Kummitus, joka katosi – ihon alle menneet äänikirjat ja podcastit

Rehellisesti: en ole aiemmin pitänyt äänikirjoista saati podcasteista, mutta nyt tajusin, että olin kuunnellut vain väärää kamaa. Silloin kun teksti on tarkalleen mietitty ja toteutukseen on panostettu, niin siinä avautuu kokonaan uusi maailma.

Kummitus, joka katosi

https://sverigesradio.se/artikel/5439915

Ei kai keneltäkään ole jäänyt väliin tämä ihanuus? Kummitus, joka katosi on viisiosainen lasten jännäri, joka kertoo 15-vuotiaasta Magdaleenasta ja susikoira Nellistä. Tarina on kaikkine käänteineen yllättävä, mutta loppu on itkettävän hyvä.

Ohjelman tiedoissa on täysin aiheellinen varoitus lapsille, että pyydä aikuinen seurauksesi. Tunnustan, että oli huono idea yrittää kuunnella sarjaa illalla ennen nukkumaanmenoa perheen pienimmäisen kanssa, koska kohderyhmäläinen säikähti pahemman kerran. Lisätunnustan, että saatuamme samaisen kohderyhmän rauhoitettua yöunille, kuuntelimme sarjan loppuun aikuiset keskenämme. Annoimme lapsen päättää seuraavana päivänä haluaako hän kuunnella sitä enää. Koska hän halusi, kuuntelimme sen kolmisin uudelleen.

Podcast on julkaistu Sverigeradion Roketin puolella jo vuonna 2013. Linkin nimestä ei kannata hämääntyä, koska ohjelma on suomenkielinen.

Tarinan käsikirjoitus, äänimaisema ja ääninäyttelijä sointuvat hyvin yhteen. Viulumusiikki on todella surullinen, mutta istuu hyvin kokonaisuuteen. Tarina on älykäs, oivaltava, lämmin ja koskettava.  Kauniista lopusta johtuen 5/5

Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa

Paras tapa eksyä googlettelemaan Armi Aavikon uraa ja kohtaloa käsitteleviä artikkeli- ja videviidakkoa oli ensin kuunnella tämä sarja. Pelkäsin, että tämäkin podcast kokisi kuolleena syntyneen tekeleen ylihypetyksen, mutta yllätyin positiivisesti. Ihan kuin kertojana olisi ollut ilmielävä Armi.

Suurin osa sarjassa kerrotuista tapahtumista on tapahtunut ajalla ennen kuin olen syntynytkään, joten sain pienoisen lähihistoriakertauksen. Toisekseen sellaista maailmaa ei ole enää mitä podcastissa kuvaillaan: alkoholisoituneita kansanlaulajia, missikiertueelta suoraan lavoille siirtyneitä mallityttöjä eikä varsinkaan elämää ilman somea. Armi Aavikko oli kasvot tuon ajan viihdekoneistolle. En tiedä mikä Aavikossa eniten kiehtoo; hän oli eläessään melko avoin, mutta samalla niin sulkeutunut. Kuten eräs hänet tuntenut kirjoitti vastikään: ”Hän oli herkkä, mutta ei herkkänahkainen”. Ihan kuin se antaisi vastauksen, mutta ei siltikään.

https://areena.yle.fi/audio/1-50855185

xoxo

• Whvrlghtl

Lisäsin tekstiin vain linkit, mutten kuvia, koska en ole varma tekijänoikeuksista.