Eniten ärsyttää kaikki

Viime viikko oli minun mielen(terveyten)i mittapuulla melko tasainen,mutta tällä viikolla onkin sitten ketuttanut vähän joka asia. Onneksi alhaisimmat tuntonsa voi purkaa blogiin!
Siispä..eniten ärsyttää kaikki, erityisesti kuitenkin mm.

1. Kollega, joka kampesi itsensä kipeänä töihin. Erityisesti näin korona-aikana kuumeilu työpaikalla kuumeilu tuntui törkeältä ja välinpitämättömältä käytökseltä. Miksi et prkl jäänyt kotiin potemaan? Nyt vuotaa itselläkin sitten nenä ja eilen otin iltapalaksi Buranan.Nice – NOT.
2. Tapani muistella vanhoja, vaikka siitä hyvästä saakin vain tikulla silmään ja sydämeen. Aloin taas kerran angstata edesmenneitä ihmissuhteita, joissa olen ensin saanut keittiöpsykologin pestin, ja sitten palkaksi kenkää parin kuukauden koeajan päättyessä. Mihin jäi vastavuoroisuus, missä viipyy minun lohduttava kainalopaikkani, kysyn vaan!? Olisi kiva saada rakkautta osakseen silloin(kin), kun sitä vähiten ansaitsee.
3. Ylitse käveleminen. Koen olevani työssäni jos en nyt vallan kohtalainen niin ainakin kai ihan kelvollinen. Jotain olen lie oppinut ja ajan myötä ehkä aavistus asiantuntemustakin kertynyt takataskuun. Siksi raivostuttaa, että auktoriteetin puutteen tai jonkun vitun vähättelyn vuoksi näkemyksiäni ei usein oteta vakavasti, tai jopa joku aivan muun alan ihminen tulee kertomaan ”faktoja” minun omasta työstäni.
4. Hyvin toimeentulevat ihmiset jotka tituleeraavat itseään `köyhäksi´ kun tilillä on vain muutama kymppitonni. Tähän tulen palaamaan vielä myöhemmin, mutta toivon todella etteivät rikkaat pskiaiset huutele näennäistä vähävaraisuuttaan ainakaan leipäjonon liepeillä..
5. Tyypit, jotka eivät salli eriäviä mielipiteitä TAI joiden on itse pakko olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Kun bongaat vaikkapa kasvisyöjäksi kanssasi itsensä identifioineen tuttavuuden mättävän toisen tyypin kanssa kinkkuvoileipää, on omakin olo hölmö ja myötähäpeän määrä melkoinen. Milloin porukka tajuaisi, että toisen kanssa voi kommunikoida tai olla jopa ystävä vaikka ei jakaisikaan 100% samoja mielipiteitä tai arvomaailmaa. Mielipiteistä voi, saa, pitää ja on kivakin keskustella – tai jos ei niin onpa kovin tylsää!
6. Unelmieni talo joka tuli myyntiin – ja meni kaupaksi saman tien. Harvoin haaveilen aidosti omistusasunnosta, mutta märkien päiväunieni pikku pirtti oli pihoineen ja saunoineen niin soma, että se sai lähes kyyneleet silmiin. Vielä enemmän ketutti, kun vähävaraisuudestaan valittanut  (kts.kohta 4) tuttava tokaisi, että kyseinen huusholli oli niin halpa, että jos hän asuisi tässä kaupungissa, hän olisi ostanut sen yksin siltä istumalta. Kivat sulle ”köyhis”, t. kateellinen alemman keskiluokan edustaja.
7. Jatkuvasti höpöttävät kollegat. Kiva kun joku juttelee yksinpurjehtijallekin, mutta taukoamaton höpötys toisille sekä oman työn ääneen selostaminen saa minut sekoamispisteeseen. Kun on kuunnellut kolme tuntia monologia joka poukkoilee lapsuudesta tsaarin aikaan ja peräruiskeesta perämoottoriin, alkaa mieleen tulla hieman väkivaltaisia aatoksia leipäläven tukkimisesta erinäisin ottein ja esinein. Pahimpien pölöttäjien suuta ei pistä soukemmalle edes kuulokkeiden näyttävä asettaminen korviin tai oven sulkeminen nenän edestä.
8. Joulu. Ajatuskin juilii ohimoita, onneksi pakkopyhät osuvat edes viikonloppuun, joten pääosin joulupuuroa voi mättää keskenään työpaikalla.Kateissa on joulumieli sekä – suunnitelmat, pukkikaan ei taida piipahtaa kassit täynnä lahjoja… Lintulan luostarin täyshoito on tähän hetkeen liian tyyris, Tallinnan toreille ei tohdi koska korona, mummoa ei ole ollut enää toviin, joten joulusaunakin jäänee välistä koskapa kämpässäni ei sellaista ole.

Mikä sinua ottaa päähän? Vai oletko optimistilla fiiliksillä tällä viikolla?