Kaksi ystävääni tuli keskiviikkona meille katsomaan Cecilia hotelli dokumenttia. Teimme pitsaa ja söimme jäätelöä. Söimme myös minun ja Connyn tekemää suffelipuffikakkua ja joimme kahvia. Lopetin kahvin juonnin syksyllä, mutta tuleee sitä välillä juotua. Illalla katsoimme temppareiden kaksi ensimmäistä jaksoa. Oli ihanaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa, vaikkei nyt saisikaan niin paljon nähdä muita.

Dokumentti jäi kesken, joten pitäisi katsoa se loppuun ensi kerralla, kun tytöt tulevat. Ohjelma oli aika kuumottava. Ihan ihmeellistä, että tuollainen hotelli on ollut olemassa. Nykyään hotellilla on eri nimi. Moni nuori menee tuohon hotelliin sen halvan hinnan takia, eikä edes tiedä mihin on joutunut. Nuori tyttö saattaa päätyä samaan hissiin sarjamurhaajan kanssa. Aivan järkyttävää. Mietin vain, että eikö nämä henkilöt, jotka myyvät hotellin huoneita ole yhtään vastuussa ihmisten kuolemista. He kuitenkin tietävät, mitä hotellissa saattaa tapahtua heidän asiakkailleen. Asiakkaiden pitäisi tietää tämä ennen heidän tuloaan. Dokumentin mukaan monella asiakaalle tulee ylllätykseksi millainen paikka on. Hotellissa on kuitenkin  tapahtunut paljon rikoksia ja murhia.  Dokumentissa puhutaan hotellin historiasta ja sen tapahtumista. Kuitenkin se käsittelee eniten Elisa Lamin tapausta. Sarjan voi katsoa Netflixistä.

Eilen vietimme Connyn syntymäpäivää ihan kotosalla. Olisi ollut kiva mennä ulos syömään, mutta tässä tilanteessa ei haluta mennä. Annoin Connylle lahjaksi partatrimmerin, jota hän oli toivonut. Tein pannukakkua, jota söimme illalla. Kävimme pitkällä kävelyllä päivällä, herkuttelimme ja katsoimme illalla elokuvan.

-Rose