Hei vain, tervetuloa Rue de la chance:lle!

Olemme Norma ja Emilia ja opiskelemme jalkinemuotoilua Hämeen Ammattikorkeakoulussa. Olemme aika ajoin toistemme vastakohtia, mutta samalla todella samanlaisia. Tutustuimme toisiimme syksyllä 2014 ja sen jälkeen olemme valloittaneet yhdessä niin Hämeenlinnan, Helsingin, Tallinnan, Berliinin, ja Pietarin. Luonollisesti meille muodin rakastajille seuraava askel on Pariisi, jossa asustamme seuraavat kolme kuukautta. 

Aloitimme blogin, sillä halusimme kanavan jossa kertoa tulevasta Pariisin seikkaluistamme sekä elämästä yleisesti. Bloggaajina olemme varsin kokemattomia. Mutta uskomme että aluksi olisi hyvä esittäytyä.

Emilia à la Emilia

Emilia, se olen minä, siis kuvasta tuo tummatukkainen 😉

Olen kotoisin Vaasasta ja opiskelujen takia olen siis päätynyt Hämeenlinnaan.

Olen kiinnostunut muodista, matkailusta, kahvista, viinistä ja ihmisistä. Tasa-arvo ja ympäristö kiinnostavat myös.

Unelmoin ihan naurettavan paljon toimivasta julkisesta liikenteestä ja tulevaisuudesta tietysti.

Olen ”rento ylisuorittaja”, afrohiusten kadehtia, höpöttäjä ja se joka kutusuu naapurit kahville vaikka keskellä yötä. Juhlissa olen se, joka tanssii kaikista villeimmin ja nolointen. Ystävät ovat minulle tosi tärkeitä. (Vaikka olenkin aika huono tekstaamaan…)

Mielestäni elämä on ihan mielettömän hienoa ja kivaa.

Nyt lopetan ennen kuin menee liian diipiks.

Kiitos hei.

Norma à la Norma

Moi! 

Olen Norma parikymppinen muotoilun opiskelija. 

Synnyinkotini on Helsingin ytimessä, teinivuoteni Porvoossa ja opiskeluvuoteni Hämeenlinnassa. Itseäni huvittaa kovin ajatus,että olen ajatunut aina lähemmäs peltoaukeita. 😀

Intohimojani ovat muoti ja taide, niiden puhutteleva ja elämää rikastuttava kieli.

 Hyvä ruoka, uudet maut, sekä Kulttuurien omaperäiset vivahteet saavat sieluni syttymään. 

Ihailen ihmisiä, jotka heräävät aamuisin virkeinä, mutta mieluiten annan itseni soittaa torkkua liiankin monta kertaa.

Saan  energiaa arjen pienistä iloista, hyvistä lyriikoista ja liikeen sulavuudesta.

Ystävät ja perhe ovat suurin tukijoukkoni ja rakkauden kohteeni.

Miksipäs ei. He kun ovat niin ihania.

Norma à la Emilia

Olen tuntenut Norman vuodesta 2014. Sinä aikana olen oppinut hänestä ainakin seuraavaa:

Norma on  arjen seikkailija, joka innostuu helposti ja löytää iloa pienistäkin asioita.

Hieman hupsu, söpökin. Mutta myös ammattitaitoinen ja asiallinen  (näkisitte muutoksen normi normasta business Normaksi !:D)

Hän on haaveilija, joka pukeutumisessaan ja suunnitellessaan yhdistelee monenlaisia yllättäviä asioita (jotka näyttää aina yllättäen hyvältä). Pelottava Norma on silloin kun sillä on makeannälkä, eikä herkkuja ole lähimaastossa (tätä tapahtuu onneksi harvoin…)

Lapsena Norma unelmoi ryhtyvänsä taiteilijaksi. Vanhempiensa kertomusten mukaan hän nukkui välillä värikyniensä kanssa ja ilmoitti, ettei voi vaihtaa kilpailuhenkisempään tanssiryhmään sillä, silloin ei jäisi aikaa piirtämiselle(Norma oli silloin jotain 4 vuotias…). Vaikka unelma onkin saanut uuden muodon, on hän silti rakkaan kaveriporukkamme taiteilijasielu.

Emilia à la Norma

Emilia on kovin monimuotoinen persoona. Rauhallinen ja kiivas, pehmeä mutta ajoittain jyrkkä.

Hän on kaveriporukkamme liima ja sanavalmis tulinen sielu.

Jos kaipaat elämääsi draamaa voit ottaa häneen yhteyttä 😀

Emilia on elämän rakastaja. Hän vastaa hulluihin ehdotuksiin kyllä ja tavoittelee intohimoisesti parasta mahdollista lopputulosta.

Emilia ei kaunistele ja se saa mun karvat välillä pystyyn.

Kuitenkin hän tahtoo aina hyvää.

Jos pääsisin Emilian sisälle uskoisin että siellä huoneen jakaisi pieni villikissa, maailmanpelastaja ja täydellisyyttä rakastava puudeli.

Turhamaisuus näkyy hiusten heilautteluna ja zalandopaketteina.:D

Kun arki alkaa vaikuttaa liian tasaiselta. Saattaa ystäväni lausahtaa Mitä kummaa.?

Myöhemmin kerromme mitä oikeen teemme Patonkimaassa.

À Bientôt! 

(enää 20 yötä …iik!)

kuva: Miia Ylimäki