Las Vegas
Kolmen tunnin unet ja aamuyön herätys valokuvaamaan kanjonia on riittävä tekosyy että saamme mennä Raidon kanssa takapenkille nukkumaan. JP hyppää rattiin ja Niko kartturoi. Grand Canyonin tie palaa takaisin Flaggstaffin kulmille, josta jatkamme tietä kohti länttä ja Las Vegasia.
Vettä kuluu paljon, ulkolämpötila on yli 44 astetta.
Heräsin aamiaiselle jostain pienestä kylästä josta etupenkin tutkakaksikko oli löytänyt Ranch House Cafen. Aivan mieletön paikka. Tarjoilija on temperamenttinen nainen joka puhuu kovaan ääneen ja tuntee kaikki paikalliset asiakkaat. On sunnuntai ja paikalle saapuu paljon lapsiperheitä suoraan kirkosta. Viereiseen pöytään istuu harmaaseen pukuun sonnustautunut vanhempi herrasmies sanomalehden kanssa. Hän tilaa lautasen pannukakkuja, kuten aina. Tarjoilija kommentoi virnistäen että tänään et kyllä saa pannukakkuja, tilaa jotain muuta. Mies tuhahtaa ja palaa sanomalehtensä pariin. Pian hänen edessään on valtava hyöryävä pannukakkulautanen voin ja sokerin kera.
Matkalta bongaamme Hoover Damin padon. Se on parisataa metriä korkea vesivomala, joka tuottaisi tarpeeksi sähköä koko Helsingin käyttöön. Padon vieressä oleva sillta kulkee satoja metrejä joen yläpuoella.
Parkkeeramme auton padon vieressä olevaan maksuhalliseen parkkihalliin. Harmittaa että emme ehtineet huomata ilmaista pysäköintiä sillan toiselta puolelta. On niin kuuma ettei auringossa pysty olemaan pitkiä aikoja. Pohdimme vain miltä tuntuisi liukua patoa alas kuten James Bondissa ja miltä pysähdys tuntuisi jos liukuisi patoa alas. Päätämme jättää tämän kokeilun seuraavalle reissulle.
Jatkamme kohti Vegasia. Kaupunki on rakennettu keskelle aavikkoa jota ympäröi vuoret. Kaupungin lähiöt ja viereiset kylät levittäytyvät melkein koko laakson alueelle. Keskellä kaikkea näkyy pilvenpiirtäjien ja casinojen rypäs.
Lama on ajanut casinot ja hotellit ahdingolle. Kaupungin laitamilla on lukuisia työmaita joiden koneet seisovat paikoillaan rahoituspulan takia. Hotellien hinnat ovat naurettavia verrattuna aikaisempaan tasoon, meidän huoneemme maksaa 30 dollaria yöltä koko porukalta.
Seuraava päivä Las Vegasissa alkoi myöhään iltapäivällä. Jätimme ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon herätyskellot pois ja nukuimme ainakin viisitoista tuntia. Aurinko paistaa ja ulkona on mukavat 45 astetta lämmintä. JP, Raido ja Niko suuntasivat heti ensimmäiseksi hotellin takapihalla olevalle altaalle ottamaan aurinkoa. Itse ilmoitin liittyväni heidän seuraansa heti kun rupeaa satamaan. Tunnin jälkeen pojat kävelivät takaisin hotellihuoneeseen punaiseksi palaneina. Jonkun täytyy kertoa JP:lle että nelosen aurinkorasva ei auta täällä.
Ainiin, ostimme Nikon kanssa matkaa varten mustat keikkakassit. Kun kävelimme laukut kädessä casino-hotelliimme, niin vieressä olevat kaverit kommentoivat miestä “Ocean’s Eleven is in the house” :)
Vegasin ihmiset ovat tyylikkäästi pukeutuneita. Näillä hinnoilla se ei ole mikään ihme, sillä merkkivaatteet maksavat Suomessa 2-3 kertaa enemmän kuin täällä.
