Sanat, jotka sanomatta jäivät

Monet kirjeet jäävät lähettämättä, jotkut viestit lukematta.

♠

Tervehdys sinä siellä niin kaukana mutta aina lähellä. Ihmissuhteemme on ollut vaikea ja vimmainen teinivuosista saakka, ja sydämeni tulee aina olemaan hieman syrjällään vuoksesi. Olet yhtä usein jättänyt minut pulaan kuin ollut tukenani, olet säikäyttänyt minut monesti ja järkyttänyt minua ajatuksillasi. Olet kaunis, kipeä ja erikoinen elämänmuoto, rauhaton ja raivokas. Olet minulle rakas, mutta toisinaan on turvallisempaa rakastaa etäältä. Saat minut surulliseksi. En enää heittäytyisi jalkoihisi pelastamaan sinua, mutta jos soitat, lupaan vastata.

Hei ystävä, olet upea ja ansaitset rakkautta. Ei ole sinun vikasi, että me jäyhät kantasuomalaiset emme osaa ottaa sitä vastaan. Vilpittömyytesi hämmentää, välittämisesi on ylitsepursuavaa ja halusi auttaa koskettaa. Toivon, että löydät kumppanin, joka ei kavahda huomionosoituksiasi vaan antaa niitä samalla mitalla takaisin. Toivon, että omistautumistasi työnteolle arvostetaan eikä empaattiselle otteellesi enää naureskeltaisi. Toivon niin kovin, että ihmiset näkisivät ulkomuotosi taakse ja ymmärtäisivät että etsit aitoa yhteyttä ihmisiin, ja olet itsekin enemmän kuin pelkkää pintaa. En ikinä unohda, kuinka tarjosit spontaanisti taloudellista tukea, vaikka itselläsikin oli tiukkaa. En mitenkään tohtinut ottaa sitä vastaan, mutta eleesi lämmitti ja kertoi sinusta paljon.


Moi, emme ole nähneet vuosiin. Kuvittelin että katselisimme joskus yhdessä maailmanloppua, mutta meidän tarinamme loppui paljon aiemmin. Kasvoimme yhdessä aikuisiksi (ainakin paperilla), ja vimmainen lempi muuttui seitinohueksi siteeksi välillämme. Kanssasi oli ihanaa rakastaa ja kamalaa riidellä. Hallitsit pahimmat loukkaukset ja kauneimmat kehut. Sinulla oli vihreät silmät ja ikuinen vapauden kaipuu, koko maailma rakasti sinua ja sinä rakastit takaisin. Keräsit katseita kaikkialla. Olin ylpeä, olin kateellinen. Pidin samaan aikaan kiinni ja työnsin pois. Olimme yhdessä kipeitä, eksyksissä, etsimme itseämme toisistamme. Ehkä emme enää tapaa, tuskin tunnemme toisiamme emmekä ikinä palaa yhteen, mutta olen kiitoksen velkaa.  Kun olet poissa, minä jatkan.

Hei Sinä,katosit etkä kaipaa minua. Etsit seuraa ottamani valokuvan kera. Jos tietäisin osoitteesi, lähettäisin siitä kuvasta tehdyn taulun sinulle. Muistan hiekkatien, rannan ja auringonlaskun. Olit tuntematon ja samalla jotenkin tuttu. Voin lakata välittämästä liikaa, viestittelemästä ja väistän kyllä heilojen tieltä, mutta en voi lakata välittämästä kokonaan. Vaikka olemmekin eri mieltä monista asioista, minua se koskaan haitannut, sinua se kai kaihersi kovasti. Jos olisit joskus kysynyt enemmän, olisin kertonut kaiken. En voi pakottaa sinua pitämään minusta, mutta ehkä olisin ansainnut jäähyväiset? Pidä itsestäsi huolta. Sinulla on tosi kivat kädet sekä synkkä mutta kaunis mieli.

♠