Viime aikojen viihdettä


Biisi: Heikki Kuula -Kummittelee
“Pystyyks punasel luuril tappamaan?”.
Olikin jo aika saada soittolistalle biisi, joka kertoo ghostauksesta (=toinen osapuoli katkaisee yllättäen täysin välit/blokkaa viestimissä ja käyttäytyy kuin toista ei olisi olemassakaan). Sen verran yleinen ilmiö on kyseessä. Biisi on vähän modernimpaa, melankolisempaa ja melodisempaa kuulaa, kertsissä herkistelee YleX:n läpimurtolistalta noussut artisti Malka.
https://open.spotify.com/track/2YEGqcJ3aYaw2R0Z1Tm4n7?autoplay=true

TV-Sarja: Laulu rakkaudelle
Tämä sentimentaalinen musiikkiohjelma osui juuri sopivan herkkään hetkeen, ja ensimmäisen jakson esitykset (mm. ihana Mikkon von Hertzen sekä Apocalyptica) saivat minut itkemään nenäliinapaketillisen verran. Sarjassa siis julkisuudesta tutut tyypit yllättävät itselleen merkittäviä ihmisiä musiikkiesitysten muodossa. Ihmiset reagoivat kovin eri tavoin yllätyksiin, mutta parhaimmillaan ohjelma on, kun vastaanottavan osapuolen kasvoilta paistaa aito ilo, kiitollisuus ja rakkaus. Ei ohjelma toki enää saa aivan samanlaista huutoitkua aikaan kuin eka jakso, mutta liikutuksen tunteita kyllä. Sopivaa settiä sunnuntai-illan kaihoon, kenties karkkipussin kera.

Suoratoisto-sarja: Divorce (HBO)
“You’re Jesse James, and I get to be Sandra Bullock.”
Nimensä mukaisesti avioerovatulointia kuvaava sarja on niin mainio, etteivät edes toista pääosaa näyttelevän Sarah Jessica Parkerin Sinkkuelämää-maneerit ärsytä, päinvastoin. Miespääosaa näyttelevä Thomas Haden Church sopii myös täydellisesti rooliinsa! Pääosapariskunnasta lapsineen on saatu melko uskottavan oloinen ja inhimillinen kokoonpano, jotka potevat perheen hajoamisen aiheuttamia tunnekuohuja kukin tavallaan. Draamakomedian huumori kääntyy parhaimmillaan melko mustaksi, ja muutamat kohtaukset naurattivat ääneen.

Harrastus: Täti-ihmisten taidekerho
Liike on ehkä lääke, mutta niin on taidekin! Uskaltauduin vierailemaan lehti-ilmoituksesta bongaamaani avoimeen taidepajaan, jossa voi maalailla tai taiteilla jotain muuta porukassa ja opettajan opastuksella. Toiset osallistujat olivat eläkeiän ylittäneitä rouvasihmisiä, joilla oli roppakaupalla taitoa ja sitäkin enemmän kärkkäitä mielipiteitä, mutta viihdyin vallan hyvin maalaillen, ihastellen taitavampien töitä sekä kuunnellen sivukorvalla joidenkin taidetätsyjen kärkkäitä kommentteja päivänpolttavista aiheista. Alkukankeuden jälkeen onnistuin luomaan parin tunnin aikana muutaman etäisesti kasviaiheisen abstraktin teoksen – jopa akvarellimaaleilla, jotka eivät todellakaan ole minulle luontevin väline!

 

kulttuuri leffat-ja-sarjat oma-elama
Kommentit (2)
  1. Täti-ihmisten taidekerho alkoi naurattaa.
    Mikähän siinä on että vaikka teininä tulin loistavasti toimeen täti-ihmisten kanssa ja monessa harrastusryhmässä heidän kanssaan touhusinkin, niin heiapuahaha, nyt kun olen jo itsekin täti-ihmis-ikäinen, niin tuollaisiin ryhmiin päätyessäni tunnen olevani aivan toiselta planeetalta?

    PS: Divorce pitänee laittaa korvantaa ja bingettää joku tylsä päivä!

    1. Ai jai, naurattaa 😀 Voisiko tuo kuvaamasi asetelma johtua siitä, että nyt kun itse olet täti, toisten tätien käytös ärsyttää enemmän? Vähän siihen tyyliin että ”Apua, enhän minä ole tuollainen?!”. Teininä sitä vastoin oli ehkä helpompi hengata vapautuneesti tätsyjen kanssa kuin oman ikäisten, joiden parissa piti ehkäpä esittää coolimpaa kuin olikaan.
      Anyways, älä huoli, ei susta perustanttaa saa tekemälläkään! 😁 Rohkeasti vaan rouvien sekaan sekoittamaan pakkaa! Ehkä siellä olis joku jopa samalta planeetalta – tai jos ei, niin saavatpahan puhuttavaa pitkäksi aikaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *