Rakkaudesta romcomiin osa II : Naisen paikka

Mitä naisen tulee olla, jos romcomeja on uskominen? Ainakin hänen ykköspäämääränsä on miehen nappaaminen, jatämän saadakseen naikkosen täytyypi olla heikko ja mokaileva – sitten sama heikkous saa miehen halveksumaan häntä!

Screwball-komedioiden sanavalmiista uranaisista on tultu kikattavien seksipommien kautta örveltäviin kännipolttarittariin. Joskus vielä mustavalkoisissa leffoissa muijien sanan säilä sivalsi kovinkin sukkelaan, mutta toinen maailmansota palautti sukupuoliroolit, ja naisen paikka oli taas keittiössä ja miehen sotatantereella. Mies sai naisen unohtamaan urahaaveet, ja leffojen tähtöset haaveilivat lähinnä neitsyyden lahjoittamisesta ihanalle urholle.

30-luvulla tuuli kääntyi, ja Marilyn Monroe pyöritteli miehiä seksuaalisella vetovoimallaan vaalean viettelijättären elkein.Hänen jalanjäjiissään jatkanut manttelinperijä-blondi Doris Day oli siveämpi dudette, jonka eräskin roolihahmo kainosteli lemmenleikkejä jopa autiolla saarella jossa silminnäkijöitä tuskin oli. Oikea tapa rakastaa oli kotivaimona pastellinvärisessä jakkupuvussa.

Romanttisissa leffoissa on nähty välillä kovinkin arveluttavia narratiiveja, kuten nainen, joka rakastuu koomassa olevaan ukkeliin ja huijaa olevansa tämän kihlattu. Olen kyllä itsekin ihastunut emotionaalisessa koomassa olevaan tyyppiin, mutta persoonaa sentään vaadittiin vähän enemmän kuin vihannekselta…! Oman lisämausteensa leffojen juoniin tuovat vääristyneet valta-asetelmat, kuten että toiselle on maksettu toisen kanssa olemisesta ystävien tai vanhempien toimesta.

X- sukupolven naissankarit rakastivat samoja asioita kuin stereotyyppiset miehet, eli olutta, tikanheittoa ja pihvejä. Naiseuden piti olla vaivatonta, eukkoparan piti ajaa iltakaudet prätkällä tukka putkella ja silti herätä aamuisin hemaisevana täydessä meikissä. Näillä naapurintyttömäisillä naisilla oli farkut eikä ikinä rintsikoita. Sitten tulivat silarit, tekotukat, huulitäytteet ja turbokuvankäsittely niin ettei äitiä erottanut tyttärestä. Nyttemmin romcomeissa on nähty hieman inhimillisempiäkin ilmestyksiä, vaikka tekemistä realistisemman naiskuvan esittämisessä vielä onkin.

Leffojen ja sarjojen naisia yhdisti pitkään se, että heidän kuului helpottaa sosiaalisia tilanteita, jotta kaikilla olisi mukavampaa. Naisen rooli oli myös tukea ja tuoda esiin miehen suuruutta. Erityisesti suoratoistopalvelujen sarjoissa näkee nykyään myös kömpelömpiä, kovempia tai vähemmän ekstroverttejä naikkosia. On useampia leffoja ja sarjoja, joissa naiset esittävät pääosaa, ja heillä on monipuolisempia ominaisuuksia kuin pelkkä ”vamppi”, ”vaimo” tai ”sihteeri”.

Jos leffojen nainen haluaa seksiä, hän ei saa rakkautta. Kerran tai useammin kokeiltu pimpero on ”damaged goods”, eikä epävarman kännipanon jälkeen pääse toisille treffeille. Vaimoksi valitaan joku edustustamma, jolla ei ole omia tarpeita, ainoastaan päämäärä toteuttaa miehekkeensä toiveet.

Koska rakkauden tavoittelu on tietenkin romcom-hömpän punainen lanka, kaikki muu toiminta kuten syöminen, työ, treenaaminen ja harrastukset ovat vain keino täyttää suhteen jättämää aukkoa sielussa. Aika monessa romcomissa naiset vain pyörittelevät ruokaa lautasellaan (heidänhän tulee olla myös langanlaihoja), mutta esimerkiksi Sandra Bullockilla on muutama rooli, jossa hän ahtaa ruokaa – kylläkin täydellisen timmiin – napaansa suorastaan roisisti!

Lukuisia, ellei jopa lukemattomia romcomeja katsoneena aloin miettiä, ketkä (komedia)leffasankarittaret ovat jääneet mieleeni vuosien varrella. Améliet, Bridget Jonesit ja Summerit ehdin jo hehkuttaa aiemmin, joten mietin nyt jotain muita mimmejä. Pikaisella elämäni filminauhan kelauksella mieleeni palaavat ainakin:

Juno –Ei tässä tapauksessa se räppäri, vaan teinityttö joka kipuilee raskauden kanssa ja ranttaa vähän tasa-arvoasiaakin. Samaisessa leffassa hänellä on vastaparina supersöpö Michael Cera. Tarina ei ole perus rakkaushuttua vaan kulkee oikeastaan vähän takaperin.

Toula Portokalos (My Big Fat Greek Wedding) – Hössöttävä, hassu ja kiharapehkoaan myöten vähän erilainen komediahahmo. Samastuttavampi ja hauskempi kuin huippumallit, aikuiseen ikään ehtinyt ja kaikin puolin symppis tapaus. Koko leffa on aika kiva hyvän mielen tekele.

Jess (Bend it like Beckham) – Jalistyttö joka taistelee perheensä konservatiivisia arvoja vastaan ,tukee kamuaan tulemaan ulos kaapista eikä anna rakkauden olla unelmiensa tavoittelun esteenä. Varsinainen Peppi Pitkätossu!

Vianne (Chocolat) – Juliette Binoche, what´s  not to love! Vianne on kuuma ja salaperäinen ranskatar, ja leffassa on jopa hieman hienovaraista erotiikkaa. Ihana ranskatar ja suklaa ovat aikamoisen oivallinen hömppäleffan kattaus.

Angélique (Romantics Anonymous) – Ujo ja sellaisella aika tavallisella tavalla söpö pääosanaikkonen on kivaa katsottavaa, ja koko leffa hirmuisen suloinen. Miksi niin moni ranskalainen leffa ja näyttelijä on i h a n a ?!

 Jules ja Nic ( The Kids are Allright) – Julianne Moore on kuumis, ja niin myös tässä leffassa, jossa hän on symppiksen naisparin toinen puolisko, eikä kumppaninsa jää kyllä karismassa kakkoseksi. Leffassa on ehkä keskivertoa hauskempaa ja moninaisempaa parisuhteen ja vanhemmuuden kuvausta – kriisejä unohtamatta!

Nola Darling (She´s gotta have it) – Netflixissä alkaa olla aika hyvä tarjonta hömppää jossa on myös ruskeita pääosanäyttelijöitä. Nola Darling on täydellinen romcom-hahmo; upea, ärsyttävä ja nokkela bosslady.

♥

”I’m sorry but it won’t work. I love you and I know you love me. But it’s a recipe for disaster. We’ll get to know each other, warts and all. We’ll annoy each other, stop communicating, and end up hating each other. I don’t want that. We’re both emotional.It’s a recipe for disaster.”
-Romantics Anonymous –