Ajatuksia bloggaamisesta

Onko bloggaaminen enää ylipäätään muodissa vai ovatko kaikki siirtyneet Tiktokiin ja muiden videopalveluiden äärelle?

En toisaalta välitä siitä, mikä on muodissa tai suosittua, mutta kaipaan aikoja, kun ihmiset kirjoittelivat avoimesti elämästään ja havainnoistaan. Joidenkin blogiminä kuulosti siltä, kuin olisin lukenut parhaan kaverin kirjeitä juuri minulle. Yritin eräänä iltana googletella heitä kaikkia hatarien muistikuvien perusteella, mutta netin uumenista löytyi vain välimuistissa olevia suljettuja alustoja, joihin perehtymiseen tarvittiin salasana.

Muistan myös blogit, jotka aiheuttivat oman aikansa kohinoita päätymättä kuitenkaan lööppeihin. 17-vuotiaaksi lukiolaistyttö Candyksi esittäytynyt bloggaaja tilitti suhteestaan varattuun perheenisään. Blogitekstit olivat niin sujuvasti kirjoitettuja ja romanssi eteni luonnolliseen tahtiin, että aivan kuin olisi seurannut naistenlehtien jatkokertomusta. Kirjoittaja kuitenkin säikähti ihmisten aggressioita kommenttikentässä ja tunnusti lopulta keksineensä koko jutun. Toisaalta muutama ihminen uskaltautui tekemään oman blogin, jossa avautui omasta elämäntilanteestaan.

Lähde: pinterest

Jotkut myös muistelivat 1990-luvun kirjeenvaihtotovereitaan. Löysin kerran blogin, jossa kirjoittaja muisteli tyttöä, joka väitti joka käänteessä olevansa hyvin punk. Tunnistin siitä itseni muiden tuntomerkkien lisäksi, ja myöhemmin kun yritin käydä ilmiantamassa itseni kirjoittajalle, niin olin kadottanut tekstin. Toisissa blogeissa muisteltiin kavereiden kanssa tehtyjä kollaaseja, kirjevihkoja ja kiertokirjeitä. Muistui elävästi mieleen kirjepapereiden saippuainen tuoksu,kun joku julkaisi kuvia säilyneistä kirjeistä, slamyista ja affyistä.

xxx

Rva G

Kulttuuri Ajattelin tänään

Henriikka ja elämä #1: Elämänmuutos

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi postannut.

Tajusin yhtäkkiä uponneeni jonnekin kaninkoloon, missä ei ole aikaa tai se on suhteellinen käsite. Kuvittelin olleeni siellä viikon, mutta kalenterin mukaan siellä on kulunutkin useita kuukausia. Alkoi ahdistaa. Niiden kuukausien aikana en ole liikkunut ulkona kodin ulkopuolella, käynyt edes kaupassa. Olen vain kellunut nenä pinnalla ja nähnyt muiden räpistelevän ympärillä kuin rottakokeessa. Välillä tuon pyörteen katkaisi rekrytoijalta saapunut viesti: ”Valitettavasti valintamme ei kohdistu tällä kertaa…” jonka jälkeen pyörre jatkui.

Oikeasti mitään rottakoetta ei ole olemassakaan. Se on vain masentuneen silmin näyttänyt sellaiselta. Vaikuttanut täynnä vettä olevalta altaalta, josta on tulppa vedetty irti.

I decided to change my life & its start today

Olo ei vieläkään ole mikään maailman parhain. Tekemistä on niin paljon, että voisin musertua sen paineen alle enkä tiedä mistä aloittaa, mutta tiedän, että jostain pitää aloittaa. Joten, minä rva Gordejeva, en kuluta enää päivääkään siihen, että kulutan päiväni näin. Minua odottaa tuolla jokin, mutten tiedä vielä mikä.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli