Jälleen myöhäinen check-in, Cedar Pointista on kuuden tunnin ajomatka Chicagoon ja pienen harhailun jälkeen olimme perillä vasta aamuyöllä.

Majapaikkamme on Days Inn -hotelli noin 20 kilometrin päässä keskustassa, aivan lentokentän vieressä. Huoneen hinta keskustassa maksaa moninkertaisesti tähän verrattuna joten ei parane valittaa. Sitäpaitsi aamulla voi heti ensimmäiseksi katsella kun jetit pyyhältävät kattojen yli. Jos ne lentäisivät yhtään alempana tai  laskutelineet alhaalla niin saattaisi osua päähän.

Nyt on päivä yhdeksän, pyykkipäivä. Sovimme porukalla jo etukäteen että jokainen ottaa mukaan vaatteita kymmeneksi päiväksi jolloin kaikilta loppuu vaatteet samaan aikaan. Ajattelimme ensin käyttää hyödyksi paikallisia loundry –pyykkipalveluita, mutta kun hostellilla oli oma pyykkitupa niin ei muuta kuin rummut rullaamaan. Yhden koneellisen pesu maksaa nollarin ja kuivaaminen puolitoista, sopuhinta.

Pyykkäyksen jälkeen suuntasimme keskustaan, jätimme auton parkkiin ja käytimme loppupäivän tutustuen kaupunkiin. Käytännössä ehdimme vain tallailla kaupungin läpi tehden ison neliön ja muutaman piruetin. Samalla todistimme paria ryöstöä ja yhden pommiuhan, joka kuitenkin osoittautui kolmen nuoren roolipelaajan rekvisiitaksi tunnelissa. Hei kivaa.

Illan pimennettyä kävelimme satamaan katsomaan kaupungin valoja järveltä. Kyllä ne osaavat täälläkin, Chicagossa on pohjoisen pallonpuoliskon korkein pilvenpiirtäjä, tai ainakin on ollut. Valot näyttävät hienoilta hieman etäämmältä. Näimme muuten taas ilotulituksen! Chicagon pormestarin on täytynyt kuulla tulostamme ja järjesti sen varta vasten meille.

Kaupungissa on juuri meneillään klassisen musiikin festivaalit ja tuhannet ihmiset kerääntyivät keskustan ulkoilmakonsertiin piknikille.

Satamasta löytyy tivoli ja ehkä Forrest Gumpin mukaan nimetty Bubba & Gump -ravintola.

Voisin ajatella muuttavani Chicagoon, täällä on paljon tilaa, elämää ja hienon näkösiä paikkoja. Bongasimme muuten paikallisen asunnonvälitystoimiston jossa oli myynnissä asuntoja pilvenpiirtäjistä, hei nyt olisi myynnissä, anyone?:)

Lisää kivoja juttuja! Matkalla Clevelandista Chicagoon löysimme Cedar Pointin huvipuiston ja sen 17 vuoristorataa. Jos Linnanmäen ja Särkänniemen laitteet eivät tunnu enää missään niin kannattaa suunnata tänne.

Meidän oli tarkoitus olla huvipuistossa heti yhdeksältä kun se avautuu mutta eihän se onnistunut. Herätyskellot olivat ilmeisesti tehneet yhteistuumin lakon ja nukuimme onnemme ohi. Pakkasimme kiireellä kamat autoon ja suuntasimme länteen.

Matkalla kävimme aamiaisella Picc-A-Deli Café -nimisessä kahvilassa eräässä niin pienessä kylässä että sen ohi voi ajaa onnellisen tietämättömänä koko paikan olemassaolosta. Kahvilaa pyörittää kaksi vanhempaa rouvaa, jotka olivat meistä niin tohkeissaan että unohtivat laskuttaa. He kyselivät mistä me olemme kotoisin, mitä olemme tykänneet Amerikasta ja kuinka ihmeessä ylipäätään lyösimme heidän ravintolaansa? He ovat ylpeitä ravintolansa tuoreeta ruoasta joka on muuten hyvää. Lopuksi he toivottivat hyvää matkaa ja sanoivat että meillä on valtavasti nähtävää matkallamme. Maksoimme ruoat ja lähdimme.

Amerikka on muuten erilaisten drive-in:nien luvattu maa. Ehkä hyödyllisin on pankkiautomaatti josta voi nostaa rahaa nousematta pois autoista. Perinteisten McDonaldsien ja tusinaruokaloiden lisäksi on myös Sonic -ruokaketju, jossa tarjoilijoilla on rullaluistimet ja he kiikuttavat ruoat autolle. Myös joillain aivan tavallisilla ruokakaupoilla on autokaistoja. No, toistaiseksi olemme turvautuneet perinteiseen asiointiin.

Drive in -pankkiautomaatti.

Huvipuiston vuoristoradat näkyvät pitkälle lähes pilvetöntä taivasta vasten. Minä ja JP hypimme riemuissamme jo autossa sillä tästä tulee aivan mahtava päivä, olo tuntui taas vähintään kymmenen vuotta nuoremmalta. Puistossa on jokaiselle jotain. Laitteet on jaoteltu asteikolle yhdestä viiteen josta voi valita itsellensä sopivat. Paikalla kannattaa olla aikaisin sillä väkeä on todella paljon ja meillä meni iltapäivä lähinnä jonotellessa laitteisiin.

Paikalta löytyi myös perinteinen huvipuiston pelisali. Paras peli on laite jossa pitää tiputtaa kolikko liikkuvalle alustalle juuri oikealla hetkellä jotta vipu työntää reunalle jääneet kolikot alas. Automaateista voittaa credittejä jotka saa lunastaa voitoksi. Voitimme  kaksi jojoa, kuinka 90 -lukua.

Vuoristoradoista ehdottomasti kutkuttavin laite on 128 metrin korkeuteen ampaiseva Top Thrill Dragster! Laitteessa oli ensin toimintahäiriö ja mekaanikot kävivät moukaroimassa rataa lekan ja meisselin kanssa. Lupaavaa. Yksi testikierros ja heti kun saimme viitteitä siitä että laite olisi taas avautumassa juoksimme JP:n kanssa jonoon, olimme neljäntenä. Ensimmäinen kierros, toinen kierros — ja sitten aivan yllättäen edellämme ollut nainen taisi jännittää hieman liikaa sillä hän sai sydänkohtauksen noustuaan laitteeseen. Onneksi paikalta löytyi kaksi lääkäriä ja ambulanssi saapui muutamassa minuutissa. Tilanteesta päästiin säikähdyksellä, mutta vuoristorata sulkeutui muutamaksi tunniksi. Damn.

Saimme uuden tilaisuuden kun laite avattiin toisen kerran. Neljänkymmenen minuutin jonotus ja koko juttu on ohi 16 sekunnissa, aivan järjestöntä mutta niin kivaa!:)

Kannattaa katsoa oheinen video joka on jonkun vierailijan kuvaama, antaa hyvän kuvan mistä on kyse.

Jep, se siitä. Suuntasimme illaksi Chicagoon josta vuorossa seuraavaksi.