San Francisco

Lue kuinka tehdään juttu matkablogiin kun väsyttää ja kirjoitus ei luista. Erityisen hyvin kikka toimii kun tapahtumista on kulunut jo muutama päivä etkä oikeastaan enää muista mitä kaikkea on tapahtunut:

Resepti:

• Selaa kamerasta kuvia ja yritä muistella mitä oikeasti tapahtui.
• Kirjoita mahdollisimman vähän ja lisää joukkoon paljon kuvia.
• Valitse kuvat jotka eivät toista itseään (ihan kauhean pahasti).
• Muista että ei enää kuvia matkakumppaneista, kaikki ovat jo nähneet heidät.
• Tee listauksia sillä ne toimivat aina. Oikeasti Ite-puin Tiiti on ehkä paras näissä koskaan ikinä.

Jutun voi aloittaa vaikka kertomalla että on niin paljon kerrottavaa mutta vain jutullinen tilaa. Matkan viimeinen ja ehkä töksähtävin juttu kertokoon siis kuvin San Franciscon tapahtumista.

Saavuimme San Franciscoon jo päivällä. Kiertelimme autolla etsien edullista hotellia ja parhaan tarjouksen saamme Bay Bridge hotellista, aivan kävelymatkan päästä keskustaa. Hotellia ylläpitää hieman sählä mutta hauskan oloinen kaveri. Hänelle vieraiden viihtyvyys on tärkeintä ja saamme paljon vinkkejä mitä tehdä kaupungilla.

Käymme kahdesti katsomassa jospa Golden Gate Bridge olisi näkyvissä, mutta ei. Ensimmäisellä kerralla sataa vettä ja toisella kerralla oli muuten vain sumuista. Hemmetti, eikö täällä ole koskaan aurinkoista? No täytyy tehdä uusi matka ja palata ottamaan kuvia auringon laskiessa sillan taakse.

San Francisco on kiva kaupunki. Arvostelemme sen samaan sarjaan Chicagon ja Philadelphian kanssa. Käytämme loman viimeiset päivät tallaillen ympäriinsä. Ilma on viilentynyt ja iltaisin on jo kylmä.

San Franciscon vanha köysirata-raitiovaunu on mieletön! Eniten matkasta saa irti jos seisoo reunan ulkopuolella ja antaa high-fivet vastaantulevan raitiovaunun matkustajille.

Vino katu.

Alcatrazin vankilasaareen on päivien jonotus. Varaa liput etukäteen jos haluat vierailla saarella.

Kuuluisa nyt-en-muista-nimeä hotelli, jossa on allekirjoitettu YK:n perustamisasiakirja.

 

“Hi Stranger, hope you have a wonderful time in San Francisco…”

Matkan hyvä työ on piristää jotakuta tutematonta. JP:n ja Raidon vieraillessa viinitilalla kävimme Nikon kanssa tuumasta toimeen. Löysin tätä varten sopivan kortin jossa puhutaan siitä kuinka parhaat yllätykset tulevat silloin kun niitä osaa vähiten odottaa. Piristystä tehostamaan vielä kukkakaupasta haettu valkoinen ruusu, ja sitten Union Squarelle etsimään sopiva piristettävä:) Tämä taisi toimia sillä saimme hämmentyneen hymyn.

Löysimme taas useita kivoja pyöräkauppoja. Mission Workshopin liike sijaitsee pahamaineisella alueella San Franciscon keskustan tuntumassa. Täältä saa hieman erilaisia käsityönä tehtyjä pyöräilyvarusteita.

Juttelemme pitkään myyjän kanssa joka kutsuu itseänsä leikkisästi ”junioriksi”.  Hän kertoo että Workshopin perustajat halusivat tarpeeksi uskottavan katuimagon ja sen takia kauppa on rakennettu varastorakennukseen entiselle jengialueelle. Sisustus muistuttaa hienosti tavarakontin ja puisen mökin risteytystä. Myyjä naurahtaa ja toteaa että koska hän on nuorin niin hänelle kerrotaan aina viimeisenä mitä seuraavaksi tehdään. Tulevaisuudessa yrityksen on tarkoitus laajentaa toimintaasa. Syksyllä heiltä ilmestyy ensimmäinen vaatemallisto ja suunnitelmissa on  avata sivuliike jonnekkin muualle.

Pari vuotta vanhassa yrityksessä työskentelee joukko pyöräilylle vannoutuneita nuoria. Suunnittelijat ovat hieman erakkoja ja haluavat työskennellä yksin. Pari kertaa vuodessa he kömpivät maan alta esiin näyttämään mitä he ovat saaneet aikaiseksi. 

 

Mission Workshop, 40 Rondel Place, San Francisco.

Toinen hieno pyöräliike löytyi Chinatownin pohjoispuolelta aivan rannan tuntumasta. Citizen Chain on enemmänkin pyöriin keskittynyt liike, mutta heidän kaupastaan löytyy hienoja yksityiskohtia. Lupasin lähettää heille valokuvat joten tässä on, olkaa hyvä.

Citizen Chain Cyclery, 2064 Powell Street, San Francisco.

 

Hei Mythbusterssia kuvataan San Franciscossa! Olen suuri fani:) Sarjan kotipaikka on Jamie Hynemanin omistaman M5 Industriesin tiloissa, sinne siis. Pettymykseksi paikalta löytyy aivan tavallinen teollisuusrakennus ja ovella ystävällinen lappu joka käskee olemaan häiritsemättä. Damn. Yritämme bongata väkeä mutta turhaan, ovat varmaan autiomaassa räjäyttämässä jotakin myyttiä. No ei vaiteskaan, Kari Byron soitti ja sanoi että he olivat Comic-con messujen paneelissa ja viettivät nyt vapaapäivää.

Meilläpä on muuten liput viimeisen illan baseball-otteluun. Ostimme liput New Jerseystä, josta Fedexin pojat toimittivat ne vuorokaudesta hotellillemme, nohevaa toimintaa! Ihan mieletön matsi, päästiin vielä illan urheilu-uutisiin. Perinteeseen kuuluu tietenkin syödä hodarit aina kun on San Franciscossa katsomassa pesistä.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Edessä on enää viimeisen yön lähtöpakkuut ja herätys aamulla puoli neljältä. Suuntasimme San Franciscon lentokentälle, jossa hyvästelimme meitä hyvin palvelleen Dodgen. Amerikan sisäinen lento New Yorkkiin lähtee seitsämältä ja lento New Yorkista Helsinkiin kuudelta illalla. Paluumatka kestää 16 tuntia.

Viimeisen illan lähtöpakkaus.

Takaisin kotona Helsingissä, väsyneenä ja matkahuumasta täysin sekaisin.

Oikeasti palasimme Suomeen viime perjantaina. Viikonloppuna oli niin paha jet lagi etten saanut aikaiseksi tehdä mitään järkevää. Kun siitä alkoi selvitä niin iski morkkis. Netta Jasminet kirjoittaa osuvasti matkanjälkeisestä krapulasta. Kuinka ihmisen pitäisi sopeutua takaisin työelämään kun on kuukauden ajan seikkailut vapaana? Salasanat on hukassa, sähköpostilaatikko tulvii yli äyräiden ja työpaikan kahvi maistuu ”hieman” nihkeältä Starbucksin jälkeen (sori Katri Antell, no bad feelings). No täytyy kai yrittää.

Tulossa vielä juttua matkabudjetista, stay online:)