Mutinat pussiin ja shoppaamaan, tämä kaupunki on outlettien paratiisi! Hyppäsimme autoon ja ajoimme Las Vegas Premium Outlets Southille. Kauppakeskus on valtava ja aina kun luulet käytävän päättyvän niin ei – kulman takaa paljastuu uusi käytävä ja kymmenittäin uusia liikkeitä. Jalkaudumme eri suuntiin ja sovimme että näemme neljän tunnin päästä.
ESPRITin tyttö kävi varaamassa meille omat nimikoidut sovituskopit. Sovituskoppien oviin oli kirjoitettu meidän nimet ja paikalle oli kiikutettu valmiiksi sovitettavat vaatteet oikeine kokoineen, todella kätevää.
Löysimme purjehdushenkiset pikeepaidat ja päätimme perustaa Etelä-Haagan pursiseuran. Enää pitää prodeerata paitoihin seuran logot ja ostaa jahti. Kuvan korneudesta saa vähintään kolme pojoa.
Alun perin meidän ei pitänyt ostaa yhtään mitään, mutta ostoskeskuksesta lähtiessä olimme käyttäneet normaalin päiväbudjetin (eli ihan sikana) rahaa. Erityisesti Raido ja JP kunnoustautuivat shoppailussa. Raido sai samalla virallisen jälkilitteen “nyssäkät”, sillä hänellä on kaikki tavarat ja ostokset nyt pienissä pusseissa jotka päätyivät auton takakonttiin matkalaukkujen päälle. Nyssäkkää on joka lähtöön ja jonkin asian penkominen takakontista edellyttää ensin kassien purkamista ulos autosta.
Uudet aurinkolasit.
Las Vegas ei nuku (paitsi öisin). Casinoita on kaupungin joka kadunkulmassa ja niihin voi vain kävellä sisään. Valtavat aulat täyttyvät loputtomista peliautomaattien rivistöistä vilkkuvine valoineen. Joka puolelta kuuluu musiikkia, pelien ääniä ja kolikoiden kilinää. Silloin tällöin kuuluu ilonkiljahduksia kun onni potkaisee satunnaista ohikulkijaa. Pöytäpelejä on laidasta laitaan ja panokset kovenevat illan mittaan.
Pelihuuman saavuttaminen ei ole ole sattumaa. Pelisaleihin on luotu mukavan miellyttävä valaistus, ilmastointi hyrrää täysillä ja ilmaan on usein lisätty ylimääräistä happea piristämään pelaajia. Kahvia ja juotavaa on usein tarjolla ilmaiseksi kunhan pelaa.
Tämä aikaisemmin mafioosojen hallitsema paheellisuuden tyyssija on ehkä pienoinen pettymys. Aina välillä tuntuu siltä kuin olisi ruotsinlaivalla. Ehkä ajattelisin toisin jos olisin uhkapeluri ja olisin valmis käyttämään täällä muutaman kymppitonnin. Tähän emme kuitenkaan lähteneet vaan kiertelimme ympäriinsä ja katsoimme kun muut hävisivät rahansa. Illan tullen kaupungilla on ärsyttävän paljon yksityisyrittäjiä jotka yrittävät saada tienestiä jakamalla flaijereita klubien striptease -esityksiin.
Las Vegasin parasta antia ovat erilaiset esitykset ja näytökset. Kaupungilla on lippukojuja joista saa halvalla lippuja saman illan esityksiin. Näihinkin kannattaa kuitenkin varata tarpeeksi rahaa, yritimme saada lippuja Cirque du Soleiliin mutta niiden hinta oli reippaasti yli matkabudjetin.
Bellagion suihkulähteet, taustalla soi Ocean’s Eleven tunnusmusiikki.
Casinon sisällä on suihkulähteillä joilla on kiva leikkiä.
