Paljonko maksaa jos lentää 17 927 kilometriä ihan vain siksi että pääset ajamaan ympäri mannerta 8400 kilometriä? Vastaus on että ihan liikaa, mutta ei niin paljoa kuin voisi kuvitella. Lupasin jo aiemmin avata Route 66:n matkabudjettia joten tässä on, olkaa hyvät.

Työpaikka. Jos olet hakemassa kesätöitä niin kannattaa jo työhaastattelussa mainita että olet lähdössä roadtripille. Ei kannata olla hiljaa ja sitten myöhemmin kysyä pomolta että hei muuten olisin lähdössä kuukaudeksi pois, käykö?.  Matkaseurueemme kutistui viidestä henkilöstä neljään tämän johdosta. Tietenkin saattaa olla että et saa työpaikkaa jos olet neljästä kuukaudesta yhden matkoilla. Näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä ihan hyvä muutenkin että meitä oli vain neljä matkassa, viidennestä tulee suhteettoman paljon lisäkuluja.

Lentäminen. Lennot kannattaa varata ja maksaa hyvissä ajoin etukäteen. Varasimme heinäkuun lennot jo viime joulukuussa, jolloin hinnaksi tuli 630 euroa / hlö. Ei paha, sillä hinta sisälsi ensin suoran lennon Helsinki – New York ja kuukautta myöhemmin Amerikan sisäisen lennon San Francisco – New York, josta sitten suora jatkolento  New York – Helsinki. Kaikki lennot olivat American Airlinesin nimellä, mutta todellisuudessa mannerten väliset lennot operoi Finnair.

Liikkuminen. Auton vuokraus on suhteellisen edullista. Suuren tila-auton vuokraus kuukaudeksi maksaa noin 1500 euroa, joka jaettuna neljälle on 375 euroa. Pienemmän auton saa noin tonnilla, mutta jos olet matkalla kuukauden ja ajat pitkiä matkoja niin ylimääräinen tila ei ole pahitteeksi.

Amerikassa on samat kansainväliset autovuokraamot kuin Euroopassa, mutta itse valitsimme ”halpisfirma” Nationalin sillä hintaan kuului tankillinen bensaa ja auton täysi vakuutus jossa omavastuu oli nolla euroa.

Auton palauttamisesta muualle kuin vuokrauspaikkaan joutuu maksamaan one way fee:n. Meillä tämä lisämaksu oli New Yorkista vuokrattuun autoon, joka palautettiin San Franciscoon yhteensä 175 euroa. Jostain käsittämättömästä syystä one way fee pitää maksaa paikan päällä ja maksajan on oltava sama henkilö joka on merkattu auton vuokraajaksi. Onneksi meillä oli useampi luottokortti mukana, sillä kaksi kolmesta kortista ei jostain syystä toiminut. (Muutenkin esimerkiksi Sampo-pankin korteissa oli ongelmia. Ne toimivat ehkä noin joka toisessa myymälässä).

Huomaa myös että vuokra-autoa saa ajaa vain ennalta ilmoitetut henkilöt. Lisäkuljettajista joutuu maksamaan lisää, käytännössä muutamia kymppejä. Jännä juttu on myös se että jos vuokraat auton lentokentältä niin siitä joutuu maksamaan lakisääteisen muutaman kympin lisäveron.

Yhteensä autoon upposi noin 1 700 euroa. Jos kortin luottoraja ei riitä koko summan kertamaksuun, niin autofirmasta kannattaa kysyä että onnistuuko maksaminen kahdessa erässä esimerkiksi kuukauden välein. Meillä onnistui.

Bensa on amerikkalaisten mielestä hirevän kallista ja meidän mielestämme naurettavan halpaa. Yksi gallona, eli noin kolme litraa maksaa 3.30-3.90 dollaria. Matkaa kertyi yhteensä noin 5200 mailia eli pyöreät 8400 kilometria. Tästä tuli bensakuluja vain noin 500 euroa. Halvinta on muuten tankata intiaanireservaattien alueella ja suurten kaupunkien ulkopuolella.

Amerikassa useiden teiden ja siltojen ylläpito kustannetaan tietullein. Maksullisten teiden alkuun ja loppuun on rakennettu tulliasemia, jossa autoilija joutuu maksamaan tien käytöstä. Onneksi maksut on usein porrastettu sen mukaan kuinka pitkän matkaa ajat ja kuinka raskas ajoneuvo sinulla on käytössä. Yleensä tullimaksun hinta on yhdestä kahdeksaan dollaria riippuen ympäröivästä maisemasta; mitä karumpi ja eristyneempi paikka niin sitä kalliimpaa.

