Voi suomenkieli ja sen vitseillä pilattu terminologia

”En vain voi olla ainoa..” partie 100:

Työstän artikkelia raiskauksesta, ja kiinnostavaksi tässä on käynyt terminologia.

Onko kauniissa suomenkielessämme yhtäkään ei-pilattua sanaa millä puhua ylipäätään mitään seksistä? Ihan näin mututuntumalta: kaikki siihen liittyvä on saanut jokseenkin erikoisia oheismerkityksiä, mutta vielä pahempaa jälkeä on tehty seksuaalirikoksiin liittyvän sanaston osalta. Tiedonkeruu on käynyt kiinnostavaksi ihan sen takia, koska en tiedä miten puhua aiheesta. 

Let me explain: on todella työlästä lähettää kirjallisia haastattelupyyntöjä asiantuntijoille ja viranomaisille, koska en tiedä miten ottaa asia puheeksi. En ole koskaan aiemmin kuluttanut aikaani ja energiaani  näin paljon kuin nyt olen, koska en olekaan osannut täysin lonkalta muotoilla viestejäni. Minun käskettiin puhua suoraan, kun pyysin apua, mutta suoruuskaan ei auta siihen, että puhekulttuuri tämän osalta tuntuu niin ummehtuneelta.

Rehellisesti: olen ihan helvetin pihalla miten puhua aiheesta edes ammattilaisille. Lakitekniset termit ovat teennäisiä ja ja puisevia ja kiertoilmaukset taas liian pitkiä. En ole alan asiantuntija, enkä ryhdy edes esittämään sellaista, mutten halua myöskään joutua välittömästi pyyntöineni mappi ööhön sillä, että olen muotoillut pyyntöni väärin. Tämä on kuitenkin laji missä tyylillä todellakin on väliä.

Koen todella vaikeaksi ottaa yhteyttä kyselläkseni tarkennuksia, koska en ole varma miten se kannattaa tehdä. Yhtäkin asiantuntijapyyntöä muotoillessani kuulostin lähinnä ironisen härskejä vitsejä höystävältä perapervolta tai Jorma69:ltä, mikä trollaa minkä kerkeää. Jouduin aloittamaan alusta sata kertaa, koska en vain saanut asiaani sanotuksi.

Toisaalta tässä vaikuttaa myös kokemus. Moni pitkään alalla ollut on varmasti tottuneempi tekemään tietopyyntöjä tai etsimään haastateltavia, mutta itse kasvukipuilen vielä sanavalintojeni kanssa kaiken muun ohella. Toisaalta en ole koskaan henkilökohtaisessa elämässäni voinut puhua koko aiheesta ja lisäksi tässä vaikuttaa myös kriittisten kasvunvuosien puhekulttuuri. Olen ollut lapsi ja nuori silloin, kun kaikki suodattamaton puhe piti ottaa kritiikittä vastaan ja se oli vain oma syy jos ei naurattanut. Ei naurattanut, voin vannoa.

En voi olla ainoa, joka kokee kummia tunteita kielemme takia:

Seksuaalirikos – ihan relevantti, asiallinen, mutta myös pikkukalle- vitsikirjoissa ja kjehheh- vitseissä käytetty termi, millä on viitattu usein myös hyvin ikävään sävyyn miesten väliseen kanssakäymiseen homofobisissa ympyröissä. Samaan kategoriaan menee seksuaalinen häirintä, mikä on joko junttidiscobiisi tai  ”se on semmonen pikku poikia hiplaileva ja miehiä seksuaalisesti häiritsevä.. kjehheh..” Ei ole sen enempää hauskaa kuin asiallistakaan.

seksirikoksen uhri – sama kuin edellä.

seksirikollinen ”Se on semmonen seksirikollinen se Make kun se höylää ja jyystää mitä tahansa hilloviivaa milloin vaan haluaa”

raiskattu – ”Nylon Beat on raiskattu.” ”Metsä on raiskattu” ja viimeisenä: ”Älä puhu että sut on raiskattu jos ei ole tuomittu ketään”

raiskauksen uhri tai haastattelussa kokija – Ei kukaan koe raiskausta. Uhri on kuulemma liian latautunut ja puolueellinen termi journalistisessa tekstissä, mutta mun mielestä henkilö X ei myöskään ole kokija, koska kukaan ei jumalauta mene kokemaan raiskatuksi tulemista. Se ei ole mikään elämys, ellei kyse ole bdsm- seksistä missä tehoaa turvasana.

Uhrin vastinpari tekijä aiheuttaa myös hankaluuksia. Jos ei ole uhria X, niin mikä Y on? Rikollinen on liian vahva,jos ei ole syytetty tai tuomittu mistään, mutta sama juttu raiskaaja- terminkin osalta. Tekijä? Tekijä käy kaupassa, ostaa ladan tai tekee loton, mutta raiskaa jonkun? Toisaalta sitä käytetään lakiteksteissäkin, mutta muussa kielenkäytössä se vaikuttaa jampalta mille kävi vain pieni vahinko, jollei puheen konteksti kerro muuta.

Vastentahtoinen seksi/seksuaalisiin tekoihin painostaminen Tulee enemmän mieleen keskustelut naisista, joista heitetään ”antaa ymmärtää..” alkuisia loppuun kaluttuja viisauksia. Aina kun puhutaan vastentahtoisesta seksistä, niin sillä tarkoitetaan melkein poikkeuksetta nuoria naisia, jotka eivät uskalla pitää rajoistaan kiinni. Usein olen vain huomannut, että painostamistakin pidetään uhrin syynä, eli mitäs läksit etkä sanonut jämäkästi ei. Toisaalta vastentahtoisesta seksistä puhuttaessa on vitsikirjoissa oma osio otsikolla ”avioliitto” ja vitsit koskevat naimisissa olevia miehiä, joille ei käy kotona millään flaksi. ”Perjantaisin saunan jälkeen tai jopa ennen saunaa, ettei tarvitse kahdesti käydä suihkussa.”

Sähköpostilistaa läpikäydessäni ja viestejä muotoillessani kirjoitin pitkään termejä itselleni auki, mutta se vei tuhottomasti aikaa, hikeä ja itsetutkiskelua. Sanastoon takertuminen kertoo osaltaan myös siitä, mikä täällä on pielessä.

Seksuaalinen väkivalta on kuin yksi iso vitsi, eikä siitä voi puhua tuntematta häpeää jo käytettävissä olevan sanastonsa takia.

Olisin samat viestit kirjoittanut englanniksi tai toisella kielellämme ruotsiksi ajat sitten, koska niihin en liitä jäänteitä 90-00-lukujen hekotihee– puhekulttuurista. Niiden kielien sanasto vain taipuu paljon neutraalimmin, eikä lukijalle jää olotilaa, että koittaisin vain provosoida. Onhan niissäkin kielissä omat slangisanansa, mutta helpommin ne ovat erotettavissa kuin meidän yleisen puhekielen ja murteiden sekoitelmat, jossa kaikesta tehdään vähättelevää vitsinvääntöä: ”väkivaltaiset hilloviivanjynssääjät, joilla on pedofiilisia taipumuksia seisoskella hiekkalaatikoiden kulmilla.” (hyi, mutta tuo on lainaus minkä olen tosielämässä joskus kuullut >hyvänä> vitsinä.)

Mutta enpä voi olla muistelematta opiskelijarientojemme iltoja, joissa on kaiken riekunnan keskellä puhuttu järkeviäkin. Kuten miten puhua seksuaalisista ongelmista, kun oma äidinkieli ei ole kasvoja pelastavan turvallinen tunnekieli ja miten paljon helpompaa on kuvailla vaikka kumppanilleen tuntojaan sujuvasti englanniksi. ’

Jos vertailet miksi suomen kielessä olisi muka vain kaksi äärilaitaa, kuten perapervo myrkkylehdestä tai yläasteen seksivalistustunnilta, niin TJEU ”tsekkaa jollet usko” ja vertailepas:

pippeli vrs penis vrs kyrpä

pimppi vrs vagina vrs pillu.

Ehkä voisin seuraavana tehtävänä haastatella aiheeseen vihkiytynyttä ja kysyä miksi näin on, mutta raaka maallikon arvio on aina raaka maallikon arvio.

#kuinkasiivotasuomenkieli

xoxoxox

Wheneverlgtl

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Pandemiakirjeitä ja haavipalloja

Jos kerrot olevasi väsynyt ja tylsistynyt, niin feel u sis!

Nyt on vihdoin myönnettävä, että pandemia alkaa käymään voimille.

Netflix and chill, alamme olla jo vanha pari joilla ei ole enää mitään sanottavaa toisilleen.

Lenkkipolut, olette mukavia, mutta teillä on liian ruuhkaista ellei vihmo tai pyrytä. Vaikutatte kavereilta, jotka kaipaatte minua vain silloin kun muita ei saa kiinni.

