Ensin sattuu liikaa, ja sit vähän enemmän, ja viel vähän enemmän, kun sä kysyt miten elämä, miten sä
Piti lähteä parin päivän päästä, mutta en jotenkin osannut. Päivä venyi kahdeksi, kaksi kolmeksi ja kolme kuukaudeksi. Kun on surullinen, ulos lähteminen ei ole koskaan huono ajatus. Ainakaan se ei pahenna oloa. Ulos lähtemisellä tarkoitan luontoa, en nuhjuista lähikapakkaa (vaikka voi sillekin olla aikansa). Kuivaksi karhitusta pellosta puskee heinää. Metsälammen suojissa räpiköi sorsapoikue. Ojan pohjalla […]