja. Yle Areenasta löytyvä Kolmekymppiset-sarja on pääosanäyttelijöidensä Jesper Zuschlagin ja Julie Rudbækin kirjoittama ja ohjaama, ja tyypit ovatkin superluontevia rooleissaan. Sarja seuraa milleniaalikaksikon elämää ikävuosina 29-34. Varsinkin Jesper on jotenkin erityisen symppis ja uskottava hahmo, tykästyin kovin. Kotimainen Aikuiset -sarja oli hauska kuvaus kaksikymppisyydestä, mutta oman ikäisestenkin meininkiä on välillä ihan lohdullista seurata.

+ Netflixin häkellyttävässä ja hämmentävässä huonoudessaan koukuttava Sex/life. Niin paljon seksiä, niin vähän..seksiä. Karmea dialogi ja kehno näyttelijäntyö liittyvät yhteen tässä eeppisen kamalassa tekeleessä. Sarjassa esiintyy valkoisissa yöpaidoissa liehuva juuri synnyttänyt mutta hiton himokas äiti-ihminen,komea pukumies-isukki joka yrittää ymmärtää vaimokkeensa haluja ja himoja, sekä äitylin entinen poikaystävä, lurppasilmäinen hevosk*lli (check: suihkukohtaus – jos kyseinen elin on oikea, se pitäisi lukita häkkiin!). Arvaattekin varmaan että kolmiodraamaa onpi luvassa. Niin ja sitä panemista: pöydällä, autossa,uima-altaassa, you name it.

*Otsikkohan on tietty Juicelta lainattu.

koti ajattelin-tanaan suosittelen hopsoa
Kommentit (4)
  1. Nyt oli kyllä semmonen myyntipuhe syksylle että ei auta ku kaivaa eeppiset musat ja maiharit esiin!
    Voiskin alkaa katsella valmiiksi mikä viini virittäisi sopivasti marraskuiseen mörritunnelmaan..

    Villasukat on jo jalassa, kai sullakin !?

  2. Syksy on parhautta <3
    Syyspäivien valon väri on kaunista tuskaan asti ja pimeät, kosteat illat huutavat kahlaamaan pudonneisiin lehtiin ja/tai lätäköihin mihin katuvalot heijastuvat.
    Puhumattakaan niistä kynttilöitä.

    1. Yritän samastua syysfiilistelyihisi! 🙂 Ihan en osaa vielä päättää, onko syyskuu uhka vai mahdollisuus, koska se on askeleen lähempänä mustaa marraskuuta. Kostean kuulaat syysillat ovat kyllä parhaimmillaan tosi kauniita. Toivottavasti saan itseni pihalle enkä tyydy katselemaan ikkunasta lähikaupan valoja 😀

      1. villasukat, maiharit ja nahkatakki (tuoksuuko mikään niin seksikkäälle kuin usvan kostuttama nahkarotsi…) – pimeä syysilta, märkä asfaltti, korvanapeissa jotain massiivista musiikkia ja eikun askeltamaan katuvalolta katuvalolle. Aaaaaaaah.

        Nyt hetioitis alat jo henkisesti valmistautua tulevan syksyn ihanuuteen!

        Ja marraskuussa on KEKRI ja lisää valoja ja mörrikelit on loistava syy jäädä sohvannurkaan lukemaan tai aivottomana tuijottamaan jotain leffaa/sarjaa ja kynttilöitä polttaa ja punaviiniä juua ja ja ja…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *