Uutta virtaa väittelystä

Minulla on usein sellainen painostava tunne, että maailmassa ja yhteiskunnassa on liikaa asioita, joista ei saisi puhua. Kaikenlaisen kiertelyn ja muka-korrektin keskustelun keskellä iskee pakottava tarve kyseenalaistaa, kiistää ja pahimmillaan kailottaa jotain kamalia puolitotuuksia ja mutumielipiteitä. Tabut ärsyttävät ja syyllistämisen pelossa sanomatta jätetty kritiikki jää kalvamaan jonnekin rintakehän tienoille, josta se nousee kuristavaksi tunteeksi kurkkuun ja nostaa hartiat korviin. Parhaillaan pääni on jumiin jääneistä ajatuksista ja aggressioista niin kipeä, että silmälasien sangatkin painavat kipeästi korvien taakse ja niskasärky pakottaa nostamaan käsiä ylös ja pyörittelemään päätä kuin pöllö.

Kuten ehkä blogissanikin on käynyt ilmi, rakastan riitelyä kiivasta mielipiteiden vaihtoa. Nuorempana intohimoinen omien ajatusten puolustaminen ja taistelutoverin eriävä mielipide saivat minut itkun partaalle, mutta sittemmin olen oppinut nauttimaan kinastelusta. Kunnon verbaalinen vääntö on parhaimmillaan iso turn on! Vaikka täydellinen mustavalkoisuus on väistynyt viidenkymmenen harmaan sävyn tieltä näin keski-iän kolkutellessa, otan mielelläni mielipidekeskustelussa jonkun kannan, jossa pyrin pysymään – ihan vaan omaksi ilokseni ja vienon vttuilun vuoksi. Tylsäähän se nyt olisi, jos kaikesta oltaisiin samaa mieltä.

Minulla on muutamia kiistakumppaneita, joiden kanssa hakkaamme säännöllisesti (mutta emme toki kirjaimellisesti) päitämme yhteen. Sitten on toki niitä kavereita, kohtaamisia ja heiloja, jotka ovat häippäisseet koska eivät kestä joutavaa jankuttamista. Väittelystä viehättyvien kavereiden kanssa on mukava meuhata uusimpien juorujen, ajankohtaisten asioiden ja yhteiskunnallisten sekä eettisten kysymysten parissa. Puoluepoliitikoksi en taivu, mutta kaikkihan on loppujen lopuksi politiikkaa!

Muutamia kestoaiheitakin löytyy; ne ovat sellaisia teemoja, jotka nousevat tasaisin väliajoin otsikoihin, joita voi lähestyä todella monesta näkökulmasta, mutta joista on suhteellisen helppo muodostaa myös selkeä kanta kunnon kiistelyä varten. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Kannabis
Hitsin hilpeää vaihtaa ajatuksia erityisesti kannabismyönteisen, saati itse sitä käyttävän kaiffarin kanssa. En kannata mitenkään erityisemmin pilven laillistamista, ja ihan vaan riemukkaan väittelyn vuoksi otan yleensä diktaattorimaisen asenteen ja kiellän ankarasti dekriminalisoinninkin ajatuksen. On niin kovin kutkuttavaa kuunnella, kun kiistakumppani kertoilee kannabiksen lukuisista terveyshyödyistä, vaikka omaan elämään se on tuonut esimerkiksi rahan menoa, lähimuistin pätkimistä ja foliohattuteorioita. Keskustelun tuoksinassa saatetaan päästä ihan suoraan huutoon, kun siihen liitetään muut huimausaineet, käyttöhuoneet, alaikäisten päihdeongelmat, vertailu alkoholin haittoihin ja polisiin resurssien käyttö huumerikoksiin.

Seksityö
Tästähän kannattaa sitten kunnon kiistelyä lämmitellessä puhua prostituutiona. Minä tuen sujuvasti seksityöläisiä työssäni, enkä kannata mitään ajojahtia seksiä myyvien henkilöiden kannoille, mutta koen kyllä seksin kauppaamisen kovin pulmalliSEKSI hommaksi yhteiskunnalliselta kannalta. Tykkään horokeskustelussa yleensä tuoda mukaan seksin ostajan näkökulman – miksi aina puhutaan voimaantuneista naisseksityöläisistä, mutta ei pohdita sitä, miten niin moni mies on valmis maksamaan maltaita pikaisesta penetraatiosta, saati virtuaalisesta tissin vilautuksesta OnlyFansissa. Suuri osa seksityöläisistä on naisia, joten miksi feministinen patriarkaatin kritiikki ei tahdo oikein ulottua tähän kysymykseen? Entä kuinka moni aikuinen olisi valmis kertomaan omalle lähilapselleen, että ”Aikuisena voit sitten työskennellä vaikkapa lähihoitajana, asuntovälittäjänä tai seksityöläisenä”, saati että ”Jos et saa  keltään vapaaehtoisesti seksiä, niin sitä on sitten ostettavissa.” Keskusteluun voi ottaa kaupan päällisiksi mukaan vielä ihmiskaupan ja parittamisen, väkivallan uhkan sekä pornoteollisuuden eettiset kysymykset.

Äitiys
Oi tuo myyteistä suurin! Tästähän taistelu onnistuu oikeastaan ihan mistä vaan näkökulmasta! Voi väitellä äitiyden odotuksista, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudesta vanhemmuuteen, vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, isän roolista lapsen elämässä, ja ihan ylipäätään siitä, millaisia paineita ja odotuksia äiteihin kohdistuu. Kokemusasiantuntijamateriaalia voi etsiä vaikka legendaariselta Vauva.fi – sivustolta. Se, etten ole itse äiti, lisää vain vääntöön vaadittavaa vastakkainasettelua. Tottahan minä nyt tiedän kaiken vanhemmuudesta, lasten kasvatuksesta ja suurin piirtein synnyttämisestäkin!

Eläinten oikeudet
Tämä teema ahdistaa allekirjoittanutta helpoiten, ja sekä aihepiiri että minun sentimentaalinen suhtautumiseni siihen ärsyttää( erityisesti miespuolisia) kiistakumppaneita sen verran, ettei väittelyyn välttämättä edes päästä. Eniten vituttaa kaikki se, jos tyyppi totaalikieltäytyy kaikesta eläinten hyvinvointiin liittyvästä keskustelusta. Vaillinainen eläinsuojelulaki, koirien väkivaltainen kohtelu, karjatalous, lajien joukkosukupuutto, valaanpyynti…puitavaa on vähintään niin paljon kuin eläimiäkin (eli tällä menolla alati vähenevässä määrin). Kunnon sapelien kalistelua saa aikaiseksi, jos mennään henkilökohtaisiin valintoihin eli jääkaappiin ja lautaselle, piirun verran kevyempää sananvaihtoa voi käydä vaikkapa somen eläinvideoiden eettisyydestä tai ratkaisuista vallitsevaan kulkukissakriisiin.

Tasa-arvo
Voihan feministit, nuo miesten verta juovat sielunviholliset. Tasa-arvotappelu saadaan aikaiseksi hyvin yksinkertaisella reseptillä: Täytyy vain ottaa puheeksi jokin tiettyä sukupuolta koskeva kysymys, johon toinen toteaa että ”Entäs miehet/naiset…”. Keskustelu sukupuolen moninaisuudesta lisää myös ajatustenvaihtoon moninaisuutta, sillä sitten päästään väittelemään yhdenvertaisuudesta laajemmalla skaalalla. Viime aikoina on puhututtanut eniten translaki ja hämmentävää kyllä, sen konkreettinen taso: Siis onko kukaan nainen enää turvassa, kun pukukoppeihin pölähtävät pervoilemaan tirkistelyn toivossa itsensä naiseksi narraavat miehet sekä keholtaan kummastusta herättävät transnaiset?! Hieman huvittaa ja harmittaa, että naisten itsensä sanoittamat turvallisuusuhkat kuten lähisuhdeväkivalta ja laimeita tuomioita saavat seksuaalirikolliset eivät samalla tavoin huoleta tai anna aihetta miesten ja mummojen joukkopäivittelyyn. Yhä edelleen puristan avainnippua nyrkissäni, kun kuljen pimeällä kotiin, ja laitan perillä varmistusviestin kaverille. Yksittäinen erektion esittelijä pukuhuoneessa sen sijaan saataisiin varmaan joukkovoimalla ulos melko sujuvasti.

Toivotan kaikille kivoja keskusteluja ja tajuntaa laajentavia taistelutuokioita!