Sopeutumista suhteeseen

Kun lapsena etsimme rakkautta, hoksaamme vanhempien käytöksestä, millaisia meidän kuuluu olla rakkautta saadaksemme. Sopeudumme tähän käytösmalliin. Meistä kasvaa vaikkapa ylikilttejä, älyllistäviä tai vastuullisia – sellaisia, joina olemme saaneet kehuja tai hyväksyviä katseita. Tarjoilemme toiselle näitä malleja parisuhteissammekin, kuvitellen saavamme tietyllä tapaa toimimalla rakkautta osaksemme.

Aidot halut, tarpeet ja toiveet voivat hautautua liiallisen sopeutumiskäyttäytymisen alle. Suhteessa edetään pahimmillaan kuin roolikartta kädessä, hyväksyntää etsien ja konflikteja vältellen. Sisäistettyjen käyttäytymismallien tarkastelu on tarpeellista voidaksemme ymmärtää ihmissuhteidemme dynamiikkaa: Minkälaisen roolin olemme rakentaneet itsellemme ja miten sovellamme sitä aikuiselämän lähisuhteissa?

Kumppanistamme saattaa parisuhteessa muodostua vastapari omalle toiminnallemme. Tavallisin paritus on ylivastuullinen ja alivastuullinen. Jos ylivastuullisen pari ei parisuhteen alussa vielä ole alivastuullinen, ylivastuullinen tuo hänestä ne piirteet esiin tekemällä kotityöt tämän puolesta tai vaikkapa hoitamalla kaikki pariskunnan/perheen metatyöt kuten kalenteroinnin ja mahdollisten lasten menot ja kouluasiat.

Kun suhteessa on elelty pidempään, voi toiselle tai molemmille tulla tunne siitä, etteivät he voi olla suhteessa omia itsejään. Ylivastuullinen uupuu työtaakan alla, alivastuullinen hermostuu hössötykseen. Kun kumppani alkaa kapinoida rooliaan vastaan, se laukaisee yleensä jonkinasteinen kriisin, josta voi seurata ero tai parempi parisuhde, ellei sitten rooleihin palata edelleen muutoksen pelossa.

Sopeutumiskäyttäytyminen voi jatkua myös eron jälkeen. Joku saattaa unohtaa täysin omat tarpeensa pyrkiessään järjestelemään  kaikki yksityiskohdat kuntoon, toinen ei toimi ollenkaan yhdessä hoidettavien asioiden eteen ja joku vaikkapa pyrkii selittämään kaiken järjellä ja siirtymään nopeasti eteenpäin, antamatta eron herättämille tunteille tilaa.

On hyvä osata tunnistaa oma sopeutumiskäyttäytymisensä, jotta siihen pystyy tietoisesti vaikuttamaan. Käyttäytymismalleja ei ole toki ihan helppo muuttaa, mutta ei se mahdotonta ole. Seuraavaan ihmissuhteeseen voi ainakin pyrkiä menemään avoimempana, hyvine ja huonoine puolineen, tai pitkässä parisuhteessa nostaa neuvottelupöytään sen, että asiat voi tehdä toisinkin, eikä jumittua totuttuihin kaavoihin. ”There’s no map to human behaviour. ” (-Björk)