Maalaustelineeni Lourdes, inspiroit silloin kun minulla olisi oikeasti menoa ja haluan kapinoida (yhteiskunnan asettamia raameja) aikatauluja vastaan. Olet väline todellisuuspakoiluun, et todellisuus.

Emmerdale on kuin se tuttava, jota nähdään omien aikataulujen puitteissa joko kerralla useampi tunti maikkarin suoratoiston kautta tai joka päivä sen puoli tuntia, mutta jonka juttuihin ei syvällisesti halua perehtyä. Kun alat käymään liian läheiseksi ja silitettävät asiat loppuvat tai kahvi korventaa, olet yksinkertaisesti ahdistava. Silti ilmankaan ei voi elää, mutta alat tuntua yhdentekevältä. Itsestäänselvyydeltä. On aivan sama saako Graham tietää isyytensä vai ei, ei jaksa kiinnostaa enää.

Naamakirja on se energiasyöppö kaveri, joka valehtelee puolen kylän kuulumiset ja Insta se, jossa voit valehdella takaisin.

Kouluista, työpaikoista, teattereista, näyttelyistä ja kahviloista en edes aloita. Se on uusi itsestäänselvyys, ettei niihin ole menemistä edes kokovartalokondomissa.

MITÄ JÄRKEÄ TÄSSÄ KAIKESSA ENÄÄ ON?

Kaikkeen kyllästyy.

Jopa lukemiseen kyllästyy, jollei ole ketään, kenelle kasvokkain innoissaan kertoa siitä.

Sitten keksimme haavipallon. Tilasin verkkokaupasta sälää, ja se sälä unohtui hetkessä, mutta laatikko osoittautui oivalliseksi moneenkin tarkoitukseen. Heittelimme siihen palloa, teimme siitä joko poneille majan tai päähän laitettavan laatikon (LMFAO:n musavideon kaikki taatusti tietävät) Nyt siellä on parhaillaan tyyny ja muutama lelu, eli se on varmaan Pikku Myyn pyydys tai majatalo. Ihan pieni homma, rajaton riemu ja useampi tunti pelkkää juhlaa yhdestä.hitsin.pahvilaatikosta!

Tulostimme netistä yksisarvisten kuvia ja liimailimme niiden päälle tekotimantteja. Löysin ikivanhan askartelukirjan, ja teimme yhdessä sen ohjeiden mukaan valokuvakehyksiä hevosten kuville. Hauskaa ja aikaavievää!

Samanlaiset yksinkertaiset ideat seuraavat toinen toistaan jatkuvasti.

Siitä on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut kunnollisen, vanhanaikaisen kirjeen. Se oli yllättävän vaikeaa. Ensimmäiset kolme niistä revin kappaleiksi, koska puolessa välissä tein tyhmiä virheitä ja sekoilin sanoissani. Olen näemmä liian turtunut koneella kirjoittamiseen, koska tapani on aina tuottaa hirveästi tekstiä ja vasta sitten editoida se. Samahan ei käy niin näppärästi paperilla. Jos tekstin seassa on muutama tarra, niin ne ovat vain koristeita (korjauksia).

Samassa muistui mieleeni miksi käsiala oli niin tärkeää tai miksi nolotti kirjoittaa ruutupaperille. Nyt sain siitä jotain ihmeellistä nostalgialohtua, että sain kirjoittaa Pirkan kynillä vihkosta revityille sivuille aivan tavallisia kuulumisiani. Aivan kuin viimeksi yläasteella, jolloin nettiin ei päässyt kuin kirjastossa tai kotona rukoilemalla ja kirjeenvaihto oli ajanvietteen lisäksi informaatiokanava. Kirjepaperiin ei joko ollut varaa tai lähimpään Tiimariin oli 30 kilometriä. Ihminen, jolle kirjoitin, ei tiedä somemaailmasta mitään ja elää maaseutukellon mukaan, joten tuli lapsuus mieleen kun ainoa tekninen asia mainita oli puhelin tai sähkö.

Kirje lähtee postiin heti kun muistan ostaa siihen merkin.

Etanapostia somettomille <3

Ensimmäisessä kuvassa näytän tuolta kun joku kysyy lähdenkö kanssaan baariin. Nyt ei ehdi, koska meillä on ehkä huomenna jogurttipurkkipuhelintehdas tai vhs-kasettikäärme tekeillä.

Koittakaa jaksaa,

xoxoxoxo

Minä ja aurinkolasini helsinkiläisestä tuulensuojasta

Hyvinvointi Mieli