Paikallisten asukkaiden käytössä on niin sanottuja Fast lane -kaistoja, joista voi vain ajaa suoraan läpi. Näiden kaistojen käyttö edellyttää että autoon on asetettu tunnistin joka hoitaa maksuliikenteen automaattisesti. Tällainen järjestelmä pitäisi ehdottomasti saada myös autovuokraamoiden autoon!

Jos käytössäsi on navigaattori niin kannattaa aina tarkistaa kuinka pitkä matka on tullittomia teitä pitkin, sillä aina välillä näissä vaihtoehdoissa ei ole käytännön eroa paitsi se että toisesta vaihtoehdosta joudut maksamaan.

Yöpyminen ja eläminen. Budjetoimme yöpymiseen 20 dollaria päivässä, samoin kuin ruokailuun ja bensoihin. Jokainen maksoi siis 1200 euroa juokseviin kuluihin.

Budjetissa pysyminen yöpymisen suhteen ei tee tiukkaa jos vähän jaksaa metsästää paikkaa, mutta jotkin kaupungit vain ovat kalliimpia asua. Esimerkiksi New Yorkista ei meinaa löytää dormeja alle kahdenkympin. Meille kävi vielä niin että olimme tehneet etukäteen varauksen hostelliin, joka sitten suljettiin pari viikkoa ennen matkan alkua New Yorkin kaupungin toimesta. Tässä vaiheessa lähes kaikki kaupungin hostellit oli varattu täyteen ja jouduimme maksamaan Harlemin puljusta yli kolmekymppiä yöltä. Yleensä huone kannattaa varata etukäteen, sillä hinta on netissä halvempi kuin suoraan respasta kysyttynä.

Elämisen helpottamiseksi perustimme yhteisen pankkitilin johon liitimme pankkikortin. Maksoimme matkatililtä kaikki yhteiset kulut kuten hotellit, ammupalat ja ne ruokailut kun olimme samassa paikassa.

Kannattaa muutenkin välttää turhia vierailuja pankkiautomaatilla koska nostosta menee aina vaihtelevan suuruinen maksu. Kannattaa katsoa mistä automaatista nostaa rahaa, sillä jotkin kaupalliset automaatit veloittavat sekä kertakorvauksen että tietyn osuuden nostettavasta summasta. Yleisesti kaikki ostokset kannattaa maksaa kortilla jolloin ostoksille saa parhaimman kurssin. Jos joutuu nostamaan rahaa, niin tehkää vain yksi nosto ja jakakaa kustannukset.

Matkan virallinen matkaposa irtosi yhdellä dollarilla New Yorkista itsenäisyyspäivän kunniaksi järjestetyistä myyjäisistä. Huomaa että mitä  hienompi matkaposa niin sitä enemmän saat ihailevia kommentteja matkalla.

Pitkillä matkoilla kavereiden kanssa kannattaa ottaa käyttöön matkaposa, johon nostetaan yhteisiä rahoja ja josta voi sitten maksaa niissä paikoissa joissa kortti ei kelpaa.

Matkalle kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan navigaattori, pelkästään kartan avulla suunnistaminen on välillä mahdotonta. Navigaattorin vuokraus kuukaudeksi maksaa enemmän kuin sellaisen ostaminen, joten haimme oman laitteeseen New Yorkissa ja pistimme sen heti huuto.nettiin myyntiin ja huudon päätymispäivämääräksi paluupäivä. Matkamme viimeisenä päivänä laitteen osti kaveri joka oli lähdössä seuraavan viikon torstaina Amerikkaan ja navigaattorimme pääsi näin takaisin kotiseuduilleen:) Jibii.

Yhteensä matkan hinnaksi tuli näin 2200 euroa per nuppi. Se on paljon, mutta käsittää neljän viikon asumisen, elämisen ja liikkumisen ulkomailla. Vertailun vuoksi voi miettiä kuinka kauas pääsee matkustamaan 500:lla eurolla viikoksi?

Jos kustannuksista, matkasta tai ylipätään mistään on jäänyt mieltä askarruttamaan jokin kysymys niin tässä ja nyt on hyvä mahdollisuus:) Olisi tietenkin hauska kuulla mitä kaikille muille matkan tehneille on tapahtunut. Ja juttujen perusteella aika moni Lilyläinen on muutenkin käynyt rapakon takana tänä kesänä.