Joplin
St Louisista lähtiessä emme tienneet missä viettäisimme seuraavan yön. Jätimme hostellin varaamatta ja päätimme pysähtyä kun siltä tuntuu.
Ajoimme päivän seuraillen Route 66:ä ja illalla saavuimme Joplinin kaupunkiin. Saimme yöpaikan Budget Inn hostellista, jossa on ränsistynein huone tähän mennessä. Kun valot laittoi päälle niin huoneen lattialla olevat luteet kokosivat luunsa ja kömpivät sängyn alle piiloon. Hostelli on silti lähes täynnä ja paikalla yöpyy paljon rakennusmiehiä.
Kaupunki vaikuttaa erityisen uskonnolliselta paikalta. Joka puolella on kirkkoja ja päätien varrella on jaossa ilmaisia aamupaloja.
Hyppäsimme autoon ja lähdimme hakemaan juomavettä ja aamupalatarpeita paikallisesta Wallmart citymarketista. Samalla yritimme metsästää uutta välikappaletta eurooppalaisen ja amerikkalaisen sähköpistokkeen väliin. Edellinen meni rikki aamupäivällä kun joku ajoi hieman liian kovaa kurviin ja läppäri lensi mokkula päälle. Kuka muuten keksi että jokaisessa maassa pitää olla omanlaiset sähköpistokkeet?
Jostain syystä ihmiset tulevat usein juttelemaan meille. Sain taas juttuseuraa kaupassa kun hieman laitakulkijalta vaikuttava viisikymppinen mies tuli sikari suussa kysymään mistä päin olemme kotoisin. Mies oli kuitenkin ihan fiksu kaveri ja juteltamme tovin hän kysyi olemmeko jo käyneet eteläisellä Main Avenuella? En vielä ymmärtänyt mistä juttelimme, kun mies jatkoi että meidän täytyy ehdottomasti mennä kuvaamaan alueelle ja kertoa kotimaassamme Joplinin tragediasta. Hitaasti piuhat alkoivat yhdistyä ja tajusin että kyseessä on pyörremyrsky josta uutisoitiin vajaa pari kuukautta sitten. Joplinissa, aivan tästä nurkan takana oli tapahtunut 24. toukokuuta pahin pyöremyrskyturma 60 vuoteen. Yli 130 ihmistä kuoli muutamassa minuutissa ja noin 6000 taloa tuhoutui korjauskelvottomaksi.
Asunnotomat ihmiset asuvat tällä hetkellä väliaikaisesti teltoissa ja kaupunkiin on saapunut vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä ympäri Amerikkaa. Mies jonka kanssa juttelen on tullut rannikolta auttaakseen paikallisia korjaamaan talojen kattoja. Tänä aikana hän on ajanut yli 2000 mailia kuskatessaan tarvikkeita.
Vaikka ilta on jo pimentynyt niin lähdemme käymään tuhoalueella. Paikka on aavemainen ja täysin pimeä raunioiden alkaessa. Auton valot valaisevat tienvarsia ja näemme joka puolella tuhoutuneita autoja ja taloja. Tien varressa on viestejä jotka omaiset ovat käyneet jättämässä talojen eteen. Palaamme hotellille ja päätämme palata paikalle aamun valjettua. Ilmassa on tuomiopäivän tunnelma sillä raju ukkonen lähestyy ja pian sataa kaatamalla.
Seuraavana aamuna palaamme tuhoalueelle. Edessä on tyrmistyttävä näky. Pyörremyrksy on pyyhältänyt keskeltä kaupunkia tuhoten kaiken tieltänsä usean neliökilometrin matkalta.
Paikalla on parhaillaan käynnissä mittavat raivaustyöt. Työmiehet kertovat että raunioiden purkutöiden kanssa on kiire ennen kuin rakenteet homehtuvat. Tällöin töitä ei voi enää tehdä ilman erityisiä suojavarusteita ja korjaus viivästyy.
Paikallinen perhe on tullut keräämään raunioiden seasta kierrätettävää metallirojua.
Katastrofi yhdistää ihmisiä. Mies jonka kanssa juttelin ruokakaupassa kertoi että ei ole koskaan tuntenut samanlaista solidaarisuutta kuin täällä.
Pyörremyrskyssä tuhoutui alueen sairaala ja koulu.
Alueella on jäljellä enää muutama romuttunt auto. Suuri osa on siirretty kaupungin laitamalla sijaitsevalle romuttamolle.
Starttasimme auton moottorin ja jatkoimme matkaa kohti etelää.
